Uutinen

Hankeharjoituksia Nicaraguassa

Kepan Nicaraguan yhteystoiminnan koulutuksessa laadittiin yksityiskohtainen hankesuunnitelma yhteisön ruokaturvan parantamiseksi annetun ongelmakuvauksen pohjalta.
Kimmo Lehtonen
29.7.2003

Kuluvan vuoden ensimmäisessä seminaarissa KEPA:n yhteystoimitsijan nicaragualaiset kansalaisjärjestökumppanit arvioivat suomalaisten ja nicaragualaisten kansalaisjärjestöjen yhteistyötä. Silloin tavoitteena oli löytää yhteistyön pääasialliset ongelma- ja solmukohdat ja esittää lopuksi vaihtoehtoja yhteistyön laadun parantamiseksi.

Vuoden toisessa seminaarissa keskityttiin hankesuunnitteluun, hankkeiden seurantaan ja evaluointiin. Tavoitteena oli oppia käyttämään edellisessä seminaarissa tutuksi tulleita hankesuunnittelun välineitä. Ohjaajina toimivat nyt jo pestinsä päättänyt yhteystoimitsija Outi Perähuhta ja konsultti Rainiero Romero.

Viisitoista osanottajaa jaettiin kolmeen työryhmään. Kuvailtu hankkeen kohdealue oli yhteisö nimeltään Terrero 2, joka sijaitsee Leónin maakunnassa. Alue on pinnanmuodotukseltaan vaihtelevaa, vähäsateista maatalousseutua. Alueen ihmisten elämää ja elinkeinon harjoittamista haittaa ennen kaikkea vedenpuute. Hankkeen kohderyhmän muodostavat kuvitellut 50 perhettä, yhteensä 321 henkilöä.

Terrero 2:n asukkaiden pääongelmia ovat veden vähyyden vuoksi epäsäännölliset tai heikot sadot, lasten aliravitsemus ja muun muassa kunnallisten palvelujen puute. Lähin kaivo, josta yhteisölle johdetaan juomavettä, sijaitsee 4 kilometrin päässä. Ajoittain vedentulo katkeaa, koska yhteisön jäsenillä ei ole rahaa maksaa palvelusta vaadittua hintaa. Käytettävissä olevan kuvitellun kansainvälisen avustusjärjestön tuki hankkeelle on 15 000 dollaria. Hankkeen oletettu kesto on yksi vuosi.

"Osallistujat paneutuivat innolla annettuun tehtävään", kertoo seminaariin osallistunut Managuan toimiston uusi yhteystoimitsija Riku Laukkanen.

"Ensimmäinen ryhmä teki kylläkin yksityiskohtaisen suunnitelman kanalahankkeeksi, mutta unohti puuttua yhteisön varsinaiseen perusongelmaan, joka oli siis vedenpuute", Laukkanen huomioi.

Toinen ryhmä hahmotteli jokaiselle perheelle pellon, niiden kasteluun sekä juomaveden turvaamiseksi kaksi erillistä kaivoa. Kolmas ryhmä aloitti hankkeen kaivonrakennuksella, budjetoi rahaa siementen ja pieneläinten, kuten kanojen ja sikojen hankintaan. Kukin ryhmä esitti oman tapansa yhteisön ruokatalouden turvaamiseksi, yksi painotti kaivon rakentamisen tärkeyttä, toinen suunnitteli kiertävän pienluottorahaston, kolmas hahmotteli hankkeeseen ympäristönsuojelullisen komponentin.

Jokaisen ryhmän osalta keskeiseksi puutteeksi havaittiin se, että yhteisön oman työn osuutta hankkeen suunnittelussa ei osattu oikein arvioida ja arvostaa riittävästi. Konsultti Romero painottikin siksi palautteessaan yhteisön oman panoksen merkitystä, joka on mahdollista myös laittaa näkyviin kustannusarviossa. Siten yhteisön oma panos ja osallistuminen olisi vahvasti osana ongelman ratkaisua.

Palautekeskustelussa käsiteltiin myös hankkeen rahoittajaosapuolen (ulkomainen kansalaisjärjestö) kiinnostusta paikallisen järjestön hallintoa ja taloudenpitoa kohtaan.

"Joku kaukainen ystävä on antanut rahaa omasta taskustaan hanketta varten ja siksi on selvää, että lahjoittajataho haluaa varmistua hankkeen realistisuudesta ja kestävyydestä", konsultti Romero ohjeisti kurssilaisia.