Halonen lupasi Kansalaisten maailmannäyttämön Tansanian-pääsihteeri Fancy Nkuhille, että korkean tason johtajat jatkavat yhteistyötä paremman maailman puolesta. Poliittisen tahdon eteen on tehtävä kaikki mahdollinen.
Uutistausta

Halonen uskoo diplomatiaan, ilmastotieteilijät eivät enää

Ilmastotieteilijöiden paneeli on menettänyt lapsenuskonsa hallitusten viisauteen ja arvelee, että ratkaisut ilmastokriisiin löytyvät muualta. Tasavallan presidentti Tarja Halonen kertoi Helsinki-prosessissa uskovansa edelleen neuvottelujen voimaan – ja saattoi samalla piikitellä Björn Wahlroosia.
Esa Salminen
16.2.2012

Joukko vaikutusvaltaisia ilmastotieteilijöitä totesi Lontoossa perjantaina 10. helmikuuta, ettei hallituksiin enää voi luottaa.

"Me olemme pettyneitä. Nykyinen poliittinen järjestelmä on rikki", totesi Robert Watson, Britannian hallituksen ympäristötieteen neuvonantaja.

Watsonin johtaman, arvostetun Blue Planet Prize -palkinnon voittajista kootun ilmastotieteilijöiden paneelin tavoitteena oli valmistella kanta kesäkuussa Rio de Janeirossa järjestettävään YK:n kestävän kehityksen kokoukseen. Ekologien teoria on, että kokous tulee epäonnistumaan. Asiasta uutisoi New Scientist -lehti.

Suomessa korkeimman tason toimija näissä keskusteluissa on tasavallan presidentti Tarja Halonen. Hän on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin prosesseihin, jotka ovat tähdänneet ilmastotieteilijöidenkin toivomiin ratkaisuihin.

Halonen valotti kansainvälisen yhteistyön kiemuroita puhuessaan Helsinki-prosessin konferenssissa Hanasaaressa maanantaina 13. helmikuuta. Presidentin näkemys hallituksiin on ekologeja toiveikkaampi.

"Toimintaa tarvitaan, jotta ihmiset ja hallitukset rohkaistuvat tekemään kestäviä ratkaisuja. Luonnollisesti hallitukset ovat ohjaajan penkillä, ja niillä on valtaa käyttää kannustumia ja sääntöjä markkinavoimien ja kuluttajien suuntaan."

Poliittinen tahto on puuttunut

Äskettäin loppuraporttinsa jättänyt, Halosen ja Etelä-Afrikan presidentin Jacob Zuman luotsaama YK:n kestävän kehityksen paneeli on ilmastotieteilijöiden kanssa samaa mieltä siinä, että usein kestävän kehityksen esteenä on poliittinen tahto.

Ilmastotieteilijät toivoisivat erityisesti fossiilisten polttoaineiden aikakauden loppua sekä investointeja väestönkasvun hillintään. Toiveet eivät olleet Lontoon-paneelissa korkealla, sillä "poliittisella järjestelmällä ei ole motivaatiota huolehtia tulevasta."

Panelistien mukaan maailma on hukannut viimeiset 20 vuotta edellisen Rion-kokouksen jälkeen: ekosysteemit häviävät yhä nopeammin ja silloin sovitut tavoitteet ilmastonmuutoksesta ja lajien katoamisesta ovat jääneet saavuttamatta.

Monet kansalaisjärjestötkin ovat huomautelleet, että poliitikkojen tavoiteaikataulut tuntuvat olevan aina riittävän kaukana: joko oman elämän, uran tai ainakin vaalikauden tuolla puolen. Yksi syy, miksi Rion-kokoukselta ei odoteta liikoja, ovat Yhdysvaltain presidentinvaalit – Obama tuskin antaa kovin suuria ulkopoliittisia lupauksia enää tässä vaiheessa. Talouskriisitkään eivät auta investointi- ja säästöpäätöksiä tehtäessä.

"Aina ei ole helppoa muistaa ajatella 10 tai 15 vuoden päässä olevaa kestävyyttä, kun kriisi on käsillä huomenna", Halonen myönsi Hanasaaressa. Tahto myös helposti hiipuu, jos kansainvälinen kokous menee mönkään, niin kuin kävi vuoden 2009 Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen.

"Me valmistauduimme siihen niin hyvin. Oli se vähän vaikeampaa saada tammikuussa samat voimat uudelleen koolle", Halonen muisteli.

"Jos poliittinen tahto on ollut hankalaa saada aiemmin, miten se varmistetaan nyt?" presidentiltä Hanasaaressa kysyi Kansalaisten maailmannäyttämön Tansanian-pääsihteeri Fancy Nkuhi.

"Lyhyesti sanoen: tietenkään sitä ei voida taata", Halonen sanoi. "Mutta meidän täytyy tehdä kaikkemme sen takaamiseksi."

Halosen mukaan kukaan ei oikeasti usko, että Rio+20 muuttaa maailman, mutta johtajat lupaavat tehdä töitä yhdessä: ensin nyt seuraavat kolme vuotta saadakseen viimeistellyksi niin sanonut kestävän kehityksen tavoitteet.

"Ja askel askeleelta toivottavasti saadaan aikaan globaali yhteistyö maailman muuttamiseksi."

Ideaalia Halosen mukaan olisi, että vaikkapa vuonna 2030 ihmiset jo pitäisivät itsestään selvänä, että maailmaa muutetaan paremmaksi globaalissa yhteisymmärryksessä. Se ei tapahdu ilman takapakkeja.

Halosen mukaan onkin erittäin tärkeää, että jos on rehellisesti yritetty ja silti epäonnistuttu, osapuolet istuisivat alas tutkimaan, miksi tavoitteet olivat liian vaikeita saavuttaa. Vuosituhattavoitteissakin hänestä useimmiten on ollut kyse tahdon puutteesta, muttei vain yhden tai kahden ihmisen, vaan monimutkaisemmista vyyhdeistä.

"Totta kai on ihmisiä, jotka välittävät vain omista rahoistaan, mutta on myös ihmisiä, jotka eivät vain ole onnistuneet siinä, mitä ovat yrittäneet."

"Resurssit eivät riitä, koska rikkailla ei ole tarpeeksi"

Björn Wahlroos sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa 12. helmikuuta Halosen jääneen erityksiin poliittisesta keskustelusta, ja presidentti-instituution kärsineen Halosen presidenttikaudella.

Wahlroos tuskin seuraa kovin tarkkaan YK:n piirissä käytäviä kansainvälisen kehitys- ja ympäristöpolitiikan neuvotteluja, joihin Halonen on aikaansa paljon uhrannut. Vaikeaa se Suomen median kautta olisikin: Kestävän kehityksen paneeli esimerkiksi on saanut vaisusti huomiota. Ehkä se oli osasyynä sille, että Halonen vastaili Hanasaaressa yleisökysymyksiin niin innokkaasti ja vuolaasti.

Wahlroosin haastattelu herätti Suomessa tuttuun tapaan keskustelua – pankkiiri korosti muun muassa sitä, että ihmisten voitontavoittelu on hyväksyttävä ja provosoitui, kun hänen yhteydessään haastattelija käytti "puhtaasti emotionaalisia sanoja" kuten ahneus.

Kun Halonen kahdesti nosti Hanasaaressa keskusteluun ahneuden, olikin vaikeaa olla ajattelematta, etteivät ne olisi olleet piikkejä takaisin Wahlroosin suuntaan.

"Ei se ole helppoa täällä Pohjoisessakaan sanoa, että tehdään maailmasta parempi. Olen selvinnyt presidentinvaaleista kahdesti, ja kuten kaikki Suomessa tietävät, saanut myös kriitikoita. Kaikki haluavat lisää omalle maalleen, omassakin maassa on paljon köyhiä ihmisiä – ja rikkailla ei ole koskaan tarpeeksi", Halonen nauratti yleisöä.

Hetkeä aiemmin hän oli siteerannut Gandhia sanoen, että maailmassa on riittävästi kulutettavaa tyydyttämään kaikkien tarpeet vaan ei kaikkien ahneutta.

"Me täällä Pohjoisessa todella käytämme paljon, mutta vanha kulutusmalli näyttää elävän hyvin myös kehittyvissä maissa", Halonen muistutti.

"Vaikka Yhdysvallat ja Eurooppa kokonaan lakkaisivat olemasta tulevaisuudessa, se ei riittäisi pelastamaan planeettaa. Asiaa pitää miettiä myös Kiinassa, Intiassa ja kaikissa maissa, jotka nyt kasvavat nopeasti."

"Yhdysvaltain ja Euroopan pitää kyllä aloittaa, koska meillä on paljon teknologiaa ja olemme käyttäneet niin paljon. Mutta jos me löydämme uusia hyviä tapoja tuottaa palveluja ja hyvinvointia, se ei tarkoita sitä, että meidän kaikkien pitäisi elää köyhyydessä. Se tarkoittaa, että meillä kaikilla voi olla uudenlainen, rikas elämä."

Uudistukset ovat pelottavia mutta välttämättömiä

Yhtälö on haastava, jos poliittiset prosessit ovat hitaita, konsensus on vaikea saavuttaa ja planeetan kantokyky natisee liitoksissaan. Ilmastotieteilijöiden paneelin mukaan ekosysteemin ja ilmaston korjaaminen voidaan unohtaa niin kauan kun hallinto on rikki.

"Uskomme, että poliittista järjestelmää voi uudistaa ja että teknisiä ratkaisuja keksitään, mutta aika ei ole puolellamme", Robert Watson sanoi New Scientist -lehden mukaan.

Hallinnon parantamista päätyi suosittamaan myös Halosen paneeli: "Riippuu ihan puhujasta, katsooko tämä, että parempaa työtä pitäisi tehdä kansainvälisellä, kansallisella vai paikallistasolla. Me löysimme paljon ihmisiä, joiden pitäisi toimia paremmin, aivan kaikilla tasoilla", Halonen summasi.

Poliitikkojen ja bisnesmiesten uudistuspelkoa Halonen vertasi siihen, kun hän oli ajanut uudistuksia ay-vuosinaan. Kun kaikkea vastustettiin, hän oli kysynyt, oliko vallitseva tilanne nyt sitten niin hyvä.

"Ei, rouva", oli vastaus kuulunut, "mutta me tunnemme tämän helvetin ja miten sen kanssa toimitaan."

"Miten saada ihmiset mukaan uudistustyöhön, kun ei voida taata, että tuleva järjestelmä on parempi?" Halonen kysyi. "Meidän täytyy hyväksyä, että virheitäkin tullaan tekemään."

Uudistuksia Halosen mukaan kuitenkin helpottaa se, ettei vanha dilemma Pohjoisen ja Etelän välillä ole enää entisensä: nykyään osapuolet näkevät, että kaikki jakavat saman planeetan.

"Vuosituhattavoitteet antavat toivoa"

Mitä suuremmat ovat haasteet ja tavoitteet, sitä hankalammaksi niistä keskusteleminen ja konsensuksen saavuttaminen menee. Kestävän kehityksen eri puolistakin puhuttaessa tavataan - foorumista riippuen - keskittyä joko sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ympäristön kestävyyteen tai talouskasvuun – harvoin koko pakettiin.

Kun maailma 20 vuotta sitten kokoontui Rio de Janeiroon, ympäristötieteilijätkin vielä uskoivat hallitusten hyvään tahtoon, viisauteen ja kaukonäköisyyteen. Nyt viattomuus on mennyt.

Tutkijoiden mukaan poliitikot eivät ole kiinnostuneita: kokouksen loppuasiakirjaluonnos on heikko, ja kokous uhkaa jäädä vaisuksi. Edellisen kerran Rio keräsi maailman suurimmat johtajat kahdeksi viikoksi, nyt kokous kestää kolme päivää. Toistaiseksi ainoa läsnäolonsa vahvistanut valtionpäämies on Kiinan Hu Jintao.

Ekologien mielestä muutokseen tarvittava johtajuus tuleekin löytymään valtioita ja YK:ta todennäköisemmin paikallistason hallinnoista, kansalaisyhteiskunnasta ja yksityiseltä sektorilta.

Halosen optimismia kansainvälisiin prosesseihin kannattelevat esimerkiksi vuosituhattavoitteet kaikkine heikkouksineenkin. Vuosituhattavoitteet ovat Halosesta olleet erittäin hyvä järjestelmä kehityksen mittaamiseen.

"Voi olla, ettei kaikkia niitä tulla saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä, mutta ilman niitä – olen varma – kehitys ei olisi ollut niin nopeaa."

Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen helpottaisi Halosen mielestä myös kestävän kehityksen tavoitteiden luomista.

Planeetan - ja meidän kaikkien - tähden täytynee toivoa, että ainakin joku on oikeassa.