Uutinen

Hallitusneuvottelut hidastavat apua Zimbabween

Puolueiden riitely hallituksen kokoonpanosta hidastaa hartaasti odotettujen apudollarien saapumista Zimbabween. Kriisin ratkeamista viivyttää myös Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbekin ero. Kepan tiedottaja raportoi Zimbabwen tunnelmista paikan päältä Hararesta.
Esa Salminen
24.9.2008
ESA SALMINENJono Zimbabwessa

 

Hararen kaduilla mutkittelevat jonot johtavat pankkeihin ja
pankkiautomaateille. Tililtä saa nostaa päivässä 1000 Zimbabwen dollaria, millä voi ostaa leivän tai pienen pussin tomaatteja.

"Näen, että Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki haluavat tulla takaisin, ja se olisi hyvin tärkeää", toteaa kehitysavun tehokkuutta tutkivan Afrodad-järjestön toiminnanjohtaja Charles Mutasa toimistossaan Hararessa.

Mutasa on juuri palannut kotimaahansa Suomen-vierailulta. Suomeen Mutasa lensi Ghanasta, jossa hän osallistui avun tehokkuuden huippukokoukseen.

Zimbabwe on juuri saanut lupauksen 80 miljoonan Yhdysvaltain dollarin lainasta African Export-Import Bank -pankilta. Se on ensimmäinen uusi apulupaus vuosiin.

Pankkien lisäksi myös länsimaiset avunantajat ja kansalaisjärjestöt ovat kiinnostuneita Zimbabwesta nyt, kun uusi pääministeri Morgan Tsvangirai on luvannut avata maan rajat.

Lupaukset kehitysavusta ja poliittisesta muutoksesta olivatkin suuri valtti Tsvangirain vaalikampanjassa. On luultavaa, että Hararen melko tyhjät kadut täyttyvät vähitellen avunantajien valkoisista nelivetoautoista.

"Varmasti meillekin tulevat köyhyyden vähentämisohjelmat, PRSP:t ja muut", Mutasa pohtii tulevaa ja viittaa kehitysyhteistyössä käytettäviin mekanismeihin.

 

Esa Salminen

Mutasa Hararessa Charles Mutasa johtaa Afrodad-järjestöä, joka sinnittelee ja pitää päämajaansa Hararessa.

Hän uskoo, että Zimbabwessa voidaan ottaa oppia muilta mailta, jotka ovat jo läpikäyneet "saman rumban". Yhdeksi esimerkiksi Mutasa mainitsee Zimbabwen naapurin Sambian.

"Mutta meidän täytyy lobata sen puolesta, että saisimme jonkin oikotien, pikakäsittelyn, sillä näiden ohjelmien vaiheet ovat hyvin hitaita. Zimbabwe tarvitsee nyt nopeita ratkaisuja, pikaista helpotusta."

Ei hallitusta, ei apua

Länsimaisen avun ehtona lienee, että maan valtionvarainministeriö päätyy entisen opposition, MDC:n (Movement for Democratic Change) käsiin. Valtapuolue Zanu-PF on kuuluisa väärinkäytöksistään, eikä ole poissuljettua, että kriisitilanteessa presidentti Robert Mugabe käyttäisi apumiljoonat aseiden ostamiseen.

Hallitusneuvottelut ovat kuitenkin olleet lukossa viikon eli siitä lähtien kun puolueiden johtajat 15. syyskuuta allekirjoittivat sopimuksen, jossa Mugabe sinetöitiin presidentiksi ja Tsvangirai pääministeriksi.

Neuvottelijat eivät ole päässeet julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan sopuun yhdestäkään ministerinsalkusta. Yksi kiistakapuloista on valtionvarainministeriö: Ilman MDC:n ministeriä apua tuskin heruu lännestä, mutta 28 vuotta maata hallinnut Zanu-PF ei haluaisi luopua ministeriöstä. Luopuminen tarkoittaisi sille virkamieskunnan saneerausta, rahahanojen kuivumista ja todennäköisesti lukuisia oikeusjuttuja, kun valtion kirjanpitoa päästäisiin tutkimaan.

Mutasa kuitenkin toivoo maanmiestensä tavoin varovaisesti, että maa kääntyy nyt parempaan suuntaan. Rahaa tulee olemaan käytössä, ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet paranevat.

"Avun tehokkuus Zimbabwessa pelkistyy siihen kysymykseen, miten apua käytetään palauttamaan maa takaisin normaalitilaan", Mutasa muistuttaa. "Meidän pitää ratkaista jättimäisiä ongelmia, kuten laajamittainen köyhyys, 70-80 prosentissa liikkuva työttömyys, hyperinflaatio ja vielä rehottava hiv-epidemia."

Mitä Mbekin jälkeen?

Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbeki toimi Zimbabwen kriisin sovittelijana. Neuvottelujen aikana Mbekiä syytettiin Mugaben mielistelystä ja hampaattomuudesta, mutta lopulta häntä kiiteltiin lähes sankarina, kun arkkiviholliset Mugabe ja Tsvangirai raapustivat nimensä sopimuspapereihin, ja kättelivät kameroiden edessä.

Vain viisi päivää myöhemmin Mbeki ilmoitti taipuvansa puolueensa ANC:n (African National Congress) tahtoon ja luopuvansa presidentin virasta.

Mbekin ilmoitus oli isku vasten Zimbabwen kasvoja, ja se herättää Hararessa lukuisia kiperiä kysymyksiä. Jatkaako hän eteläisen Afrikan kehitysjärjestö SADC:n edustajana Zimbabwen tulehtuneen tilanteen selvittelyä? Jos, niin millä valtuutuksella ja arvovallalla? Jos taas ei, mitä tekee ANC:n johtaja, mitä todennäköisimmin ensi vuoden vaaleissa Etelä-Afrikan presidentiksi nouseva Jacob Zuma, joka ei ole säästellyt kritiikkiä Robert Mugabea kohtaan?

Hararelaisia huolettaa myös se, miten käy Mbekin tekemille lupauksille Etelä-Afrikan tuesta Zimbabwelle, kun hän ei enää päätä asioista.

Todennäköisesti varakkaan etelänaapurin tuki Zimbabwelle jatkuu jossain muodossa. Olisi nimittäin Etelä-Afrikan etu, että Zimbabwen kriisi ratkeaisi. Joka aamu sadat ihmiset jonottavat Hararessa Etelä-Afrikan lähetystön edessä viisumia, ja tuhannet ylittävät laittomasti.

Keväällä Etelä-Afrikkaa koetelleet väkivaltaisuudet johtuivat suurelta osin konflikteista köyhien eteläafrikkalaisten ja toiveikkaiden maahanmuuttajavirtojen välillä. Sanotaan myös, että Etelä-Afrikan suurin ylpeys - jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut vuonna 2010 - voivat olla vaarassa, jos Zimbabwe säilyy epävakaana.

Nyt zimbabwelaiset ja toiveikkaat avunantajat odottavat.

"Demokratia Afrikassa. Se ei ole helppo ehdotus", summasi presidentti Mugabe puheessaan 15. syyskuuta allekirjoitettuaan vallanjakosopimuksen. Salissa ihmiset nauroivat.

 

Lisää tietoa aiheesta