Kepa ja Kirkon Ulkomaanapu järjestivät kehityspoliittisen seminaarin.
Kuva:
Kristo Sylman
Kepa
Uutinen

Hallitusneuvotteluja käyvät puolueet ovat 0,7-tavoitteen takana

Kehitysyhteistyömäärärahojen 0,7-tavoitteella ja siitä irrallisella niin kutsutulla "ilmastorahalla" näyttäisi olevan vahva kannatus hallitusneuvotteluita käyvien puolueiden keskuudessa, selvisi viime perjantaina järjestetyssä "Minne menet kehityspolitiikka?" -seminaarissa.
Lauri Haapanen
30.5.2011

Turvallisuus, tasa-arvo, ruokaturva, koulutus, vesiosaamisen levittäminen, köyhyyden ja syrjäytymisen hoito.

Poliittisten puolueiden edustajien näkemys Suomen kehityspolitiikan tulevista painotusalueista oli monipuolinen ja runsas. Perjantaina 27. toukokuuta järjestetyssä "Minne menet kehityspolitiikka?" -seminaarissa myös varmistui, että kaikki hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet kannattavat kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.

Lähes kaikki edustajat myös kertoivat, että kehitysmaiden ilmastonmuutoksen torjuntaan varatun "ilmastorahan" tulisi olla aidosti lisärahaa, ei osa olemassa olevaa kehitysyhteistyöbudjettia. Osa edustajista tosin myönsi, ettei asiasta ole vielä olemassa puolueen virallista kannanottoa.

Perussuomalaisia edustanut kansanedustaja Pirkko Mattila oli ainoa, joka ei ottanut 0,7-tavoitetta puheenvuorossaan esiin lainkaan. Ilmastoraha-asiasta hän sanoi erikseen kysyttäessä, ettei siitä ole puolueen kesken puhuttu. Hän kuitenkin lupasi välittää terveisiä asian tiimoilta.

Kepan kampanja- ja viestintäjohtaja Mika Railo totesi aistineensa puolueiden puheenvuoroja seuranneissa yleisökommenteissa epäuskoa sen suhteen, missä määrin kauniit sanat ja seuraavan vaalikauden teot vastaavat toisiaan.

"En olisi itse kuitenkaan aivan niin pessimistinen", hän totesi. "Politiikka on pitkälti puhetta, ja mielestäni se, että sanotaan oikeita asioita, on erittäin tärkeää. Puolueiden edustajat ovat kaikki pudotelleet täällä tärkeitä avainsanoja, ja mielestäni se osoittaa, että puolueista löytyy halua parantaa asioita."

Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston apulaisosastopäällikkö Pasi Hellman myönsi päätössanoissaan, että yhteenvedon tekeminen puolitoistatuntisesta seminaarin puheenvuoroista ei ole helppoa. Niinpä hän päätti tiivistää iltapäivän annin kahteen sanaan.

"Hyvältä kuulostaa", hän sanoi.

"Jos näillä tiedoilla mennään, en näe oikeastaan mitään jännitettävää siitä, mitä Säätytalolta tulee", hän sanoi hallitusneuvotteluihin viitaten — aavistus ironiaa toki äänessään.

Naisilla tärkeä rooli ruokaturvassa

Kirkon Ulkomaanapu julkisti seminaarissa ruokaturvakampanjaansa liittyvän kannanoton, jossa nostettiin esiin erityisesti kehitysmaiden pienviljelijänaisten ongelmat.

Kannanotossa muistutetaan, että naiset vastaavat kehitysmaissa jopa 60—80 prosentista ruokatuotantoa, ja osuuden uskotaan edelleen kasvavan. Siitä huolimatta naiset eivät pääse hyötymään miesten kanssa tasavertaisesti maatalouden resursseista ja sitä tukevista neuvonta- ja koulutuspalveluista. Naisten on myös hankala parantaa tilannettaan, sillä monissa maissa he eivät pääse riittävästi osallistumaan päätöksentekoon kotitaloudessa, paikallistasolla tai kansallisesti.

"Globaali ruokaturva on tulevan hallituskauden tärkeimpiä kysymyksiä, sillä ruokaturva on ihmisoikeus- ja turvallisuuskysymys", sanoi kannanoton esitellyt vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen.

"Onneksi Suomen kehityspolitiikassa on menneellä vaalikaudella herätty ruokaturvan tärkeyteen ja Suomelle on laadittu maatalouden ja ruokaturvan kehityspoliittinen linjaus. Tämä on hyvä lähtökohta uudelle hallitukselle."

Rytkönen listasi kolme suositusta tulevalle hallitukselle:

  • Sitoudutaan 0,7-tavoitteeseen ja kasvatetaan maatalouden osuutta vähintään 10 prosenttiin Suomen kehitysyhteistyöstä korostaen kehitysmaiden paikallisen ruokaturvan ja pienviljelijöiden merkitystä.
  • Kehityspoliittisessa ohjelmassa edistetään läpileikkaavien teemojen toteutumista siten, että naisten asema ja oikeudet vahvistuvat ja naisilla on tasaveroiset toimintaedellytykset maataloudessa.
  • Hallitus vahvistaa kehityspoliittista johdonmukaisuutta eli köyhyystavoitteiden huomioimista kaikilla politiikanaloilla, esimerkiksi kansainvälistä kauppapolitiikkaa ja kilpailua vääristäviä maataloustukia käsitellessään.