Yhdysvaltalainen Hannah McDowell (Gods Missionary Church) antaa haitilaiselle lapselle lääkettä Leoganessa, Haitilla, tammikuussa 2010.
Kuva:
Bobbie A. Curtis
USMC
Uutinen

Haitin maanjäristyksen apuhankkeet jäivät hämärän peittoon

Yhdysvallat antoi katastrofin jälkihoitoon 5-6 miljardia dollaria, mutta kenelläkään ei ole tarkkaa kuvaa siitä, miten rahat kohdentuivat.
Jukka Aronen
10.1.2014

Ylihuomenna 12. tammikuuta tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun haitilaiset joutuivat keskelle tuhoisaa maanjäristystä.

Katastrofi oli valtava jo pelkästään numeroina ilmaistuna. Järistys tappoi YK:n arvion mukaan 220 000 ihmistä (suurinpiirtein saman verran kuin vuonna 2004 Intian valtamerellä riehunut tsunami), ja yli 300 000 loukkaantui. Yli 100 000 taloa tuhoutui kokonaan, ja lähes 200 000 vaurioitui pahasti.

Pääkaupungissa Port au Princessä oli järistyksen jälkeen 19 miljoonaa kuutiometriä rakennusjätteitä ja muuta roskaa, joka olisi kontteihin lastattuna ulottunut yhtenä nauhana Lontoosta Beirutiin.

Onnettomuuden jälkeen maahan tulvi ulkomaisia avustusjärjestöjä ja yrityksiä, jotka toivat muun muassa sairaanhoitopalveluita ja alkoivat korjata teitä ja rakennuksia. Organisaatioiden työn mahdollisti poikkeuksellisen avokätinen rahallinen tuki. Pelkästään Yhdysvalloista annettiin virallista katastrofiapua ja yksityisiä lahjoituksia 5-6 miljardin dollarin edestä.

Minne rahat menivät?

Center for Global Development -ajatushautomossa työskentelevä Vijaya Ramachandran kiinnostui avun perillemenosta. Hän tutki avustusrahan liikkeitä, mutta havaitsi pian, että rahan käytöstä on aivan liian vähän tietoa.

Suuri osa varoista kanavoitiin niin, että Yhdysvaltain virallinen aputoimisto USAID palkkasi järjestöjä ja yrityksiä projektinvetäjiksi, jotka taas palkkasivat alihankkijoita. USAID vaati, että tietoa rahankäytöstä on kerättävä, mutta sitä ei ollut pakko välittää USAIDille asti. Toisaalta käsky raportointivelvollisuudesta ei aina välittynyt pitkän komentoketjun viimeiselle toimijalle saakka.

Ramachandran summaa 6. tammikuuta julkaistussa Global Prosperity Wonkcast -lähetyksessä, että kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen ei ole mahdollista sanoa, miten yhdysvaltalaisten veronmaksajien ja lahjoittajien miljardit on käytetty.

Yksi syy raportoinnin heikkouteen piilee USAIDin toimintatavoissa. Sille jo luovutettujen raporttien tiedoistakaan ei ole koottu yhteenvetoa, josta ulkopuoliset näkisivät, miten rahoja on käytetty.

Toinen syy liittyy toimintaympäristöön Haitilla. Hätäavun järjestäminen maahan oli poikkeuksellisen kaoottista, koska arviolta neljäsosa Haitin julkisen sektorin työntekijöistä oli menehtynyt. Ulkomaiset järjestöt liikkuivat paljon paikasta toiseen, eivätkä koordinoineet tekemisiään.

Kaikesta huolimatta raportointi ja koordinointi olisi ollut suhteellisen helppoa, väittää Ramachandran.

International Aid Transparency Initiative (IATI) on luonut verkkotyökalun, jonka avulla kaikilla kehitysyhteistyötä ja katastrofiapua tekevillä toimijoilla on mahdollisuus raportoida tekemisistään. Tiedot lähetetään eteenpäin yksinkertaisella verkkolomakkeella, ja tietojen keruu tekee mahdolliseksi sen, että kentällä olevat järjestöt ja yritykset pystyvät vaativissakin olosuhteissa näkemään, mitä muut tekevät.

IATIn tietokannan avulla myös rahan jättämän jäljen seuraaminen on helpompaa.

USAIDin avoimuus "kohtuullista", Suomen "heikkoa"

Haiti-apuun lepsusti suhtautunut USAID ei sijoittunut kärkeen, kun Publish What You Fund -järjestö julkaisi viime lokakuussa avun avoimuuden indeksin mukaisen ranking-listan maailman kehitysyhteistyötoimijoista.

Listalla on 67 valtiollista ja ei-valtiollista toimijaa, ja yhtenä arvostelukriteerinä oli se, miten hyvin IATI-järjestelmää käytetään.

USAID sai arvosanan "kohtuullinen" ja sijoituksen 22. Se on yhdelle alan suurimmista toimijoista aivan liian alhainen tulos, mutta kuitenkin huomattavasti parempi kuin Suomen ulkoministeriön "heikko" 39. sija.

Muutkaan EU-maat, siis valtiot, eivät menestyneet kisassa: vain Britannia, Hollanti, Ruotsi, Saksa ja Tanska saivat hyvät pisteet. Suomen pisteitä laski se, että sen IATI-järjestelmässä julkaisemat tiedot eivät ole riittävän ajantasaisia.

USAIDin ei tarvitse etsiä kaukaa löytääkseen esikuvan toiminnalleen. Listaykköseksi nousi George W. Bushin aloitteesta vuonna 2004 perustettu apuviranomainen Millennium Challenge Corporation, ja se pitää päämajaansa USAIDin kotikaupungissa Washington DC:ssä.