Kepan Eva Nilsson kyseli ideoita yritysten veronmaksujen parantamiseksi kehitysmaissa. Vastaajina olivat kehityspoliittisen toimikunnan Timo Palander, Keskuskauppakamarin Terhi Järvikare ja kehitysministeri Pekka Haavisto.
Kuva:
Christer Ådahl
Uutinen

Haavisto: Nyt tarvitaan "verotarkastajat yli rajojen" -toimintaa

Verotuksen merkitys on vasta viime vuosina noussut kehityskeskustelun ytimeen. Mikä verotuksessa mättää globaalissa etelässä, ja mitä Suomi voi tehdä? kysyttiin Maailma kylässä -festivaalilla.
Sanna Jäppinen
24.5.2014

Tansanian suurin elinkeino turismin jälkeen on kullanlouhinta.

"Yksikään maassa toimivista kansainvälisistä kultayhtiöistä ei maksa Tansaniaan arvonlisäveroa tai yritysveroa", kehityspoliittinen asiantuntija Linda Lönnqvist Kepan Tansanian-toimistosta kertoi "Miksi merkitystä veroilla on globaalissa etelässä" -keskustelussa.

Kultayhtiöiden mallia noudattaa moni muukin maassa toimiva suuryritys: kun esimerkiksi 30 kaivosyhtiötä julkisti verojalanjälkensä vapaaehtoisuuteen perustuvan EITI-aloitteen (Extractive Industries Transparency Initative) mukaisesti, kävi ilmi, että vain viisi maksoi veroja Tansaniaan.

”Ja tämä on laillista toimintaa: yritykset ovat onnistuneet neuvottelemaan maan hallituksen kanssa edullisia verosopimuksia ja niille myönnetään verohelpotuksia”, Lönnqvist totesi.

Maksamattomien verojen muodossa Tansaniasta katoaa vuodessa noin kolme miljardia euroa: saman verran kuin maan koko terveysbudjetti.

Kokonaisuudessaan Tansanian valtion vuosibudjetti on noin kahdeksan miljoonaa euroa, ja nykyään budjetista jo 60 prosenttia muodostuu verotuloista. Tämä taas merkitsee sitä, että yritysten pakoillessa vastuutaan valtaosa verotaakasta kaatuu kuluttajien niskaan arvonlisäveron muodossa. Tuloverojen osuus on vielä kohtalaisen pieni maassa, jonka taloudesta arviolta 80-90 prosenttia pyörii harmaalla alueella.

Valtionyhtiöt edelläkävijöitä maakohtaisessa raportoinnista

Lönnqvistin antamat esimerkit kuvaavat hyvin sitä todellisuutta, johon monet kehitysmaat ovat kehitysministeri Pekka Haaviston mukaan viime vuosina heränneet. Toisaalta on tiedostettu se, että suuryrityksiltä on vaadittava oikeudenmukaista veronmaksua ja laadittava parempia sopimuksia tämän varmistamiseksi. Toisaalta myös koko verojärjestelmä ja verohallinto ovat usein monimutkaisia ja tehottomia.

"Nämä kysymykset nousevat nykyään esille keskusteluissa kaikkien kehitysyhteistyökumppaniemme kanssa", Haavisto totesi ”Yritykset veronmaksajina kehitysmaissa” -paneelikeskustelussa.

Hänen mukaansa Suomella olisi annettavaa juuri verojärjestelmien kehittäjänä, ja hän totesi naureskellen, että nyt kaivataan "Lääkärit yli rajojen" -järjestön tyyppistä toimintaa: siis verotarkastajat yli rajojen.

Suuryritysten oikeudenmukaisemman verokäyttäytymisen saralla ministerillä oli iloisia uutisia kerrottavana: Suomessa saatiin toukokuun alussa aikaan kansainvälisen veronkierron vastainen toimintaohjelma, jossa velvoitetaan valtionyhtiöt raportoimaan veromaksustaan maakohtaisesti.

"Järjestelmää kokeili 27 osin tai kokonaan valtio-omisteista yritystä. Palaute oli hyvää, vaikka toki verojen jaottelu on tuottanut hieman lisää työtä. Ensi vuonna kaikki valtionyhtiöt julkaisevat verojalanjälkensä vuodelta 2014", kertoi Haavisto, jonka vastuualueeseen valtio-omisteiset yritykset myös kuuluvat.

Haavisto totesi valtio-omisteisten yritysten toimivan edelläkävijöinä, joiden esimerkkiä yksityisen sektorin olisi syytä seurata.

Ilman sitovia kansainvälisiä sääntöjä ei tule muutosta

Haaviston kanssa paneelikeskustelussa puhunut Keskuskauppakamarin vero-osaston johtaja Terhi Järvikare oli sitä mieltä, että yrityksiä maakohtainen raportointi työllistää sen verran paljon, että niille olisi taattava mahdollisuus toteuttaa raportointia vapaaehtoisesti ja sellaisella aikataululla, joka niille parhaiten sopii.

"Esimerkiksi Fortumilla kesti puolitoista vuotta, kun se ensi kerran keräsi maakohtaiset verotiedot", Järvikare kuvasi.

Yritysten toimintaa globaalissa etelässä seuraavat asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että vapaaehtoiset säännöt suuryrityksille eivät ole riittäviä, jos oikeasti halutaan muuttaa verotusta oikeudenmukaisemmaksi toimintamaan kannalta.

"Kansalliset uudistukset ovat tarpeettomia, jollei saada aikaan kansainvälisiä sopimuksia - kukapa veroja vapaaehtoisesti maksaisi", Linda Lönnqvist arvioi.

"Jos esimerkiksi Nicaragua päättää kiristää suuryritysten verotusta, mutta naapurimaat eivät, seuraa verokilpailua ja yritykset lähtevät maasta. Linjan on oltava yhtenäinen kaikissa Keski-Amerikan maissa”, kehityspoliittinen asiantuntija José Valdivia Kepan Nicaraguan-toimistosta totesi.