Uutinen

Gunvor Kronman haluaa tuoda kehityspolitiikan valtavirtaan

Kepan uusi puheenjohtaja haluaa edistää kansalaisten ja päättäjien "globaalia lukutaitoa".
Sanna Jäppinen
10.12.2007
Veikko Somerpuro
071204vsomerpuro_gunvor_kronman.jpg Gunvor Kronman tunnustautuu idealistiksi ja pragmaatikoksi.

Kepan puheenjohtajaksi marraskuussa valittu Gunvor Kronman seuraa kotimaan ohella kehityspoliittista keskustelua tarkasti myös muissa Pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa.

"Suomessa on se ongelma, että niin pieni piiri ihmisiä on kiinnostunut kehitysmaista ja kehityspolitiikasta. Muissa Pohjoismaissa kiinnostus on yhteiskunnassa huomattavasti laajempaa", hän arvioi. "Hyvä ja konkreettinen esimerkki, jota on vaikea kuvitella tapahtuvan Suomessa, on Ruotsissa ennen viime vaaleja käyty keskustelu kehitysyhteistyövaroista."

Vaalien alla maltillisen kokoomuksen Fredrik Reinfeldt, tuleva pääministeri, ehdotti, että kehitysavun osuutta bruttokansantuotteesta pudotettaisiin yhdestä prosentista 0,75 prosenttiin. Muut porvariallianssin puolueet älähtivät asiasta välittömästi ja ilmoittivat julkisesti lähtevänsä allianssista, jos Reinfeldt pysyy kannassaan. Mies veti sanansa takaisin.

"On surullista, jos kehitysasiat leimautuvat meillä vain tietyn ryhmän asiaksi", Kronman sanoo. "Näen myös itseisarvona sen, että jos haluamme olla sivistyskansa, emme voi eristäytyä omiin oloihimme katsomaan lyhytnäköisesti vain omia intressejämme."

Kronmanin mukaan kansalaisjärjestöjen tekemällä työllä on suuri merkitys merkitys juuri suomalaisten osallistamisessa kehitysmaa-asioiden eteenpäin viemiseksi ja "globaalin lukutaidon" edistämisessä. "On Suomen etu, että meillä on ihmisiä, jotka ymmärtävät maailman omaa nurkkaansa laajemmaksi."

Irti impivaaralaisuudesta

Globaalin lukutaidon merkitys korostuu päättäjien kohdalla. Kaikissa keskeisissä poliittisissa prosesseissa, kuten turvallisuus-, kauppa- ja maatalouspolitiikassa, pitäisi Kronmanin mukaan vähintäänkin tunnistaa se, milloin kehitysmaille tehdään hallaa - usein aivan tahtomatta ja turhaan, kun asioita ei tunne tarpeeksi.

Hän perää poliitikkoja luopumaan "impivaaralaisuudesta" ja toivoo päätöksentekoon kokonaisuuksien hahmottamista. Tuore esimerkki globaalin ajattelun puutteesta löytyy Suomen maatalouskeskustelusta, joka nähtiin lähinnä Suomen ja EU:n komission välisenä vastakkainasetteluna. Sapelinkalistelussa unohdettiin laajempi kuvio, joka koskee EU:ta ja kehitysmaita.

"Irlannissa on käyty vastaavaa julkista keskusteluja, ja siellä kotimaisen näkökulman lisäksi on tuotu esille myös kehitysmaat. Täällä tuntui vallitsevan ehkä tiedostamatonkin 'kansallinen yhteisymmärrys` siitä, että nyt asiaa tarkastellaan vain Suomen näkökulmasta ", Kronman arvioi.

On Suomi Kronmanin mukaan tehnyt kuitenkin myös kiitettävää työtä kehityspoliittisesti johdonmukaisen ajattelun levittämisessä. Esimerkiksi EU:n puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2006 silloisen ulkomaankauppa- ja kehitysministerin Paula Lehtomäen johdolla saatiin aikaan ensimmäisen kerran kehitysyhteistyöstä ja kauppapolitiikasta vastaavien ministerien yhteistapaamisen.

Hyvistä avauksista kaikki irti

Kronmanin mukaan nykyinen ministeri Paavo Väyrynen on jatkamassa yhteistapaamisten traditiota EU:n kauppa- ja ympäristöministerien kanssa. Muuten vaatimus kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta on jäänyt melko pienelle huomiolle Väyrysen linjauksissa, joista näkyvin esimerkki on syksyn aikana valmisteltu hallituksen kehityspoliittinen ohjelma.

Paperi sai sekä järjestöiltä että eduskunnalta runsaasti kritiikkiä myös luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen korostamisesta köyhyyden vähentämisen kustannuksella ja konkreettisten toimeenpanosuunnitelmien puutteesta.

Kronman arvioi, että vaikka lopullinen linjaus parani matkan varrella esimerkiksi järjestöjen kommenttien ansiosta, on lopputulos edelleen "hiomaton". Kiitosta saa kuitenkin se, että poliittisen ohjelman tunnistaa poliittiseksi tekstiksi.

"Äänensävy poikkeaa hajuttomasta virkamiestekstistä, enkä yhtään ihmettele sen mediassa herättämää kiinnostusta. Jos ministeri halusi herättää keskustelua, hän onnistui - ja siitä, että kehitysmaa-asioista puhuttiin, voi olla ainoastaan iloinen", Kronman sanoo.

Kronman haluaa tuoda esille myös ohjelman muita plussapuolia. Näitä ovat hänen mielestään kehitysaputavoitteen nostamisen aikataulun yksiselitteinen kirjaus, monenkeskisen työn ja erityisesti YK:n roolin korostaminen sekä koulutuksen ja tutkimuksen painottaminen tärkeänä osana Suomen kehitysyhteistyötä.

"Olen itse pragmaatikko: jos voi valita, pitääkö kiinni kritiikistä vai hyvistä avauksista, ehdottomasti yritän valita hyvät avaukset", Kronman toteaa. "Myös kansalaisjärjestöjen kannattaa nyt keskittyä miettimään, miten avauksista saataisiin mahdollisimman paljon irti."

Yli ideologisten esteiden

Vaikka Gunvor Kronmanilla on pitkä järjestötausta ja hän on ollut mukana myös monien pienten järjestöjen toiminnassa, hän arvioi tulleensa Kepan puheenjohtajaksi ulkopuolisena. "Olen nyt opettelemassa sitä, mihin kaikkeen järjestöt Kepaa tarvitsevat", Kronman toteaa. Samalla hän tuntee palanneensa juurilleen.

"Kiinnostuin jo kouluiässä vähemmistökysymyksistä ja syrjäytymisestä ja ennen kaikkea köyhyysproblematiikasta. Osallistuin aktiivisesti kirkon toimintaan, ja lukioiässä olin mukana esimerkiksi Saapas-operaatiossa", Kronman kertoo.

Tuore ylioppilas pääsi 1980-luvun alussa Ylelle toimittajaksi, ja sieltä tie vei tiedotustöihin Suomen Punaiseen Ristiin. Samaan aikaan Helsingin yliopistoon perustettiin kehitysmaainstituutti, jonne kirjallisuutta, estetiikkaan ja filosofiaa opiskellut Kronman hakeutui. Ensimmäinen kansainvälinen työtehtävä alkoi vuonna 1990, kun Kronman lähti Eritreaan demilitarisaatioprosessiin, jossa autettiin sotilaita sopeutumaan normaaliin arkeen.

Useiden kansainvälisten tehtävien jälkeen Kronman toimii nykyään Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen johtajana. Suomalaista kehityspolitiikkaa hän seurasi ja kommentoi aitiopaikalta edellisen hallituskauden aikana kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtajana. Syksyllä asetetussa uudessa toimikunnassa hän on varapuheenjohtajana.

Kronman näkee Kepan ja sen jäsenjärjestöjen yhtenä tärkeänä tehtävänä sen, että pyritään madaltamaan mahdollisia ideologisia ja aatteellisia esteitä tulla mukaan kehitysmaaliikkeeseen. Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen kuuluvana Kronman voi itsekin toimia yhdenlaisena stereotypioiden murtajana, sillä kehitysmaaliike leimautuu suuren yleisön silmissä usein poliittisesti punavihreäksi toiminnaksi.

"Sanoisin itse edustavani monia asioita. Kyllä, olen RKP:n jäsen, mutta kehitysmaasitoutuneisuudella on paljon pidempi historia elämässäni", Kronman toteaa. "Edustan myös esimerkiksi kansainvälisyyttä ja teen paljon yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa."

"Minulta kysytään silloin tällöin, miksi välitän kehitysmaiden asemasta, sillä monien ihmisten mielestä on mahdotonta yhdistää eri maailmoja. Minusta niin on pakko tehdä."

Lisää tietoa aiheesta