Uutinen

Globalisaatio vie maidon pakistanilaisten suusta

Kun maitoa on alettu myydä vientiin, perheet menettävät maidon mukana enemmän kaloreita kuin sen tuotolla saa.
Nadeem Iqbal
12.10.2003

IPS -- Kaupallinen maitotalous herättää ristiriitoja Pakistanin maaseudulla. Pientilat myyvät maitonsa suuryrityksille käteistä saadakseen, mutta samalla oman perheen ravitsemus heikkenee.

"Vielä 20 vuota sitten maidon myynti olisi hävettänyt talonpoikaa, mutta kun tilakoko kutistuu joka sukupolvenvaihdoksessa ja maa suolaantuu ja vettyy, ei neuvoksi jää muuta kuin kaupata maitoa", Punjabin maakunnassa asuva Pindi Bhattian, 40, selittää.

Pakistan on maailman neljänneksi suurin maidontuottaja ja pakistanilaiset ovat perinteisesti kuluttaneet runsaasti maitoa: tilastojen mukaan 375 gramma henkeä kohti päivässä. Aikanaan maidon vienti ulkomaille oli jopa kielletty oman kulutuksen turvaamiseksi.

Nyt maidosta on tullut vientitulojen lähde. Laskelmien mukaan sillä voitaisiin ansaita liki 3,5 miljardia euroa vuodessa.

Lok Sujag -kansalaisjärjestön edustaja Shafique Butt katsoo kuitenkin, että "köyhyyden innoittama maidon myynti vain pahentaa ongelmia".

Järjestön valittaa, että Maailman kauppajärjestön WTO:n yllyttämä vientihuuma ja talouden globalisaatio murentavat Pakistanin talonpoikien ruokaturvan. Butt sanoo, että viljelijät joutuvat myymään maitonsa 11 rupialla (17 eurosentillä) litra, vaikka tuotantokustannukset ovat 16 rupiaa.

Maito on kuulunut olennaisesti ruokapöytään Pakistanin maaseudulla. Karjalla on ollut tiloilla useita tehtäviä: peltotyöt, kuljetukset ja maidontuotanto. Maidon ylijäämästä oli tapana valmistaa ruoanlaitossa käytettävää voiöljyä tai voita.

Pakistanin suurimpiin maidonostajiin kuuluu Nestle Milkpak, joka on ylikansallisen ja paikallisen yhtiön yhteisyritys. Yhtiö kertoo ostavansa jalostettavaksi noin kolme neljännestä tarjolla olevasta raakamaidosta, joka kerätään päivittäin 130 000 tilalta.

Karjatalouden piirissä on kaikkiaan 30-35 miljoonaa pakistanilaista. Talossa on yleensä 2-3 nautaa tai puhvelia ja 5-6 lammasta tai vuohta. Perhe saa niistä 30-40 prosenttia tuloistaan.

Nestlen antamien tietojen mukaan sillä on yli 3 000 kylässä Punjabin alueella keräyspiste, johon talonpojat tuovat maitonsa kahdesti päivässä. Maidon vastaanottajana on ammatti-ihminen, joka tutkii jokaisen erän laadun ja rasvapitoisuuden.

Action Aid -järjestön Aftab Alam pitää järjestelyä epäonnistuneena, koska perheet menettävät maidon mukana enemmän kaloreita kuin sen tuotolla saa. Vuonna 2001 Pakistanin maaseudun kotitalouksia kartoittanut virallinen tutkimus tuli samankaltaisiin tuloksiin. Sen mukaan Punjabin maakunnan alle kolmevuotiaista on 61 prosenttia alamittaisia ja 35 prosenttia alipainoisia. Yli 4 prosenttia ikäluokasta menehtyi. Tilanne ei kohentunut seuraavinakaan ikävuosina.

Nestle Milkpak ja laaja yksityinen kouluketju Beaconhouse järjestivät viime vuonna kampanjan, johon osallistuville lapsille tarjottiin maitoa koulussa kolmena päivänä viikossa. Se toteutettiin kuitenkin vain isoissa kaupungeissa.

Kalorien saantiin perustuva virallinen tilasto vuosilta 1998-1999 kertoo, että Pakistanin asukkaista 28 prosenttia elää köyhyydessä. Maaseudulla köyhien osuus oli 32 prosenttia ja kaupungeissa 19 prosenttia.