Uutinen

Globaalia ymmärrystä – mutta millä rahalla?

Ulkoministeriön tiedotustuki kansalaisjärjestöille on kaavailtu kohdistettavaksi jatkossa kansainvälisyyskasvatukseen. Nopeita muutoksia ei tapahdu, koska uudistuksen kohtalo riippuu tulevasta kansalaisjärjestölinjauksesta.
Pasi Nokelainen
17.2.2006

Christian Sundgren (Kuva: Esa Salminen)Tarve ymmärtää maailmanmenoa kasvaa, kun uutisissa näkyy esimerkiksi palavia Pohjoismaiden lippuja. Kansalaisjärjestöt yrittävät osaltaan rakentaa tätä globaalia tietoisuutta muun muassa ulkoministeriön vuosittain myöntämällä tiedotustuella. Tukea ollaan rukkaamassa, jotta se vastaisi paremmin nykymaailman haasteisiin, esimerkiksi nuorten koventuneisiin asenteihin.

Nykyisen tukijärjestelmän haasteet on tiedostettu, vakuuttaa ulkoministeriön kehityspoliittisesta viestinnästä vastaava apulaisosastopäällikkö Christian Sundgren. Sundgren esikuntineen vastasi kansalaisjärjestöjen edustajien kysymyksiin Kepassa 16. helmikuuta.

Sundgren listasi kehittämiskohteiksi lisärahan ohella muun muassa nykyistä isommat järjestöjen yhteishankkeet, monivuotiset projektit ja hankkeiden vaikuttavuuden arvioinnin. Päätöksiä asioista ei tehdä ennen uutta kehitysyhteistyön kansalaisjärjestölinjausta, jonka on määrä valmistua kesäkuussa.

"Käytännössä muutoksia on tiedossa aikaisintaan ensi vuonna hakuun tuleviin vuoden 2008 hankkeisiin", kertoi tiedotustukipäätökset käytännössä valmisteleva Eliisa Vuorensola.

Sundgren: tiedotustuki kansainvälisyyskasvatukseen

Sundgrenin henkilökohtaisessa visiossa tukimuodot jaettaisiin selkeämmin kahtia: kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin liittyvä viestintä ohjattaisiin hanketuen piiriin ja erotettaisiin hallintokuluista omaksi toiminnokseen. Hallintokulujen katoksi määritetty 10 prosentin osuus kokonaismenoista on muodostunut esteeksi tehokkaalle tiedottamiselle.

Sen sijaan nykyinen tiedotustuki pitäisi muuttaa Sundgrenin mielestä yleisemmäksi kansainvälisyyskasvatushankkeiden tueksi Suomessa, mikä avaisi tukimuodon entistä isommalle joukolle järjestöjä.

Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtajan Janne Ronkaisen mukaan pyrkimys useiden järjestöjen hankkeisiin on vain hyvä asia, jos niiden aikaansaamisessa käytetään positiivista pakkoa eikä ulkoministeriö yritä sanella kenen kanssa minkäkin järjestön pitää kaveerata.

Tiedotustukitilaisuus (Kuva: Esa Salminen)

Leif Packalén esitti huolensa pienten järjestöjen asemasta tukia uudistettaessa.

"Pienillä järjestöillä ei ole resursseja neuvotteluihin muiden kanssa. Hallinnoiminen veisi enemmän aikaa kuin se, että itse toteuttaisi hankkeen", kommentoi puolestaan Maailmansarjakuvat ry:n puheenjohtaja Leif Packalén.

Packalén ja Suomi-Nicaragua-seuran Antti Pelttari toivoivat keskittämisen sijaan pieniä, esimerkiksi 500–1 000 euron avustuksia, joita voisi saada kesken vuotta eteen tuleviin hankkeisiin kuten kulttuurivierailuihin. Vuorensolan mukaan tällaisen tuen estää tällä hetkellä valtionavustuslain lisäksi henkilöstöpula. Jo perushaun muuttamisen vuosittaisesta puolen vuoden välein järjestettäväksi vaatisi toisen virkamiehen hakemuksia käsittelemään.

Vaikea vaikuttavuusarviointi

Vaikuttavuuden arvioimisen periaatteellisesta tärkeydestä oltiin yhtä mieltä – esimerkiksi Janne Ronkaisen mukaan vaikuttavuus on se avainsana, jolla määrärahatarpeille saadaan vastakaikua myös valtionvarainministeriöstä. Hankaluudet ja erimielisyydet alkavat todennäköisesti kriteerien määrittämisestä.

"Tuemme esimerkiksi tänä vuonna 130 hanketta, joiden suuruus vaihtelee 500 eurosta 120 000:een. Vaikuttavuusarviointi tulee olemaan vaikeaa", Vuorensola totesi.

Todellisia vaikutuksia on vaikea saada yhdessä vuodessa aikaan, mutta budjettisyklin vuoksi rahat tiedotushankkeille on myönnetty vain vuodeksi kerrallaan. Vuorensolan mukaan tiedotushankkeet eivät tule jatkossakaan saamaan sitomisvaltuuksia, jotka mahdollistaisivat pidempikestoiset hankkeet. Christian Sundgren sekä Tapani Haapala UM:n kansalaisjärjestöyksiköstä olivat toiveikkaampia ratkaisun löytämisen suhteen.