Tilastot näyttävät palkitun toimittajan mukaan kauniimmilta kuin ghanalainen todellisuus.
Kuva:
Trevor Kittelty
Shutterstock
Uutistausta

Ghana on vuosituhattavoitteiden mallimaa – ainakin tilastoissa

Neljän vuoden kuluttua tiedämme, saavuttiko Ghana ainoana Afrikan maana vuosituhattavoitteet. Vaikka tilastotiede lupaa hyvää, vastikään journalistipalkinnon voittanut toimittaja Linus Atarah on kotimaansa suhteen epäileväinen.
Lauri Haapanen
14.12.2010

Vuoden vaihtuessa YK:n julistamien vuosituhattavoitteiden määräajasta on jäljellä enää neljä vuotta.

Jo nyt näyttää selvältä, ettei äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä tule maailmassa puolittumaan eivätkä kaikki lapset vastaisuudessakaan pääse kouluun.

Yksi Afrikan harvoista valopilkuista on ollut Ghana, reilun 23 miljoonan asukkaan rannikkovaltio Länsi-Afrikassa. Maan hallituksen ja YK:n tietojen mukaan erityisesti köyhyyden ja nälänhädän vähentämisessä ja lasten koulunkäynnissä Ghana tulee tavoitteet saavuttamaan. Myös monien muiden tavoitteiden osalta suunta on oikea, joskaan kehitys ei ole jakautunut aina tasaisesti sen paremmin sukupuolten kesken kuin maantieteenkään perusteella.

Ghanalainen, Suomeen kotiutunut toimittaja Linus Atarah on kotimaansa saavutusten suhteen epäileväinen.

"Kun minä kävin koulua lähes 40 vuotta sitten, oppitunnit pidettiin puun alla. Ja kun minä nyt käyn Ghanassa, näen, että lapset istuvat edelleen puun alla."

Ghanassa kaikki, joilla suinkin on varaa, laittavat lapsensa yksityiskouluun. Siitä huolimatta suuri enemmistö lapsista käy julkista koulua, joista puuttuvat usein niin oppikirjat, pulpetit kuin koulurakennuksetkin. Pätevistä opettajista on pulaa, ja yhtä opettajaa kohti oppilaita on usein 70, jopa 100.

"Ei se, että kaikki pääsevät kouluun, tarkoita, että he oppisivat paljoakaan. Joidenkin julkisten koulujen oppilaista vain 2-3 prosenttia läpäisee kansallisen päättökokeen", Atarah tietää.

Maanviljelijät on pakotettu köyhyyteen

Marraskuussa Linus Atarah voitti Euroopan komission journalistikilpailun Suomen-osuuden artikkelillaan "Kahden kerroksen köyhiä". Juttu on julkaistu Planin MaailmanKuva-lehdessä viime keväänä (nro 6).

Jutussa Atarah kertoo, kuinka hänen Ghanassa asuva tätinsä nauroi hänen näytettyään tälle kuvaa suomalaisköyhistä leipäjonossa. Hekö muka köyhiä, siististi pukeutuneita ja kaikilla kengät jalassa! Ja heillehän jaetaan ruokaakin!

Ghanassa kuten muissakin kehitysmaissa köyhyys on absoluuttista ja monen kohdalle äärimmäistä, toimeentuloa alle dollarilla päivässä.

Vuosituhattavoitteiden vertaustason, vuoden 1990 aikoihin ghanalaisista reilu puolet eli äärimmäisessä köyhyydessä. Vuonna 2008 määrä oli pudonnut puoleen, ja asiantuntijoiden mukaan nykysuuntaus antaa olettaa, että vuonna 2015 äärimmäisessä köyhyydessä elää "vain" 12 prosenttia väestöstä.

Näiden lukujen todenperäisyyttä Atarah ei halua suoralta kädeltä kommentoida, koska hän ei tunne niiden laskutapoja. Hän kuitenkin tietää varsin toisenlaisen kehityskulun.

Vielä 1980-luvulla Ghana oli esimerkiksi riisintuotannossaan omavarainen. Kansainvälisten elinten kuten IMF:n ja WTO:n vaatimuksesta Ghana kuten muutkin kehitysmaat joutuivat poistamaan maataloustukensa ja vapaata kauppaa häiritsevät tullit.

Tämän seurauksena Ghanan markkinat on vallannut rikkaiden maiden - usein tukiaisin tuotettu - ylijäämätuotanto, jonka ne dumppaavat polkuhintaan kehitysmaihin. Paikallinen maatalous riutuu, ja moni maaseudulla asuva on pakotettu lähtemään työnhakuun kaupunkeihin.

"Vaikka Ghanan talous on kehittynyt, se ei ole onnistunut luomaan työpaikkoja. Iso osa väestöstä saa toimeentulonsa epäviralliselta sektorilta, esimerkiksi kantajina tai kaupustelemalla kaduilla. He tekevät sitä vuodesta toiseen, eikä heillä ole mitään mahdollisuutta suunnitella tulevaisuuttaan."

Maaseudulta tulleet ihmiset ovat muodostaneet kaupunkien laitamille valtavia ja jatkuvasti kasvavia slummialueita. Niissä elinolot ovat surkeat: hatarat rakennukset, ei juoksevaa vettä, ei saniteettia.

"Voi olla, että äärimmäinen köyhyys on vähentynyt. Mutta kaupunkien slummialueilla olen nähnyt sen todellisuuden, missä ihmiset elävät. Esimerkiksi Accran laidalla olevaa slummialuetta asukkaat itse kutsuvat nimellä Sodoma ja Gomorra – nimi kertoo jo itsessään, millaista elämä siellä on", Atarah kertoo.

Sodoma ja Gomorra ovat Raamatun mukaan kaksi Jumalan tuhoamaa kaupunkia.

"Poika on vielä hengissä, mutta..."

Linus Atarahin mukaan Ghanan vuosituhattavoitteista puhuttaessa olisi tarkasteltava sitä, millaisia konkreettisia toimenpiteitä maan hallitus on tavoitteiden saavuttamiseksi tehnyt.

"Minulla on fiilis, että hallitus luottaa yksin talouskasvuun, vaikka kouluissa tai sairaaloissa käydessäsi et näe mitään, mikä siitä heijastelisi."

Atarah antaa vielä yhden esimerkin, kirpaisevan omakohtaisen.

Hänen serkkunsa pojalla oli ongelmia virtsaamisessa, ja tämä vietiin paikalliseen lääkäriin.

Vaivan selvittämiseksi olisi tarvittu röntgeniä. Kyseisen sairaalan röntgenlaite oli kuitenkin epäkunnossa, joten hänet lähetettiin seuraavaan kaupunkiin, jossa esteenä oli puolestaan jokin toinen puute. Lopulta pikkupoika jouduttiin kuljettamaan pääkaupunki Accraan, joka on Ghanan toisella laidalla lähes 700 kilometrin päässä pojan kotikylästä. Sinne päästyään poikaa ja tämän vanhempia pyydettiin palaamaan uudestaan kuukauden päästä.

"Tämä näyttää konkreettisella tavalla sen, millaista terveydenhuolto Ghanassa on. Nämä sukulaiseni ovat juosseet edestakaisin jo puolitoista vuotta saadakseen tämän pienen poikansa hoitoon", Atarah sanoo.

"On hyvää tuuria, että poika on vielä hengissä, mutta kuinka moni kuoleekaan tällaisen takia."

Atarahin arvio onkin, ettei elämä ja arki hänen kotimaassaan ole muuttunut alkuunkaan niin paljon, kuin vuosituhattavoitteiden valossa voisi kuvitella.

"Minä luulen, että tällaiset tilastot on tehty lähinnä maan hallituksen, avunantajavaltioiden ja bisnesihmisten miellyttämiseksi. Niillä halutaan viestittää, että Ghanalla menee hyvin - ja poliittisesti ehkä meneekin mutta tavallisen ihmisen näkökulmasta ei", hän sanoo.

"En tietenkään väitä, etteikö mitään kehitystä olisi tapahtunut. Tilanne saattaa olla parempi kuin 20 vuotta sitten. Mutta suunnitelmallista, hallittua ja riittävän nopeaa kehitys ei varmasti ole ollut."

Ghana ja vuosituhattavoitteet

  • Tavoite 1: Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrän puolittaminen näyttäisi onnistuvan.
  • Tavoite 2: Peruskoulutuksen järjestäminen kaikille lapsille näyttäisi onnistuvan.
  • Tavoite 3: Sukupuolten välisen tasa-arvon ja erityisesti tyttöjen aseman parantaminen koulumaailmassa näyttäisi onnistuvan.
  • Tavoitteet 4 ja 5: Vaikka Ghana on onnistunut vähentämään alle viisivuotiaiden kuolleisuutta ja parantamaan odottavien äitien terveyttä, kehitys on ollut niin hidasta, että nykytahdilla tavoite ei täyty.
  • Tavoite 6: Hiv/aids -tilastot näyttävät sahaavan edestakaisin, eikä varmuutta sen kuten muidenkaan tarttuvien tautien hillitsemisestä näytä olevan.
  • Tavoite 7: Vaikka Ghana näyttää saavuttavan tavoitteen ilman puhdasta vettä olevien ihmisten määrän puolittamisessa, suuria vaikeuksia näyttäisi olevan saniteettimahdollisuuksien ja erityisesti slummien asukkaiden elinolojen parantamisessa. Myöskään ympäristönsuojelun ja metsien häviämisen estämisessä tavoitteet eivät näytä toteutuvan.
  • Tavoite 8: Globaalin kumppanuuden luomisessa tilanne on ristiriitainen. Ghanan saama kehitysapu on kasvussa - joskin dollarin heikko arvo vähentää kasvun todellista arvoa - mutta kysymysmerkiksi muodostuu saadun avun laatu. Ghanan vuoden 2006 energiakriisin ja globaalin talouskriisin seurauksena Ghanan valtionvelan osuus bruttokansantuotteesta on huolestuttavasti kasvussa.