Etiopian väestöstä yli 80 prosenttia työskentelee maatalouden parissa, kuvassa viljelijöitä Addis Abeban lähistöllä. "New Alliance" -kriitikot pelkäävät uuden ohjelman näivettävän maan siemenpankin, joka on vanhin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Kuva:
Martin Good
Shutterstock
Uutistausta

The Guardian: G8:n ruokaturvaohjelma unohtaa pienviljelijät

"New Alliance" -ruokaturvaohjelma lupaa parantaa maatalouden tuottavuutta ja vähentää köyhyyttä Afrikassa. Ohjelma panostaa yksityiseen sektoriin, ja pienviljelijät näyttävät jääneen monikansallisten suuryritysten jalkoihin.
Sanna Jäppinen
20.2.2014

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama esitteli G8-maiden huippukokouksessa vuonna 2012 Afrikan maille suunnatun "The New Alliance for Food Security and Nutrition” -ruokaturvaohjelman. Kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa vuoteen 2022 mennessä 50 miljoonaa ihmistä köyhyydestä tehostamalla maataloutta. 

Tähän mennessä 10 valtiota - Benin, Burkina Faso, Etiopia, Ghana, Malawi, Mosambik, Nigeria, Norsunluurannikko, Senegal ja Tansania - on lähtenyt mukaan ohjelmaan, ja ne ovat sitoutuneet muuttamaan lakejaan ja säädöksiään agribisneksen jouduttamiseksi.

Esimerkiksi vientikäytäntöjen ja verolakien yksinkertaistaminen sekä suurten maa-alueiden takaaminen sijoittajien käyttöön helpottavat liiketoimintaa, toteaa The Guardian. Lehti analysoi ruokaturvaohjelman vaikutuksia useassa artikkelissa.

Uutta ohjelmaa edelsivät vuosia jatkuneet pettymykset maataloussijoituksiiin sekä avunantajien että Afrikan maiden hallitusten taholta. Esimerkiksi vuonna 2003 sovittiin tavoitteeksi, että Afrikan maat käyttävät vähintään 10 prosenttia budjetistaan maatalouteen. Vain kahdeksan valtiota saavutti tämän.

"New Alliance" -ohjelmassa  tehokkuutta etsitään sitouttamalla suoraan Afrikan maiden johtajia kansallisten ruokaturvasuunnitemien tekoon - ja ennen kaikkea etsimällä mukaan kumppaneita yksityiseltä sektorilta.

Jo ohjelman käynnistyessä mukana oli 45 yritystä, esimerkiksi elintarvikealan Nestlé ja lannoitejätti Yara, jotka olivat valmiita sijoittamaan maatalouteen yli kolme miljardia dollaria.

Kääntöpuolena näyttää olevan se, että pienviljelijät on unohdettu neuvottelupöydistä. Esimerkiksi YK:n ruokaturvaraportoija Olivier de Schutter toteaa, että hallitukset ovat antaneet lupauksia sijoittajille suljettujen ovien takana ja tekemättä pitkän tähtäimen suunnitelmia pienviljelijöiden tulevaisuudesta, The Guardian kirjoittaa.

Pelkona maakaappaukset 

Yksi ruokaturvaohjelmassa mukana olevista valtioista on Ghana, joka on hedelmällisestä viljelymaastaan huolimatta kärsinyt pitkään huonosta ruokatilanteesta. Viime vuosina ruokaturva on ollut heikkoa varsinkin maan pohjoisosissa.

Lähtiessään mukaan ”New Alliance” -ohjelmaan maa sitoutui keskittymään viiteen viljelykasviin – jamssiin, lehmänpapuun, maissiin, maniokkiin ja riisin – sekä tarjoamaan 10 000 hehtaaria maata yksityisen sektorin sijoittajien käyttöön vuoden 2015 loppuun mennessä, The Guardian raportoi.

Tämä herättää pelkoa maakaappauksista, arvioi Duke Tago ghanalaisesta ruokasuvereniteettia ajavasta kampanjasta. Hänen mukaansa valtio on tähän mennessä jakanut hyvin vähän tietoa ruokaturvaohjelmasta paitsi viljelijöille, myös heidän oikeuksiaan puolustaville järjestöille sekä tutkijoille.

”Vaikuttaa siltä, että parlamentissa ohjelmaa ajaa läpi vain muutama asiantuntija, eikä seurauksia mietitä perinpohjaisesti”, Tago toteaa The Guardianin artikkelissa.

Seth Dankyi Boateng Ghanan maatalousyliopistosta arvioi, että sinänsä tervetulleessa yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyössä olisi nyt edettävä maltilla.

”Ghanalaisille pienviljelijöille maa merkitsee elämää. Jos monikansallisille tuottajille annetaan tilaisuus ostaa suuria maa-alueita, saatetaan pienviljelijöiltä samalla viedä mahdollisuus elinkeinon harjoittamiseen.”

Sysätäänkö vastuu yrityksille?

Myös Tansania on mukana ohjelmassa. Maan parlamentin julkisten varojen valiokunnan puheenjohtaja Zitto Kabwe toteaa The Guardianille vastustaneensa sitoumuksia, joita hallitus on tehnyt ohjelman puitteissa. Näitä ovat muun muassa siementen tuotannon ja tuonnin vapauttaminen.

"Viljelijät tulevat olemaan riippuvaisia tuontisiemenistä. Tämä vaikuttaa aivan varmasti  pienviljelijöihin ja tappaa paikalliset innovaatiot. Olemme jo nähneet saman teollisuudessa."

Kabwe vertaa tilannetta kolonialismiin. "Viljelijät eivät voi viljellä turvautumatta tuontiin, ja samalla he altistuvat kansainvälisten hintojen heittelyille. Hyödyn keräävät suuryritykset, eikä meidän pitäisi sallia sitä."

Kansainvälisen maatalouden kehittämisrahaston Ifadin pääjohtaja ja "New Alliance" -ohjelman neuvoston jäsen Kanayo Nwanza uskoo, että pienviljelijöiden yhdistäminen laajempiin markkinoihin on välttämätöntä – mutta se toimii vain, jos sopimukset ovat reiluja.

Hän ottaa esimerkiksi Unileverin, joka hankkii Nigerian, Ghanan ja Kamerunin pienviljelijöiltä maniokkia tärkin valmistukseen.

"Unileverillä on selkeät periaatteet läpinäkyvyydestä, kestävyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Yritys on hyvin tietoinen siitä, että se toimii pienviljelijöiden kanssa, ja pientuottajille pyritään varmistamaan optimaalinen hinta", Nwanza vakuuttaa The Guardianissa.

Oxfam American poliittisen työn johtaja Gawain Kripke varoittaa, että "New Alliance" -ohjelman toimintatavoista voi muodostua vaarallinen ennakkotapaus: pahimmassa tapauksessa avunantajat ja hallitukset odottavat yksityisen sektorin keskittyvän vain köyhyyden vähentämiseen ja kieltävän tai hylkäävän oman roolinsa.

"Yksityinen sektori hoitaa hyvin monet asiat, mutta ei kaikkea. Syrjäseutujen köyhät yhteisöt ja viljelijät, jotka kasvattavat tuotteita, jotka eivät ole kaupallisesti kiinnostavia, tuskin houkuttelevat kumppaneita agribisneksen parista", Kripke toteaa.