Uutinen

FAO ja Maailmanpankki: Köyhille maille erityiskohtelua kaupan vapautuessa

Kaupan esteiden poistaminen saattaa parantaa köyhien asemaa, mutta eri maissa eri ajanjaksolla. Köyhät maat kaipaavat erityiskohtelua siirtymävaiheen aikana, todetaan FAO:n ja Maailmanpankin raporteissa.
Sanna Jäppinen
13.12.2005

YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n tuoreessa The State of Food and Agriculture 2005 -raportissa yritetään vastata haastavaan kysymykseen: Voidaanko kaupankäynnillä auttaa köyhiä?

Erityisesti maatalouskaupan ja köyhyyden välistä suhdetta tarkastelevassa raportissa päädytään vastaamaan kyllä, mutta tietyin varauksin. Kaupan vapauttaminen ei yksin riitä, vaan tarvitaan oikeanlaista politiikkaa ja sijoitustoimintaa, jotta köyhät voivat hyödyntää kaupan tarjoamia mahdollisuuksia ja toisaalta suojautua kaupan aiheuttamilta negatiivisilta vaikutuksilta.

Myös Maailmanpankki on samoilla linjoilla useissa viimeaikaisissa julkaisuissaan. Maailman kauppajärjestö WTO:n meneillään olevan Dohan neuvottelukierroksen vaikutuksia ruotivassa Poverty and the WTO -tutkimuksessa todetaan, että kaupan vapauttaminen vähentäisi köyhyyttä, mutta vain joissakin kehitysmaissa, kuten Brasiliassa ja Kiinassa, vaikutukset olisivat välittömiä. Esimerkiksi Bangladeshissa, elintarvikkeiden nettotuojamaassa, köyhyys saattaisi lyhyellä aikavälillä pikemminkin lisääntyä.

Raportin kirjoittajan, taloustieteen professorin Hertelin näkemys tukee FAO:n raportin suosituksia. "Haavoittuvaisia maita on tuettava erityisesti alussa, jotta ne eivät menetä mahdollisuuksia saavuttaa tuloksia tulevaisuudessa."

Kehitysmaiden omia kauppajärjestelmiä kehitettävä

FAO:n raportissa todetaan, että kehitysmaiden kannalta maatalouskaupan vapauttamisen suurimmat mahdollisuudet eivät riipu teollisuusmaiden tukiaisista, vaan niiden omien kauppa- ja maatalousjärjestelmien uudistuksesta, mikä voisi lisätä kauppaa myös kehitysmaiden välillä.

FAO muistuttaa, että kasvava maataloussektori on ratkaiseva kestävän köyhyyden vähentämisen kannalta. "Kauppauudistukset, jotka kiihdyttävät maatalouden tuotantoa, johtavat usein yleisesti kouluttamattoman väestön palkkojen nousuun."

Välttämättömimmän varassa sinnittelevät köyhät ovat kuitenkin erityisen haavoittuvaisia uudistusprosesseissa, varsinkin tuotantosektorin ja työmarkkinoiden ollessa siirtymävaiheessa, raportissa todetaan.

Myös Maailmanpankin Poverty and the WTO -tutkimuksessa todetaan, että kehitysmaiden hallitusten on parannettava infrastruktuuria ja uudistettava kotimaisia markkinoita varmistaakseen, että korkeammat maailmanmarkkinahinnat välittyvät myös maaseudulle.

Kaikille pääsy markkinoille vai erityisasema köyhimmille?

Maailmanpankin toisessa tuoreessa julkaisussa, Trade, Doha and Development – A Window into the Issue -kirjassa todetaan, että "todellinen sykäys kehitykselle Dohan neuvottelukierroksella on lisääntynyt markkinoille pääsy kaikille maailman köyhille".

Kirjassa analysoidaan parhaillaan Hongkongissa kokoontuvan WTO:n ministerikokouksen yhtä keskeistä kysymystä: pitäisikö vähiten kehittyneiden maiden tuotteille taata tulli- ja kiintiövapaa kohtelu?

"Sopimus tässä asiassa on tervetullut, mutta se ei saa korvata kunnianhimoista monenkeskistä kaupan vapauttamista, joka hyödyttää kaikkia kehitysmaita. Suurin osa maailman köyhistä ei asu 50:ssä vähiten kehittyneessä maassa", toteaa kirjan toimittaja, Maailmanpankin kauppaosaston neuvonantaja Richard Newfarmer.

Newfarmer muistuttaa, että vaikka kehitysmaat onnistuisivat pääsemään uusille markkinoille, eivät kaikki hyödy.

"Jotkut maat saattavat kärsiä ruoanhintojen noususta tai aiemman suosituimmuusaseman heikkenemisestä, ja joissain maissa infrastruktuurin ja instituutioiden toimimattomuus voivat estää hyödyntämästä uusia mahdollisuuksia. Siksi kauppakapasiteettia vahvistava kehitysyhteistyö on tarpeellista."

Lisää tietoa aiheesta