Uutinen

Faces-festivaali juhli monikulttuurisuutta

Teppo Eskelinen
28.7.2003

Asemansa suomalaisessa festivaalikesässä vakiinnuttanut Faces-etnofestivaali juhli monikulttuurista yhteiskuntaamme jo kuudetta kertaa. Paikkana oli jo tutuksi käynyt Billnäsin ruukkialue Pohjan kunnassa. Monikulttuurisen Suomen monien naamojen esittäytymisen lisäksi festivaalin teemana oli tänä vuonna rauhanaate.

Ruukkialueelle pakkautuneille 8500 festivaalikävijälle tarjoiltiin musiikkia monelta maailman laidalta, monikulttuurisen katusoiton SM-kisat, työpajoja, näyttelyitä ja yleistä festivaalihenkeä, jossa minkä tahansa kulman takaa saattoi löytää spontaanin oloisesti soittelevan orkesterin.

Kuva: Faces-festivaalien yleisöä (Kuvaaja: Riikka Taavetti)

Festivaalin tämän vuoden teemana oli "Give Peace a Chance". Järjestäjien mukaan teema oli ”festivaalijärjestäjän sekä -vieraiden yhteinen vastalause nykyiselle maailmantilanteelle”. Festivaalin järjestävä Etnokult ry. on ollut aktiivinen rauhantyössä muutenkin kuin rauhanfestivaalin järjestöjänä: yhdistys pyörittää festarihommien ohessa olojen vakauttamiseen pyrkivää kehitysprojektia Balkanilla.


Tu Nokwe haastoi kotimaiset kulttinimet

Viikonlopun aikana alueella esiintyneistä reilusta 40 yhtyeestä ainakaan suurelle yleisölle entuudestaan tuttuja ei löytynyt valtavasti. Perjantailta useimmille jäivät parhaina elämyksinä mieleen edellisvuodesta tutun venäläisen Babsleyn etnosävyinen punkrock-meininki ja suomalais-senegalailaisen Galaxyn perinnetietoinen tanssipop.

Suuret kävijämäärät löysivät kaiken maailmanmusiikin tiimellyksessäkin tiensä suomalaisten kulttinimien keikoille. Ylivoima, Pelle Miljoona sekä erityisesti Tuomari Nurmion ja Alamaailman vasaroiden yhteiskeikka saivat ansaitsemansa huomion. Näistä erityisesti viimeksimainittu lavaspektaakkeli jätti tunteen, ettei Vasarat ole suotta kovassa nousussa uudenlaisten kotimaisten yhtyeiden sarjassa. Kaistapäisen rummutuksen ja torvi- ja jousisaundien yhdistelyllään yhtye on onnistunut luomaan tyylin ja shown, jolle on vaikea löytää vertailukohtaa.

Kuva: Tu Nokwe. (Kuvaaja: Riikka Taavetti)
Tu Nokwe yhtyeineen oli lauantai-illan pääesiintyjä.
Lauantain suurin nimi maailmalta oli eteläafrikkalainen Tu Nokwe yhtyeineen. Neljän keikan Suomen-kiertueellaan oleva kuuluisa laulaja ja lauluntekijä on kasannut bändinsä Johannesburgin lahjakkaista slumminuorista, jotka käyvät artistin itsensä perustamaa koulua. Nokwelle musiikki onkin aina myös sosiaalinen projekti ja kommunikaatiota: ”Taiteilija on vastuussa välittämästään viestistä”, Nokwe sanoo.

Nokwen yhtye soitti hallittua jazzia afrikkalaisen lauluperinteen sävyin. Välillä soitto yltyi rytmikkään funkkaavaksi, mikä sai yleisönkin tanssahtelemaan villisti pimeässä kesäyössä. Nokwen yhtyeen esiintymistä katsellessa oli helppo uskoa laulajan esiintymisen perusajatusta: esiintyjän täytyy olla aina ”paikalla”, eikä pelkästään fyysisessä mielessä, Nokwe sanoo.


Järjestöt kohtasivat samanmielisiä

Monet paikalla olevat kansalaisjärjestöjen edustajat kertoivat pitävänsä tapahtuman ilmapiiristä. Kävijät suhtautuivat kuulemma myönteisesti järjestöjen työhön ja tavoitteisiin. Tällä oli kuitenkin kääntöpuolensakin, koska valmiiksi samanmielisen joukon asenteisiin ei oikeastaan hirveästi tarvitsisikaan vaikuttaa.

”Ihmiset tuntuvat tietävän valmiiksi paljon ajamistamme asioista”, kertoi Simo Hellsten Sadankomiteasta. ”On täältä vähän vaikeaa rekrytoida aivan uutta väkeä”.

Ilmari Haapanen istui Vasemmistonuorten pöydän takana. ”Positiivista palautetta olemme saaneet. Varsinaista jäsenrekrytointia emme ole täällä tekemässä, enemmänkin esittelemässä aatemaailmaamme. Saamme paljon positiivista palautetta kävijöiltä, mutta kovin monet eivät ole löytäneet Vasemmistonuoria vaikuttamiskanavakseen”, Haapanen sanoi.

Vasemmistonuoret pitivät lehteään Liberoa hyvänä ”käyntikorttina”: ”Laitetaan ihmisille Libero matkaan ja jos sen perusteella toiminta kiinnostaa, voi ottaa yhteyttä”, Haapanen kuvasi strategiaansa.


Sininen patsas Suomen mestariksi

Kuva: Jonathan Moses. (Kuvaaja: Riikka Taavetti)
Jonathan Moses -niminen patsas elossa.
Festivaalialueen musiikillista antia täydensivät leikkimielisesti katusoiton Suomen mestaruudesta kilpailleet katusoittajat. Muusikoita tai ryhmiä oli esiintymässä parikymmentä. Osanottajajoukko oli taustoiltaan ja kokemukseltaan värikästä: osa soittajista oli hommalla elantonsa ansaitsevia elämäntapakatusoittajia, toisille kisa oli vain hauska kokemus.

Antti Pesonen oli nelihenkisen yhtyeensä kanssa liikkeellä yhden kappaleen repertuaarilla: ”Ei ole paljoa soitettavaa, kun yhtye treenasi ensimmäisen kerran vasta eilen. Huvikseen ollaan liikkeellä”, Pesonen totesi.

Kirjavasta joukosta erottui erityisesti israelilainen Jonathan Moses, joka lopulta saikin Suomen mestaruuteen riittävän äänisaaliin. Ruotsissa asuva elämäntapamuusikko esiintyi alueella ”sinisenä miehenä”, eli peruukin ja kasvomaalin avulla patsaaksi pukeutuneena. Ihmispatsas seisoi paikalleen jähmettyneenä akustisen kitaransa kanssa, kunnes joku heitti muusikon hattuun kolikon. Tämä sai patsaan heräämään tiukkaan rock-rämpytykseen.

Moses itse ei pitänyt voittamista erityisen tärkeänä, kunhan sai olla esiintymässä ja viihdyttämässä. Elämäntapamuusikolle esiintyminen onkin tuttua: Moses esiintyy katujen lisäksi baareissa ja festivaaleilla ympäri Eurooppaa, eläen mahdollisimman pienellä budjetilla. Pohjoismaihin mies on alunperin päätynyt etsimään levytyssopimusta, ja omia kappaleita sisältävä promo-cd pysyi esillä katusoitannan aikanakin.

Tärkeintä katusoittajalle on kuitenkin liikkumisen vapaus: ”Israelissa tilanne on sellainen, että siellä on hankala päästä liikkumaan rajojen yli. Se on poliittisen tilanteen lisäksi tärkein syy, miksi en halunnut enää asua siellä”, Moses kertoi.


Kävijät nauttivat juhlatunnelmasta

Festivaalikävijöiden mielipiteitä kuuntelemalla tapahtuma vaikutti onnistuneen suorastaan yli odotusten. Jokainen tuntui pitävän tapahtuman tunnelmaa ”mahtavana” - ilmeisesti Faces on täyttänyt aikamoisen aukon Suomen festivaalitarjonnassa.

”Olen hymyillyt täällä koko ajan. Täällä on jotenkin niin lämmin tunnelma”, kuvasi tunnelmiaan Sari-Anna Ikonen, joka oli festivaaleilla myös soittamassa Trokoto-yhtyeessä.

”Olen viihtynyt oikein hyvin. Jos jotain negatiivista nyt hakee, niin yöllä joutui kuuntelemaan aika myöhään nuotiopaikalta kuuluvaa laulantaa”, sanoi lukiolainen Juho Sammalkorpi.

Järjestäjät todistivat vieraiden myös käyttäytyneen hyvässä hengessä – häiriöiltä onnistuttiin välttymään. ”Ei ole tarvinnut tapella räyhäävien vieraiden kanssa. Ihmiset ovat olleet oikein ystävällisiä toisilleen”, kertoili myös sisälavarakennuksen ulkopuolella päivää paistatellut järjestysmies Panu Väänänen, jolla ei tuntunut olevan liikaa kiireitä – musiikin kuuntelun lisäksi.