Evo Moralesin sisko Esther esittelee ylpeänä veljensä kuvaa Orurossa Boliviassa.
Kuva:
Africa924
Shutterstock
Uutistausta

Evo Morales puolitti Bolivian köyhyyden

Kolmannelle kaudelle valitun "intiaanipresidentin" itsenäinen politiikka osoittaa, että yhä useammat kehitysmaat haluavat päättää omasta kehitysmallistaan, sanoo tutkija Eija Ranta.
Jukka Aronen
30.10.2014

Boliviassa ja Brasiliassa pidettiin presidentinvaalit tässä kuussa, ja kummassakin maassa päätettiin myöntää jatkokausi istuvalle presidentille.

Bolivian Evo Morales sai vaaleissa äänivyöryn ja jätti kilpailijat kauas taakseen, päinvastoin kuin hänen brasilialainen kollegansa Dilma Rousseff, jonka täpärä valinta varmistui vasta toisella kierroksella.

Kokaviljelijöiden liiton entisenä puheenjohtajana ja "intiaanipresidenttinä" tunnettu Morales on suosittu johtaja.

"Alkuperäiskansojen on ollut helppo samaistua Moralesiin. Hän on joutunut vankilaan taisteltuaan Yhdysvaltojen kokapolitiikkaa vastaan, ja hänessä henkilöityvät sinnikkyys ja vaatimattomuus", selittää Eija Ranta, joka väittelee huomenna 31.10. Bolivian kehityspolitiikasta.

Morales omisti voittonsa "anti-imperalismille ja anti-kolonialismille". Vaikka hän kutsuu itseään vallankumoukselliseksi, monet pitävät häntä pragmaatikkona tai "harkitsevaisena".

Moralesin aikana Bolivian talous on kasvanut tasaisesti vähintään viiden prosentin vuosivauhdilla, budjetti on tasapainossa ja valtionvelka kurissa. Ero suuriin naapurimaihin on jyrkkä: Argentiina on vararikon partaalla ja Brasilian talouskasvu on jumissa.

Bolivia on kerännyt myös mittavat 15 miljardin dollarin valuuttavarannot. Ne ovat suhteessa suuremmat kuin Kiinalla ja vastaavat noin puolta bruttokansantulosta.

Rahaa maakaasusta

Lisätulot ovat kertyneet luonnonvarojen kansallistamisohjelman avulla, jonka Morales käynnisti pian valtaannousunsa jälkeen vuonna 2006. Hallitus kansallisti lukuisia yrityksiä ja laajensi valtionomistuksia toisissa. Se myös neuvotteli itselleen paremmat osuudet ulkomaisten yritysten voitoista.

Maa on hyötynyt etenkin päävientituotteensa maakaasun myynnistä Argentiinaan ja Brasiliaan. Energiakauppa on tuonut miljardeja lisädollareita valtion kassaan, ja varojen avulla on pystytty sekä palkkaamaan lisää valtion virkailijoita että rahoittamaan eläkkeitä, infrastruktuurihankkeita ja käteistukea nuorille äideille.

Hyvän taloustilanteen siivittämänä Moralesin hallinto on tietoisesti pyrkinyt luopumaan ulkomaisista avunlähteistä ja etenkin kansainvälisten rahoituslaitosten tuesta.

Vielä 1980-luvulla Bolivia noudatti Maailmanpankin ja IMF:n oppeja, kun sen talous oli hyperinflaation kourissa. Se leikkasi julkisia menoja, poisti tukiaisia ja yksityisti valtion yrityksiä. Tulonjaon eriarvoistumista seurasivat poliittiset levottomuudet, jotka edesauttoivat Moralesin valtaannousua.

Kansainväliset rahoituslaitokset eivät ole juurikaan kritisoineet Bolivian uutta talouspolitiikkaa. Päinvastoin, ne ovat jopa kehuneet maan taloudellisia ja sosiaalisia saavutuksia, vaikka pitävätkin Moralesin toimia "epätavallisina".

Sosiaaliohjelmat takkuilivat

Kohentunut taloustilanne on näkynyt myös köyhyyden vähentymisenä.

Vuonna 2005, vuotta ennen Moralesin valtaannousua, 38 prosenttia bolivialaisista eli äärimmäisessä köyhyydessä. Kuluvana vuonna köyhien osuus on tippunut 18 prosenttiin.

Vuonna 2010 Bolivia nousi Maailmanpankin matalatuloisten maiden ryhmästä alemman keskitulon luokkaan. Se on ohittanut myös Paraguayn, eikä ole siis enää Etelä-Amerikan köyhin valtio.

Köyhyyttä on torjuttu muun muassa suorilla käteistukiohjelmilla, jotka eivät ole olleet (päinvastoin kuin muualla Latinalaisessa Amerikassa) suunnattuja ainoastaan köyhimmälle kansanosalle vaan koko väestölle.

Ehdollisten tulonsiirtojen vaikutukset ovat olleet ristiriitaisia, ja niitä on ollut vaikea mitata, koska ohjelmien yhteyteen ei ole rakennettu arviointimekanismia, sanoo Bolivian tapausta tutkinut James W. McGuire.

Käteistukiohjelmien arviointia on haitannut myös se, että Moralesin hallinnon alkuvuosia leimasi kykenemättömyys jakaa rahaa muihin sosiaaliohjelmiin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Eija Rannan mukaan taustalla saattoi piillä uuden hallinnon kokemattomuus.

"Oli vaikea jakaa rahaa, kun ei tiedetty, mihin sitä olisi laittanut. Ennen ulkomaiset avustusjärjestöt hoitivat nämä 'pehmeät kohteet'. Kun avustajat ajettiin pois, oli hankalaa laittaa käytäntöön uudenlaista politiikkaa."

Oma, bolivialainen kehitys

Bolivia oli pitkään riippuvainen ulkomaisesta tuesta. Vuosituhannen vaihteessa kehitysyhteistyöllä rahoitettiin 50-60 prosenttia julkisista menoista. Bolivia muistutti apuriippuvuudessaan enemmän afrikkalaista kuin eteläamerikkalaista valtiota.

Nyt bolivialainen kehityspolitiikka on muuttuneen taloustilanteen myötä heilahtanut lähes täydellisestä riippuvuudesta autonomiaan.

"Boliviassa halutaan aidosti kehittää omaa kehitysajattelua. Ajatellaan, ettei tarvitse ottaa mallia muualta vaan rakennetaan omaa. Jotain bolivialaista", sanoo Eija Ranta.

Bolivia on kaiken kaikkiaan hyvin omanlaisensa tapaus, Ranta muistuttaa.

Lehdistön antama mustavalkoinen kuva sosialistisista intiaaneista ja kapitalistisesta vanhasta eliitistä ei pidä paikkaansa.

Rannan mukaan intiaanit karsastavat valtion "sosialismin" nimissä tapahtuvaa tunkeutumista mailleen. Toisaalta oppositiossa oleva vanha eliitti halajaa päästä kiinni valtion "sosialisoituihin" resursseihin tukemalla kansallistamista. Kaikki haluavat olla myös "alkuperäiskansoja" ja hyötyä sitä kautta uuden perustuslain suomista etuuksista.

Vaikka Bolivian tapaus ei asetu selkeisiin ennalta määritettyihin raameihin, voidaan siitäkin vetää yleismaailmallisia johtopäätöksiä.

"Yhä useammat ihmiset globaalissa etelässä vaativat saada määritellä itse oman kehityksensä. Sitä ei voida sanella pohjoisesta."

Eija Rannan väitöstilaisuus pidetään perjantaina 31.10.2014 klo 12.00 Helsingin yliopiston päärakennuksessa.