Uutinen

EU:n kehitysyhteistyö: Runsaasti rahaa, mutta kohdennus hukassa

EU on maailman suurin kehitysyhteistyön rahoittaja, mutta koostaan huolimatta potti saattaa olla myös kaikkein epäloogisimmin jaettu, toteavat asiantuntijat.
Julio Godoy
28.9.2004

 

IPS -- "Eurooppalainen kehitysyhteistyö on huonoimmin kohdennettua", sanoi entinen Euroopan komission kehitysosaston pääjohtaja Dieter Frisch puheessaan EU:n kehityspolitiikkaa käsittelevässä konferenssissa Haagissa. Frischin mukaan unionin monimutkaiset rakenteet ovat luoneet suuren määrän kehityspoliittisia toimijoita, jotka ovat harvoin yhteistyössä keskenään.

 

Syyskuun 27.-28. pidetty konferenssi "Eurooppa ja etelä: Uusi aikakausi Euroopan kehitysyhteistyössä – kohti politiikan uudistusta ja uudenlaista sitoutumista" käsiteltiin ulko-, turvallisuus-, kauppa- ja kehityspolitiikan välistä suhdetta. Kokouksen järjesti SID (Society for International Development), ja paikalla oli noin 250 asiantuntijaa Euroopasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta.

"Yli puolet maailmanlaajuisesta kehitysyhteistyörahoituksesta tulee EU:lta, mukaan luettuna puolet humanitaarisesta avusta", totesi tutkija Sven Grimm Overseas Development -instituutista (ODI). Koko maailman kehitysrahoituspaketin kooksi arvioidaan noin 70 miljardia euroa. EU:n rahoituksesta noin 8,6 miljardia ohjautuu unionin toimeenpanevan elimen, Euroopan komission, kautta ja reilut 28 miljardia käytetään jäsenvaltioiden omaan kehitysyhteistyöhön.

Juuri tämä kaksijakoisuus eli kehitysyhteistyö sekä yksittäisinä valtioina että osallistuminen yhteiseen rahoitukseen, on omiaan lisäämään EU:n kehityspolitiikan moninaisuutta ja sekavuutta, Dieter Frisch totesi. Hänen mukaansa EU:n kehitysyhteistyön mutkikas rakenne perustuu vuosia sitten tehtyihin poliittisiin päätöksiin, joista useimmat ovat nykyään käsittämättömiä.

"Tänä päivänä kukaan ei onnistuisi samaan aikaan sellaista sotkua kuin Euroopan kehitysyhteistyössä vallitsee", vahvisti ODI:n tutkija Andrew Rogerson. Hänen mukaansa Eurooppa voisi vaikuttaa maailman kehityspolitiikkaan nykyistä tehokkaammin ilman merkityksettömiä poliittisia lehmänkauppoja – esimerkkinä Maailman valuuttarahaston (IMF) puheenjohtajuus saatiin vastalahjana Yhdysvalloille annetusta vaikutusvallasta Maailmanpankissa. Lisäksi EU:n jäsenmaat vastustavat usein unionin ajamaa politiikkaa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa.
 

Mihin suuntaan pitäisi uudistaa?

EU-virkamies Luana Reale kertoi kehityspoliittisten uudistusten olevan työn alla. "Nyt luodaan suuntaviivat varojen kohdentamiseksi ja päällekkäisten toimintojen karsimiseksi", Reale totesi IPS:lle.

Uudistukset herättävät kuitenkin uusia kysymyksiä. "EU:n ulkopolitiikassa puhutaan nykyään turvallisuudesta kehityksen ehdottomana edellytyksenä. Tämä tarkoittaa sitä, että eurooppalainen rahoitus saattaa päätyä puolisotilaallisten terrorisminvastaisten rakenteiden tukemiseen. Se olisi suuri virhe", Dieter Frisch totesi.

Kansalaisjärjestöissä puolestaan arvellaan, että uudistukset vähentävät tukea kehitysohjelmille. "Pelkäämme, että uudistuksesta seuraa vähintäänkin valtaisa kaaos ja pahimmillaan rahahanat tiettyjen ohjelmien suuntaan sulkeutuvat", totesi Stop Aids -allianssin EU-asioista vastaava Marta Monesco Cullel. Järjestö toimii pääasiassa Afrikassa ja Aasiassa.

"Monet kansalaisjärjestöt ovat tottuneet asioimaan Euroopan unionin kanssa, ja nyt nämä käytännöt muuttuvat. Se saattaa tarkoittaa tärkeiden rahoituslähteiden tyrehtymistä", Cullen sanoi.

Samoilla linjoilla oli Alfred Nhema itäisen ja eteläisen Afrikan yhteiskuntatieteellisestä tutkimusjärjestöstä: "Viime aikoina olen huomannut, että ennen neuvottelukumppaneinamme toimineet virkamiehet eivät enää jouda hoitamaan asioita."

Latinalaisamerikkalaista kehitysjärjestöä Chorlavia edustanut Mariano Valderramo totesi, ettei kohdemaiden mielipiteitä oteta huomioon. "Sain kerran EU:sta kehitysasioita koskevan muistion, joka alkoi sivulta 46. Kun kyselin sivujen 1-45 perään, sain vastaukseksi EU-virkamieheltä, etteivät ne osiot koskeneet minua tai muita perulaisia työntekijöitä."

Kohdattuaan vastaavaa kohtelua jotkut maat ovat päättäneet jäädyttää yhteistyönsä EU-tahojen kanssa. Kokousedustajat painottivat, että maat jotka ovat vahvasti tietoisia itsemääräämisoikeudestaan - kuten Intia – kieltäytyvät asioimasta EU:n virkamiesten kanssa, jollei pelisääntöjä maiden sisäisiin asioihin puuttumisesta tehdä selviksi.