EU painostaa veden yksityistämiseen Dominikaanisessa tasavallassa

EU:n kehitysyhteistyötä viitoittava maaohjelma tukee vesihuollon yksityistämistä, mutta se on laadittu niin ovelasti, ettei itse asiakirjassa mainita poliittisesti arkaluontoista "yksityistäminen" -sanaa.
Kent Wilska
13.12.2002

Euroopan unionin ja Dominikaanisen tasavallan viranomaiset kutsuivat kansalaisyhteiskunnan edustajat EU:n kehitysyhteistyötä koskevaan kansalliseen kuulemistilaisuuteen 11. joulukuuta. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän ja EU:n väliseen Cotonou-sopimukseen perustuvan kehitysyhteistyön eräs pääperiaatteista on kansalaisyhteiskunnan osallistuminen.

EU:n kehitysyhteistyö keskittyy kolmelle alueelle Dominikaanisessa tasavallassa vuosina 2001-2007: koulutus (budjetoitu 45 miljoonaa euroa), vesi (53 miljoonaa) ja kaivostoiminta (30 miljoonaa). Kansalaisjärjestöjen hankkeisiin on varattu viisi miljoonaa euroa.

EU:n piilotavoite veden yksityistäminen



Cotonou-sopimuksen edellytysten mukaan laadittu, kehitysyhteistyötä Dominikaanisessa tasavallassa viitoittava maaohjelma tukee vesihuollon yksityistämistä. Maaohjelma on kuitenkin laadittu niin ovelasti, ettei itse asiakirjassa mainita tunteita herättävää poliittisesti arkaluontoista "yksityistäminen" -sanaa. Dokumentissa maan hallituksen edellytetään uudistavan vesisektori Amerikan kehityspankin (IDB, Inter-American Development Bank) strategian mukaan. Alaviitteestä huolellinen lukija huomaa kyseessä olevan IDB:n lainan 1198/OC-DR. IDB:n arkistoja kaivamalla saa selville hankkeen olevan avaus vesihuollon yksityistämiselle maassa. Miksi EU:n maaohjelma-asiakirjassa puhutaan vain "modernisoimisesta" ja "uudistuksista" kertomatta selvästi, mistä todella on kysymys?

EU:n komission toimiston vetäjä maassa Miguel Amado on myös julkisesti lehdistössä "pelotellut" maan viranomaisia. Amadon mukaan maa saattaa menettää sektorille suunnattavat 53 miljoonaa euroa kehitysapua, jollei uutta vesilainsäädäntöä saada pikaisesti vietyä läpi parlamentissa. Taustalla saattaa olla eurooppalaisten yritysten halu päästä mukaan vesibisnekseen. Espanjalaiset, ranskalaiset ja italialaiset vesiyritykset ovat olleet aktiivisia Latinalaisessa Amerikassa viime vuosina veden jakelun avauduttua ulkomaisille yrityksille.

Päivää ennen viranomaisten järjestämää kuulemistilaisuutta järjestetyssä kansalaisjärjestöjen valmistautumistilaisuudessa maaohjelman uusliberaali luonne herätti keskustelua ja huolta. Asia kuitenkin unohtui seuraavana päivänä. Virallisessa kuulemistilaisuudessa vesisektoria ja kansalaisjärjestöille suunnattavia varoja käsittelevät työpajat olivat järjestetty samaan aikaan. Niinpä vesisektorin yksityistäminen sivuutettiin tilaisuudessa lähes täysin. Mutta millä on suurempi vaikutus väestön elinolosuhteisiin ja "kehitykseen", kansalaisjärjestöjen hankkeisiin jaettavalla viidellä miljoonalla eurolla vai vesihuollon yksityistämisellä?

Sähkön katastrofaalinen yksityistäminen



EU:n puolelta on lähes edesvastuutonta sivuuttaa perusteellisempi keskustelu veden jakelun yksityistämisestä. Vuonna 1999 toteutetusta sähkön yksityistämisestä Dominikaanisessa tasavallassa ja sitä seuranneesta kaaoksesta on kehittynyt tragikoominen farssi, jossa häviäjinä ovat kaikki muut paitsi kaksi yksityistä monopolia. Sähkön jakelusta vastaavat yhdysvaltalainen AES sekä Espanjan Union Fenosa, joiden kesken maa on jaettu. Ne eivät kilpaile keskenään, vaan väärinkäyttävät markkina-asemaansa. Kuluttajat ovat voimattomia. Sähkölaskut nousevat nousemistaan eikä palvelu parane, tuntien sähkökatkot ovat jokapäiväistä arkea. Myös hallitus on voimaton tai haluton puuttumaan asiaan. Se pelkää menettävänsä ulkomaisia sijoituksia. Konfliktitilanteissa Union Fenosan johtajat juoksevatkin suurlähettiläänsä pakeille ja espanjalaiset yritykset kokoavat rivinsä dominikaanihallitusta vastaan.

Sähkösektorin ongelmiin yksityistäminen ei tuonut ratkaisua, ja viimeinen sana prosessissa on vielä sanomatta. Osa hallituksen kansanedustajista on puhunut jopa sopimusten purkamisesta. Toisaalta valtiolla ei taida riittää rahkeet sähköhuollon hoitamiseen yhtään sen paremmin.

Veden suhteenkin olisi tehtävä jotain, yksityistettiin se tai ei. Noin 90 prosenttia vesilaitoksen menoista on henkilöstökuluja, jakeluverkon ylläpitoon ei ole rahaa ja yli puolet vedestä valuu hukkaan. EU:n tulisi kannustaa viranomaisia ja kansalaisyhteiskuntaa avoimeen keskusteluun vesisektorin uudistamisesta sen sijaan, että se panee päänsä pussiin.

Uusliberaalia kehitysapua



Cotonou-sopimus on perusperiaatteiltaan uusliberaali projekti, se panostaa talouden avaamiseen ja yksityistämiseen. EU:n ei ole kuitenkaan usein katsottu kuuluvan samaan luokkaan Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston tai IDB:n kanssa, koska se antaa samaan aikaan miljardeja euroja kehitysapuun. Perusideologia on kuitenkin hyvin samanlainen Washingtonin konsensuksen kanssa. EU:n kehitysapu nähtiin pitkään vastapainona Yhdysvaltojen markkinavetoiseen lähestymistapaan, mutta toimiiko EU:n kehitysyhteistyö nyt aivan samalla logiikalla? Rakenneuudistusten porkkanana on tosin lainojen sijaan lahjaraha.

AKT-maiden kanssa yhdessä solmitun Cotonou-sopimuksen yleisluontoiset lausekkeet talouden avaamisesta ja yksityistämisen tukemisesta tuntuvat vaarattomilta. Niiden yksityiskohtainen toimeenpano kansallisella tasolla saattaa kuitenkin tuntua kivuliaana kehitysmaan mattimeikäläisen kukkarossa.

KEPA tukee paikallisten kansalaisjärjestöjen pyrkimyksiä seurata EU:n kehitysyhteistyön suunnittelua ja toteuttamista Dominikaanisessa tasavallassa.