Uutinen

EU ei ottanut johtoroolia avun tuloksellisuuden parantamisessa

Maailman suurin kehitysavun antaja EU ei uskaltanut ottaa johtoroolia avun tuloksellisuuden parantamisessa, ilmeni kehitysyhteistyöministerien kokouksessa Brysselissä.
Pasi Nokelainen
29.5.2008
CONCORD080527concord_aidwatch_stun.jpg
Mielenosoittajat muistuttivat ministereitä uupuvasta kehitysapusummasta.

EU-maiden kehitysministerit olivat koolla Brysselissä 26. ja 27. toukokuuta arvioimassa unionin kehitysyhteistyön määrä- ja laatutavoitteiden toteutumista. Arvostetun Eurodad-järjestön mukaan kokouksessa tehtiin periaatetasolla hyviä päätöksiä, mutta käytäntöön niitä ei juurikaan siirretty.

"EU voisi johtaa esimerkillään ja määritellä konkreettisia toimenpiteitä tuloksellisuuden varmistamiseksi. Näin ei valitettavasti tapahtunut", harmittelee kehityspoliittinen sihteeri Niina Pitkänen Kepasta.

Kokouksen loppuasiakirjassa muun mussa kehotetaan jäsenmaita käyttämään systemaattisemmin vastaanottajamaiden paikallista hallintoa avun perille toimittamisessa, mutta jätetään kokonaan määrittämättä tavoitteet tälle. Kun avunantajat suosivat omia kanaviaan, kehitysmaiden omat järjestelmät eivät pääse vahvistumaan.

Vastaavasti EU tunnusti, että kehitysmaiden parlamenttien, kansalaisyhteiskuntien ja muiden sidosryhmien tulee olla mukana kehitysyhteistyön suunnittelussa. Tästäkään asiasta ei kuitenkaan nimetty yhtään konkreettista tavoitetta saati parannustoimenpidettä, kritisoi Eurodad.

Ennakoimattomuus Suomen kompastuskivi

Käytännössä EU vaikeuttaa itse ylevien päämääriensä saavuttamista. Esimerkiksi EU:n peräänkuuluttamaa ”Etelän maiden vastuullisuutta omille kansalaisilleen” ei saavuteta, jos vuositasolla annetusta kehitysavun määrästä ei kerrota riittävän ajoissa ja tarkasti etukäteen.

Kehitysmaan kansalaiset tai kansanedustajat eivät voi myöskään edes teoriassa kysyä omalta hallitukseltaan, miten rahat on käytetty, kun ei tiedetä, paljonko rahaa on annettu ja mihin tarkoitukseen. Lisäksi kehitysmaiden budjettien laatimisesta tulee arpapeliä, kun apuvirtoja ei voida ennakoida.

Avun ennakoitavuuden ongelma koskee esimerkiksi Suomea, joka on ollut haluton tekemään maakohtaisia apusitoumuksia edes pitkäaikaisten kehitysyhteistyökumppaniensa, kuten Vietnamin, Sambian tai Mosambikin kanssa. Periaatteessa Suomella olisi hyvät mahdollisuudet tähän, koska kehysbudjetoinnin vuoksi määrärahat ovat kokonaisuutena tiedossa muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

Suomi on tehnyt äskettäin Brysselin kokouksessakin peräänkuulutettuja monivuotisia maastrategioita pääkumppanimaidensa kanssa. Nyt ensimmäistä kertaa muotoillut maastrategiat ovat osallistumissuunnitelmia, jotka voisivat parantaa toimien ja rahoituksen ennakoitavuutta.

Tosin esimerkiksi valtioneuvoston asettama Kehityspoliittinen toimikunta KPT on arvostellut niiden laatimistapaa. Strategiat tehtiin valtaosin virkamiestyönä ulkoministeriön ja suurlähetystöjen välillä. Kehitysmaiden hallituksia ja kansalaisyhteiskunnan edustajia on tarkoitus kuulla vasta paperien valmistuttua.

Hyviäkin sitoumuksia tehtiin

Brysselin kokous oli osa EU:n valmistautumista syyskuussa Ghanan pääkaupungissa Accrassa pidettävään huippukokoukseen. Kokouksessa tarkastellaan vuonna 2005 annetun niin sanotun Pariisin julistuksen toteutumista. Julistuksessa kehitysmaat ja avunantajat sitoutuivat yhteistyön tiivistämiseen avun tuloksellisuuden parantamiseksi.

"Vanhojen sitoumusten tunnustaminen ja hyvät periaatepäätökset ovat vasta ensimmäinen askel kohti laadukkaampaa kehitysyhteistyötä. Nyt tarvittaisiin kuitenkin jo oikeita toimia", Pitkänen toteaa.

Hyvä signaali Brysselistä oli se, että EU lupaa edistää avun sitomisen vähentämistä jopa yli OECD:n virallisten suositusten, erityisesti ruoka-avun osalta. Avun sitomisella tarkoitetaan sitä, että vastaanottaja voi käyttää varat vain tavaroiden tai palveluiden ostoon avunantajamaasta. Sitominen estää paikallisten yritysten osallistumisen tarjouskilpailuihin ja nostaa tuotteiden hintoja 15–30 prosentilla, arvioi OECD.

Periaatteellisella tasolla hyvää oli myös se, että EU tunnisti apuun liitettyjen moninaisten ehtojen ongelmallisuuden ja lupasi 'uudistaa, virtaviivaistaa ja harmonisoida ehdollisuuden suunnittelun ja toimeenpanon'. Kansalaisjärjestöjen kritiikki on kohdistunut erityisesti talouspoliittisiin ehtoihin, joissa on vaadittu muun muassa sosiaalipalvelujen ja valtion yritysten yksityistämistä.

Määrärahojen osalta 27 jäsenmaan ministerit päättivät pitää vanhat sitoumukset voimassa. Virallisesti vanhat unionin jäsenmaat tavoittelevat siis edelleen minimissään 0,51 prosentin bruttokansantulo-osuuden saavuttamista vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosenttia vuoteen 2015 mennessä.

Kansalaisjärjestöjen laskelmien mukaan EU kokonaisuutena on niin paljon jäljessä tavoitteesta, että sitoumusten mukaisten ja todellisuudessa annetun avun välinen aukko repeää 75 miljardiksi euroksi vuoteen 2010 mennessä. Kehitysministerit päättivät, että asiaan palataan valtionpäämiestasolla Eurooppa-neuvoston kokouksessa 18. ja 19. kesäkuuta.

Lisää tietoa aiheesta