Uutinen

Eteläisessä Afrikassa aids tappaa mutta lääkkeisiin ei ole varaa

Pia Laine
15.3.2001

Pretoriassa alkoi maaliskuun alussa oikeudenkäynti, jossa ovat vastakkain Etelä-Afrikan valtio ja useita suuria ylikansallisia lääkefirmoja. Lääkefirmat pyrkivät kieltämään halpojen ns. geneeristen lääkkeiden maahantuonnin. Tapetilla ovat ennen kaikkea antiretrovitaalit, lääkkeet jotka hidastavat HIV-tartunnan kehittymistä aidsiksi.

Ei ole sattumaa, että oikeudenkäyntiä käydään juuri Etelä-Afrikassa. Valtaosa maailman yli 40 miljoonasta HIV-positiivisesta asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Etelä-Afrikka on alueen varakkain maa - ainoa josta on mahdollista löytää ostajia kalliille merkkilääkkeille.

Geneerisiksi kutsutut lääkkeet ovat vaikutuksiltaan samanlaisia kuin merkkilääkkeetkin. Merkittävin ero niissä on hinta: geneeriset maksavat murto-osan markkinoilla olevien merkkilääkkeiden hinnasta. Oikeudenkäynnissä kiistellään patenttioikeuksien sitovuudesta.

Antiretroviraalit ovat kalliita lääkkeitä. Etelä-Afrikassa merkkilääkkeitä käyttävän HIV-potilaan lääkekulut nousevat yli 10 000 dollariin vuodessa. Geneeriset lääkkeet maksavat alle kymmenesosan merkkilääkkeiden hinnasta.

Hinta on Afrikassa aidsin hoidossa kynnyskysymys. Pretorian oikeudenkäynnistä on povattu ennakkotapausta, joka ratkaisisi sen, voivatko muut kehitysmaat alkaa tuomaan maahan halpoja geneerisiä lääkkeitä.

Etelä-Afrikan naapurimaassa Mosambikissa on maan terveysministeriön arvioiden mukaan 1,3 miljoonaa HIV-positiivista. Aids-lääkistystä käyttäviä löytyy koko maasta ministeriön tietojen mukaan vain parikymmentä henkeä. Mosambik on yksi maailman köyhimmistä valtioista.

Tietoa on, rahaa ei

Asianajajien taittaessa peistä geneeristen lääkkeiden tuontioikeuksista, kitketään Mosambikin HIV-positiivisten yhdistyksen Kindlimukan pihalla kasvimaata. Kun rahaa ei ole lääkkeisiin, kokeillaan aloe-veran ja muiden yrttien vaikutusta terveyteen.

Aidsiin ei aloe-vera parannusta tuo, mutta sen uskotaan auttavan opportunististen sairauksien hoidossa. Aids heikentää ihmisen omaa immuniteettisuojaa, ja altistaa muille sairauksille.

Mosambikilaiselle Julio Mujojolle antiretroviraalilääkitys on vain kaukainen unelma.

"Tietenkin minä käyttäisin niitä, jos se vain olisi mahdollista. En kyllä ole koskaan tavannut ketään, jolla niihin olisi varaa", aids-järjestössä aktiivisesti toimiva Julio naurahtaa.

Afrikassa aids tappaa enemmän ja nopeammin. Kaksi kolmasosaa mosambikilaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Absoluuttinen köyhyys näkyy myös ruokapöydässä. Nälkää ei nähdä, mutta monipuoliseen ruokavalioon ei ole varaa.

Huonon ravitsemustilanteen takia HIV-tartunta kehittyy aidsiksi paljon nopeammin kuin kehittyneissä maissa. Suurin osa mosamibikilaisista HIV-positiivisista sairastuu aidsiin 5-7 vuoden kuluttua tartunnan saamisesta.

Julio on vakavanoloinen opiskelijapoika, joka sai kuusi vuotta sitten tietää olevansa HIV-positiivinen. Tartunnan hän sai verensiirrossa sairaalassa. Tartunnan kehittyminen aidsiksi on vain ajan kysymys.

Juliolle ja muilla HIV-positiivisilla mosambikilaisilla valinnanmahdollisuudet ovat vähissä.

"Tiedän kyllä, miten minun pitäisi elää pysyäkseni terveenä mahdollisimman pitkään. Tieto ei kuitenkaan auta, sillä minulla ei ole varaa toteuttaa ohjeita."

Yhtenä keinona terveen elinajan pidentämiseen on monipuolinen ruokavalio. Julio syö päivästä toiseen riisiä ja paistettua kalaa - yliopiston asuntolan ruokalassa ei vaihtoehtoja tarjoilla.

Perusterveydenhoito ykkössijalle

Mosambikin terveysministeriön aids-yksiköstä vastaavan Avertino Barreton työtä ei käy kateeksi.

"Ehdottomasti tärkein ongelmamme on perusterveydenhuolto. Ennen kuin se saadaan toimimaan kunnolla on turha puhuakaan aidsin hoitamisesta", Barretto sanoo.

Suurimpana haasteena on tällä hetkellä HIV-tartunnan nopea leviäminen. Tavallisimmat tartuntamuodot Mosambikissa ovat heteroseksuaalinen yhdyntä, verensiirrot sekä tartunnan siirtyminen synnytyksen yhteydessä HIV-positiiviselta äidiltä syntyvään lapseen. Aseina tartuntojen vähentämiseksi ovat valistus, veripankkien veren seulonta ja, mikäli rahaa olisi, lääkkeet.

Mosambikin valtion budjetista riittää lääkekuluihin henkeä kohden kaksi dollaria vuodessa. Sillä summalla on hoidettava kaikki sairaudet, malariasta lähtien. HIV-tartunnan siirtyminen äidistä lapseen voidaan estää lääkkein, jotka halvimmillaan maksavat 8-10 dollaria synnytystä kohden. Nekin ovat nykyisellään liian kalliita.

Barretto on realisti.

"Ei riitä, että estämme tartunnan siirtymisen äidistä lapseen. On huolehdittava myös siitä, että äiti pysyy terveenä. Jos äiti kuolee, ovat terveenäkin syntyneen lapsen hengissäpysymismahdollisuudet heikot", Barretto muistuttaa.

"Tilanne on huolestuttava. Aidsin leviämistä ei pystytä estämään, mutta sitä voidaan hidastaa. Nykyisillä resursseillamme emme pysty edes siihen."

(Juttu on alunperin julkaistu sanomalehti Kalevassa 14.3.2001)