Kymmenet tuhannet ovat palanneet Etelä-Sudaniin kansanäänestyksen alla. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan vuoden 2005 rauhan jälkeen palanneiden määrä on jo yli 300 000. Nämä pojat palasivat UNHCR:n avulla Ugandasta vuonna 2007.
Kuva:
E. Denholm
UNHCR
Uutinen

Etelä-Sudanilla pitkä tie edessä

Kansanäänestys Etelä-Sudanin itsenäistymisestä on sujunut rauhallisesti. Heinäkuussa todennäköisesti itsenäiseksi julistautuva valtio tulee tarvitsemaan kansainvälistä tukea ruohonjuurilta aivan ylimmälle tasolle asti.
Esa Salminen
12.1.2011

"Tunnelmat täällä ovat yllättävän ja odottamattoman rauhalliset", kuvaa Kirkon Ulkomaanavun maajohtaja Ben Malinen autonomisen Etelä-Sudanin pääkaupungista Jubasta.

Puhelimitse tavoitetun Malisen mukaan Jubassa on pitkin syksyä ja etenkin loppuvuonna varauduttu levottomuuksiin maan kansanäänestyksen koittaessa, mutta turhaan. Etelä- ja Pohjois-Sudanin rajavyöhykkeellä sijaitsevassa, kiistellyssä öljykaupungissa Abyeissä on yhteenotoissa kuollut kymmeniä ihmisiä, mutta se oli Malisen mukaan varsin odotettavaa.

Tammikuun yhdeksäntenä päivänä alkaneen kansanäänestyksen tulosten odotetaan tulevan 14. helmikuuta. Vajaat neljä miljoonaa rekisteröitynyttä äänestäjää ottaa kantaa siihen, pitäisikö Etelä-Sudanin itsenäistyä. Kaikki odottavat, että vastaus on murskaavalla enemmistöllä "kyllä". Itsenäistymisellä pääosin kristitty ja mustan väestönosan Etelä-Sudan irtautuu islamilaisesta ja arabivaltaisesta pohjoisesta.

Kansanäänestys on vuonna 2005 solmitun, vuosikymmeniä kestäneen sisällissodan päättäneen rauhansopimuksen loppuhuipennus. Se katsotaan äänivaltaiseksi, jos äänestysprosentti nousee kuuteenkymmeneen.

Muut afrikkalaiset peloissaan

Kirkon Ulkomaanavulla on kaksi lähetettyä suomalaista työntekijää Jubassa, kertoo Ben Malinen. Heitä ei ole äänestyksen ajaksi evakuoitu maasta, eikä ole ollut tarvettakaan. Malisen mukaan naapurimaiden afrikkalaiset ovat pelänneet levottomuuksia suomalaisia enemmän.

"Etiopialaisia ja eritrealaisia voidaan helposti luulla arabeiksi. Myös kenialaisia on lähtenyt, sillä he eivät ole järin suosittuja: eteläsudanilaisten mielestä kenialaiset vievät heiltä työpaikat."

Eteläsudanilaisilla onkin vähänlaisesti koulutusta vaativia työpaikkoja: Malisen mukaan Etelä-Sudanin koululaitos ei ole toiminut kunnolla kahteenkymmeneen vuoteen, eli yksi ikäluokka on käytännössä koulutusta vailla.

"Työväestöstä puuttuu 25-45-vuotiaiden porukka täysin – kaikki joudutaan tuomaan muualta", Malinen sanoo.

Paljon työvoimaa onkin tullut naapurimaista, kuten Keniasta ja Ugandasta. Eritrealaiset ovat Malisen mukaan olleet vallalla bisnespuolella jo vuosia.

"He omistavat kaikki suurimmat hotellit ja esimerkiksi vedenjakelun, joka täällä hoituu tankkiautoilla, jotka ajavat talolta toiselle. Autoja ajavat etiopialaiset."

Hätäavusta kehitysyhteistyöhön

Etelä-Sudanissa toimii jo nyt paljon avustusjärjestöjä, mutta lisää on tulossa, jos maa julistautuu itsenäiseksi heinäkuussa, kun se rauhansopimuksen mukaan tulee mahdolliseksi.

"Etenkin kehitysyhteistyöjärjestöjä tulee, nyt täällä on enemmän hätäapua tekeviä toimijoita", arvelee Malinen.

Tehtävää riittää, sillä Etelä-Sudan syntyy yhdeksi maailman köyhimmistä valtioista. Malinen vietti viimeiset kaksi vuotta Etiopiassa, ja sen jälkeen Etelä-Sudan tuntuu hänestä todella kehittymättömältä. Kun hän saapui Jubaan viime vuonna, koko maassa oli vain muutama kilometri asfaltoituja teitä.

"Jos ajatellaan, että tästä tulee pääkaupunki, niin täältä puuttuu esimerkiksi vedenjakelu ja sähkö melkein kokonaan. Sähkö toimii täysin generaattorin varassa, ja sen toimivuus on erittäin epävarmaa", hän kuvaa.

Tieverkko on heikossa kunnossa: esimerkiksi 130 kilometrin kenttämatkaan saa varata viisi tuntia ajoaikaa.

"Maataloustuotanto on pysähtynyt täysin", Malinen lisää. "Ihmiset ovat tuottaneet itselleen, ja melkein kaikki hedelmistä lähtien tuodaan Ugandasta."

Toivoakin kuitenkin on, sillä suurella Western Equatorian läänillä on luonnon puolesta mahdollisuudet kasvaa vilja-aitaksi – kunhan kaupallisen viljelyn kulttuuria saadaan kehitettyä.

Perinteisten kehitysavun kohteiden kuten teiden, koulutuksen, maatalouden ja terveydenhuollon lisäksi Etelä-Sudan tulee tarvitsemaan tukea valtionhallinnossa.

"Etelä-Sudan tarvitsee koulutusta ihan ylätasolla asti. Siihen on tällä kentällä tottunut, että virkamiestasolla kaivataan tukea, mutta täällä on sanottu, että koulutusta tarvitaan myös hyvin korkealla tasolla", Malinen kertoo.

Tulevasta valtiojohdosta suurin osa on entisiä sotilaita.

Hyvin heikko kansalaisyhteiskunta

Isossa osassa Afrikan maita törmää nykyään kansalaisjärjestöihin joka käänteessä. Niin ei vielä Etelä-Sudanissa ole.

"Joitain on perustettu, koska maahan on tullut ulkomaisia kansalaisjärjestöjä, jotka ovat etsineet paikallisia kumppaneita", Ben Malinen sanoo.

Järjestöt ovat kuitenkin äärettömän heikkoja, ja ne tarvitsevat ohjausta aivan alusta asti.

"Hyviä ajatuksia on paljon, mutta käytännön toteutus on hyvin vaikeaa."

Kirkon Ulkomaanavun hankkeet Etelä-Sudanissa keskittyvät muiden muassa ammattikoulutukseen, vesialaan ja rauhan- ja demokratiantyöhön. Yhteistyökumppanina toimii esimerkiksi paikallinen episkopaalinen kirkko.

Kenen velkaa?

Sudanin hajoaminen kahteen osaan ei ole yksioikoista. Paljon puhuttujen öljyvarojen ja -putkien lisäksi on avoinna, mitä tapahtuu Sudanin ulkomaanvelalle, jota on vajaat 36 miljardia dollaria.

Vaaleja tarkkailemassa ollut Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter ehti jo sanoa uutistoimisto CNN:lle, että Sudanin presidentti Omar al-Bashir oli luvannut, ettei Etelä-Sudanille tule yhtään valtionvelkaa. Pian tämän jälkeen Sudanin presidentinkanslia kuitenkin antoi tiedotteen, jonka mukaan Carter oli ymmärtänyt asian väärin.

Tiedotteen mukaan Bashir sanoi vain, ettei velan jakamisesta ole hyötyä kenellekään, sillä kumpikaan jakautuneen Sudanin osista ei pysty maksamaan velkaa.

Kansainvälinen yhteisö jännittää myös sitä, pysyykö rauha. Omar al-Bashir on luvannut tukea mahdollisesti itsenäistyvää etelää, mutta se ei vielä välttämättä riitä.

"Ainakin meillä ulkomaalaisilla on pelko, että miten yhtenäinen maasta tulee, kun ei enää ole yhteistä vihollista", sanoo Ben Malinen Etelä-Sudanista. "Yksi suurimmista uhkakuvista on, että alueen vahvat heimot alkaisivat riidellä keskenään."

Myös Sudanin pohjoisosien yhtenäisyys ja vakaus voivat olla koetuksella. Afrikan suurimman valtion sisällä riittää heimoja, uskontoja, kieliä ja niiden välisiä jännitteitä.