Uutinen

Etelä-Amerikan köyhyysohjelmat purevat hitaasti

Epätasaista tulonjakoa paikataan soppakeittiöillä ja sosiaalihankkeilla.
Darío Montero
23.10.2007

IPS -- Nälkä on yhä läsnä Etelä-Amerikassa, vaikka moni valtio taistelee sitä vastaan erityisohjelmilla. Jyrkkä taloudellinen eriarvoisuus jakaa kasvun hedelmät epätasaisesti.

Etelä-Amerikan nälkä ei johdu ruokapulasta vaan köyhien heikosta ostovoimasta.

Vienti vetää elintarvikkeet

Brasilia on maailman johtava naudanlihan viejä ja suurimpia elintarvikkeiden tuottajia. Silti maan 188 miljoonasta asukkaasta 14 miljoonaa kärsi viime vuonna nälästä ja 72 miljoonaa koki ajoittaista pulaa ruoasta, maan tilastokeskus raportoi.

Brasilian, samoin kuin Argentiinan ja Uruguaynkin, ruoantuotanto riittäisi tyydyttämään asukkaiden kaloritarpeen yltäkylläisesti. Vienti kuitenkin vetää ja pitää hinnat korkeina kotimaassa.

"Köyhyys ja äärimmäinen köyhyys synnyttävät myös oman kulttuurinsa, jonka ongelmien ratkominen vaatii vuosia ja määrätietoista politiikkaa", Luis Álvarez Uruguayn ruokainstituutista sanoo.

Ammottava elintasokuilu on ollut pitkään leimallinen Brasilialle ja Venezuelalle. Argentiinan tilanteen kärjisti vuoden 2001 talouskriisi, jonka vaikutukset tuntuivat myös pienessä naapurimaassa Uruguayssa.

Noissa maissa sekä Chilessä viime vuosina valtaa pitäneet vasemmisto- tai keskustavasemmistolaiset hallitukset ovat aloittaneet mittavia ohjelmia nälän ja köyhyyden voittamiseksi.

Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva käynnisti 2003 kampanjan "nälän nollaamiseksi".

Ote on aiempaa kokonaisvaltaisempi, sillä ruokaturvan ohella vähävaraisille koetetaan löytää elinkeinoja. Myös koulutusta, terveydenhuoltoa, vesihuoltoa ja kansalaisoikeuksia edistetään, hankkeessa työskentelevä Mauro de Miranda Siqueiro selittää.

Ohjelmassa ovat mukana valtio, osavaltiot, kunnat ja kansalaisjärjestöt. Esimerkiksi Rio de Janeiron osavaltioon on perustettu "kansanravintoloita", joissa saa ravitsevan aterian yhdellä realilla (0,38 eurolla).

"Ruoka on hyvää, ja köyhälläkin on siihen varaa", ikänsä kotiapulaisena työskennellyt riolainen Celia de Souza, 53, kiittelee.

Hänen lapsenlapsensa nauttivat ilmaisen aterian koulussa, mikä sekin on osa nälän nollaamisohjelmaa.

Soppakeittiöitä Buenos Airesissa

Argentiinan 37-miljoonaisesta väestöstä 60 prosenttia vajosi köyhyyteen vuosituhannen alun kriisissä. Sittemmin osuus on kutistunut 27 prosenttiin, mutta aliravitsemus on yhä ongelma varsinkin pohjoisessa.

Valtion ruokaturvaohjelma painottaa ruoan jakelun sijasta sen hankkimisvälineitä, kuten viljelypalstoja, työkaluja, siemeniä ja koneita.

Mónica Carranza perusti kriisin aikana Buenos Airesiin kuuluisan Carasucias ("Kuranaamat") -soppakeittiön. Valtion tukema toiminta jatkuu yhä, mutta pahin paine on hellittänyt.

"Alussa ruokimme 250 henkeä kerrallaan ja jouduimme jatkamaan pitkälle yöhön, koska ihmisiä ilmaantui tuhansittain", Carranza muistelee.

Venezuelan 28-miljonaisesta väestöstä kolmannes elää tilastojen mukaan köyhyydessä. Presidentti Hugo Chávezin hallituksen perustamat soppakeittiöt ruokkivat päivittäin liki miljoona lasta, vanhusta ja odottavaa äitiä.

Myös Venezuelan suurin yksityinen yritys, Empresas Polar, toteuttaa omia avustushankkeitaan.

Chilen talous- ja sosiaalikehitystä kuvaavat luvut ovat Etelä-Amerikan parhaat, mutta tulonjako on maanosan epätasaisimpia. Riskiryhmille tarkoitettu kansallinen ruokaohjelma tavoittaa nyt 300 000 maan 16 miljoonasta asukkaasta.

Vuonna 2002 Chilen kouluateriaohjelma pääsi viiden parhaan joukkoon Maailman ruokajärjestön luokituksessa. Ohjelman piirissä on 1,6 miljoonaa koululaista.