Uutinen

ESF: Taidetta väkivallan varjossa

Taiteen asema yhteiskunnassa nousi voimakkaasti esille Euroopan sosiaalifoorumissa.
Ilona Niinikangas
14.11.2003

PARIISI -- Taide ja väkivalta ovat sanoja, jotka harvoin mainitaan samassa lauseessa. Kuitenkin tanssilla, musiikilla ja kirjallisuudella on valtava merkitys ihmisille, jotka joutuvat elämään silmittömän väkivallan keskellä.

"Kulttuuri on vieläkin tärkeämpää niille, jotka ovat menettäneet elämässään kaiken muun", uskoo Samir Abdallah ranskalaisesta La Rumeur räp-yhtyeestä. "Se on viimeinen turvapaikka, viimeinen asia, joka tuo toivoa. Kulttuuri on yhtä tärkeää kuin ruoka, juoma ja nukkuminen. Kun meiltä viedään sanat, meiltä viedään kaikki."

Siirtolaisvanhempien poikana Samir tietää mistä puhuu. Syyttävä sormi osoittaa yhteiskuntaa, joka on täynnä rakenteellista väkivaltaa.

"On paljon helpompi puhua köyhien väkivallasta kuin siitä, että yli kaksisataa afrikkalaista alkuperää olevaa nuorta on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana kuollut Ranskan poliisin voimankäyttöön."

Taiteen asema yhteiskunnallisissa muutoksissa nousi vahvasti esille torstaina Euroopan sosiaalifoorumissa pidetyssä keskustelutilaisuudessa, jossa pureuduttiin kulttuurin ja taiteen merkitykseen väkivallan keskellä eläville.

Taide on se väline, jolla voi palauttaa ihmisarvon katmandulaisille katulapsille, brasilialaisille nuorisorikollisille ja palestiinalaisille pakolaisille.
 

Kapinaa ja taikatemppuja

 

  Kuva: Josh Dray Euroopan sosiaalifoorumissa (Kuvaaja: Ilona Niinikangas)
Joss Dray suunnittelee palaavansa takaisin pakolaisleirille ja
rakentavansa toisenkin patsaan palestiinalaisten kanssa.

Taide voi olla myös vastarintaa. Ranskalainen valokuvaaja Joss Dray on ollut mukana rakentamassa romumetallista tehtyä patsasta Jeninin pakolaisleirillä asuvien palestiinalaisten kanssa.

"Meidän projektissamme on kyse ennen kaikkea solidaarisuudesta ja halusta tehdä vastarintaa. Taide oli keino päästä sisään ihmisten arkeen, vaikka meiltä puuttui yhteinen kieli. Olimme opetelleet joitain rauhanlauluja, joita lauloimme samalla kun rakensimme patsasta."

Kun patsas tuli valmiiksi, se nostettiin korkealle leirin yläpuolelle symboloimaan vapautta.

Joskus taide voi toimia katapulttina uuteen elämään. Esimerkiksi Brasiliassa nuorisojengiläisiä vedetään mukaan katutanssiprojekteihin, joissa tappelijoista koulitaan tanssijoita. Samanlaisesta muutoksesta on kyse ranskalaisten muusikoiden, akrobaattien ja tanssijoiden Gamin d'l`art-rue -järjestön työssä. Sen työntekijät opettavat taitojaan katulapsille eri puolilla Eurooppaa ja auttavat heitä pääsemään takaisin yhteiskuntaan.

Järjestön perustaja Jacques Pasquier lähti kaksitoista vuotta sitten auttamaan Romanian katulapsia pellenaamari matkalaukussaan. "Halusin saada lapset nauramaan, mutta heidän elämänsä ei naurattanut minua yhtään. Joka puolella oli kurjuutta, köyhyyttä ja väkivaltaa."

Jacquesilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa naamari kasvoilleen ja alkaa tehdä temppuja.

"Halusin pysyä uskollisena halulleni tulla kloviniksi. Muuta en osaa."