Uutinen

ESF: Pakkoavioliitto rikkoo lapsuuden

Monissa Afrikan ja Aasian maissa harrastetaan yhä pakkoavioliittoja. Ilmiö ei ole tuntematon Euroopassakaan, jossa tuhannet tytöt sidotaan vanhempien sopimaan liittoon.
Ilona Niinikangas
15.11.2003

 

  Kuva: Pakkoavioliitto rikkoo lapsuuden. (Kuvaaja: Ilona Niinikangas)
 

PARIISI -- Pakkoavioliitot ovat arkipäivää Euroopassa. Vuonna 2001 noin 17 000 alaikäistä tyttöä eli pakkoavioliitoissa tai niiden uhan alla. Luku antaa vain suuntaa, todennäköisesti kyse on paljon suuremmasta joukosta. Tytöt ovat usein kotoisin Afrikasta tai Aasiasta, mutta he ovat eläneet koko nuoruutensa Euroopassa ja menettäneet kosketuksen vanhempiensa kulttuuriin.

Murrosikäiset tytöt lähetetään tavallisesti vanhempiensa kotimaahan, jossa heidät naitetaan suvun valitsemalle miehelle. Pahimmissa tapauksissa tytöiltä otetaan pois passit ja heidät eristetään. He eivät tiedä, missä ovat eikä heillä ole ketään kenen puoleen kääntyä. Avioliitto solmitaan perheen läsnäollessa perinteisin menoin, eikä sitä välttämättä edes rekisteröidä.
 

Naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa vastustavassa GAMS-järjestössä vaikuttava Khady Koita muistuttaa, että siirtolaiset tuovat omat tapansa mukanaan Eurooppaan. Monissa Afrikan ja Aasian maissa järjestetyt avioliitot ovat arkipäivää. Esimerkiksi Intiassa rakkausavioliitot ovat pikemminkin poikkeus. Järjestettyjä avioliittoja solmitaan siellä, missä avioliiton tarkoituksena on sitoa kaksi sukua toisiinsa ja jatkaa sukua. Osa niistä on pakkoavioliittoja, joihin sisältyy väkivaltaa – nuoria tyttöjä raiskataan heidän vanhempiensa hiljaiselle myöntymyksellä.

"Pakkoavioliitot uhkaavat kouluttamattomia tyttöjä, jotka on kasvatettu uskomaan, että naisista ei ole muuhun kuin synnyttämään lapsia. Olen kotoisin Senegalista, jossa yli 90 prosenttia väestöstä on muslimeja, ja vain harvat avioliitot solmitaan kaupungintalolla," kertoo Koita.

Lainsuojattomat


Ranskan laki suojaa alaikäisiä kaikenlaiselta hyväksikäytöltä, mutta 18 vuotta täyttäneiden tilanne on vaikeampi. Tukiverkostot ulottuvat vain Ranskan kansalaisiin, ne eivät koske laittomia siirtolaisia. "Tietysti on mahdollista mennä poliisilaitokselle ja tehdä ilmoitus raiskauksesta. Rahallista tukea ei kuitenkaan anneta, eikä kaupunki pysty tarjoamaan asuntoa," kertoo järjestön toiminnanjohtaja Isabelle Gilette-Faye. "Onneksi on olemassa järjestöjä, jotka pystyvät auttamaan naisia."

Tytöt eivät ole ainoita uhreja, vaan myös heidän vanhempansa tarvitsevat tukea.

Vuodesta 2001 pakkoavioliiton uhan alla elävät naiset ovat voineet hakea poliittista turvapaikkaa Ranskasta. Laki on tärkeä, sillä se osoittaa että kyse on ennen kaikkea poliittisesta väkivallasta.

"Joskus minua itkettää, kun ajattelen miehiä jotka nöyryyttävät naisia sukupolvesta toiseen. Äitinä voin kuitenkin yrittää kasvattaa lapsiani niin, että he ottavat molemmista kulttuureista parhaat puolet ja oppivat taistelemaan identiteettinsä puolesta," Koita toteaa.