Uutinen

EPA-kauppasopimusten kritiikki leviää

EU on saamassa Karibian mailta kuittauksen ensimmäiseen varsinaiseen EPA-vapaakauppasopimukseen. On mahdollista, että unionin linjausten päälle kesällä satanut kura vielä hidastaa muita neuvotteluja.
Eeva Eronen
19.8.2008

Euroopan unionin suunnitelmat vapaakaupan tiivistämisestä lähes 80 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren kehitysmaan kanssa eivät ole saaneet auringonpaistetta osakseen tänä kesänä. Kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet niin sanottuja EPA-sopimuksia (Economic Partnership Agreement) jo pitkään, mutta nyt kuoroon on yhtynyt aiempaa arvovaltaisempia tahoja.

EPAt ovat ajankohtaisia myös siksi, että EU:lla on pian syytä pienoiseen juhlaan. Karibian maiden nimittäin odotetaan allekirjoittavan ensimmäisen varsinaisen EPA-sopimuksen 2. syyskuuta. Sopimusta vastaan hangoittelee edelleen pieni Guyana. Maa ei ole poikkeustapaus, sillä kaikki kehitysmaat ovat vältelleet sopimusten allekirjoittamista kuin ruttoa, eikä aikataulun venymistä katsota EU:ssa hyvällä.

Väliaikaisia esisopimuksia EU:n kanssa ovat tehneet muutkin Karibia. Yhteensä EU:lla on jonkinlainen EPA-sopimus 35 maan kanssa.

* * *

Kesän ryöpytys alkoi EPA-sopimuksia käsitelleestä raportista, jonka EU:n puheenjohtajamaa Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn oli tilannut ranskalaiselta kansanedustajalta Christiane Taubiralta selvittääkseen, missä sopimusten kanssa mennään. Tulos oli varsin kiusallinen niin unionin kuin Ranskankin kannalta, eikä raporttia ole juuri julkisuudessa heiluteltu.

Taubiran jälkeen äänensä korotti Nobel-palkittu taloustieteilijä Joseph Stiglitz, joka kehotti länsiafrikkalaista Ghanaa kieltäytymään sopimuksen allekirjoittamisesta - niin kaukana kehitys ja kumppanuus nykyisistä papereista hänen mukaansa ovat.

Molemmat kritisoivat sopimusten sisällön lisäksi EU:ta sen epäreiluista neuvottelukeinoista eli painostuksesta ja uhkailusta.

* * *

Näpäyksistä ensimmäinen ja raskaampi oli Ranskan maataloustuista kynsin ja hampain kiinnipitävälle Sarkozylle kesäkuun puolivälissä esitelty raportti. Varsinaiseksi syytekirjelmäksi muodostuneen raportin toimitus Brysseliin venyi ja venyi, eikä ole täysin selvää, joko se on sinne tiensä löytänyt. Raportti on kuitenkin kenen tahansa saatavilla internetissä.

Taubiran sanoma oli tyly: Sopimuksissa on niin paljon ongelmia, etteivät ne nykyisellään johda alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti kehitykseen vaan sen taantumiseen. Yksi syy tähän on se, että monet Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maat eli AKT-maat saavat jopa 40 prosenttia tuloistaan tulleista. Niiden menettäminen näkyisi eittämättä valtion tarjoamissa peruspalveluissa. Eikä aukon täyttäminen kasvavalla kaupalla ole kovin todennäköistä, Taubira huomauttaa. Siitä pitävät huolen esimerkiksi EU:n tiukat elintarviketurvamääräykset, jotka pysäyttävät valtaosan kehitysmaiden tuotteista rajalle.

Raportti kritisoi tiukasti myös koko neuvotteluasetelmaa, jossa pitäisi Taubiran mukaan keskittyä enemmän sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen tukemiseen. Hänen mukaansa sopimuksista pitäisi tehdä suppeammat eli niistä tulisi jättää pois kehitysmaita kauhistuttavat sitoumukset investointisäännöistä, kilpailupolitiikasta ja julkisten hankintojen kansainvälisestä kilpailuttamisesta.

Taubiran mielestä tavarakauppa, josta EU on jo sopinut 35 maan kanssa, saisi riittää. Taubira siivoaisi papereista pois myös maataloustuotteet, jotta kehitysmaat voisivat paremmin turvata itse ruuan tuotantonsa.

Vanha Maailmanpankin ekonomisti, professori Stiglitz taas keskitti suuren osan kritiikistään neuvottelujen asetelmaan. Hänenkään mielestään EPA-sopimukset eivät ole nimensä mukaisia. Stiglitz tarttui termiin kumppanuus, mistä ei ekonomistin mielestä voi EPA-sopimusten kohdalla puhua, sillä kumppanuus edellyttää sopijaosapuolten olevan tasavertaisia. Eikä vapaakauppasopimus edes kuulosta kovin vapaalta, vaan varsin paljon vanhalta mantereelta määritellyltä, Stiglitz tykitti.

Nyt esillä olleen sopimuksen kaltaiset paperit tähtäävät usein rikkaiden osapuolten ylijäämätuotteiden dumppaamiseen niiden "kumppaneille", Stiglitz arvioi vieraillessaan heinäkuun alussa Ghanassa, missä hän kehotti maata jättämään sopimuksen tekemättä.

* * *

Ulkoministeriön kaupallinen neuvos Kent Wilska painottaa, ettei hän ole nähnyt Taubiran raporttia eikä tunne myöskään Stiglitzin kritiikkiä. Hän kuitenkin arvioi, ettei esille ole tullut mitään sellaista, mitä ei olisi aiemmin sanottu tai mikä neuvotteluja varsinaisesti heilauttaisi.

Wilska myöntää, että Taubira on oikeassa siinä, että sopimuksista koituva markkinoiden "vapaus" tarkoittaa kehitysmaille vain tullittomuutta ja kiintiöttömyyttä. EU:n terveys- ja turvallisuuskriteerien lisäksi kilpailuasetelmaa vääristävät EU:n omille tuottajilleen maksamat tukiaiset.

Turvallisuuskriteereitä ei kuitenkaan voida muuttaa, se on hänestä selvää. "Ainoa mahdollisuus on, että annamme kehitysmaille tukea, jonka avulla ne voisivat kyetä täyttämään standardit ja siten hyötyä sopimuksen mahdollisuuksista", Wilska esittää kaupan lisäämiseksi.

Hän arvioi, että uusilta tahoilta tuleva arvostelu voi lisätä yleistä epävarmuutta kehitysmaissa, joiden neuvottelukapasiteetti on muutenkin heikko, ja tätä kautta vaikuttaa neuvotteluiden kulkuun. "Siitä tulee yleinen soppa, joka voi hidastaa neuvotteluja", hän sanoo.

Hänen mielestään hidastaminen ei olisi pahitteeksi , sillä kehitysmailla ei ole teollisuusmaita vastaavia mahdollisuuksia kauppapolitiikan kiemuroiden selvittelyyn. Sitä Wilska ei sen sijaan usko, että EU lähtisi tinkimään EPA-sopimusten sisällöstä. Suomenkin virallinen linja on, että tavoitteena ovat täydet sopimukset.

Ainakaan vielä kritiikki ei näytä neuvotteluja hidastaneen - ainakaan siitä päätellen, että Karibian alueen sopimuspaperit odottavat Barbadoksella puumerkkejä, jotka niihin on tarkoitus lyödä syyskuun 2. päivä.

 

Tietokulma

  • EU on myöntänyt AKT-maille, vanhoille siirtomailleen, muita kehitysmaita vapaamman pääsyn markkinoilleen jo 1970-luvulta lähtien. AKT-maiden suosimista pidetään kuitenkin Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimusten vastaisena ja sopimusjärjestelmää piti muuttaa ennen vuoden 2007 loppua.
  • AKT-maista noin 30 kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin. Ne ovat suhtautuneet EPA-sopimuksiin kaikista nihkeimmin, sillä EU on jo myöntänyt niille tullittomuuden ja kiintiöttömyyden niin sanotulla Everything but arms -sopimuksella.
  • EU-komissio on neuvotellut EPA-sopimuksista vuodesta 2002 lähtien. Sopimusten suurin ero vanhaan on tilanteeseen on se, että EU saisi huomattavasti vapaamman pääsyn köyhien maiden markkinoille, kun niillä aiemmin on ollut mahdollisuus suojella omia markkinoitaan.
  • Neuvotteluja käydään lähes 80 maan kanssa. Maat jakautuvat kuuteen alueelliseen ryhmään, joista neljä sijaitsee Afrikassa. Karibia ja Tyynenmeren maat muodostavat omat ryhmänsä.
  • Ainoan varsinaisen EPAn EU on tehnyt Karibian kanssa. Sopimus käsittele tavarakaupan lisäksi palvelukauppaa, investointisääntöjä, kilpailupolitiikkaa, julkisia hankintoja ja tekijänoikeuksia. Sopimus on tarkoitus allekirjoittaa 2. syyskuuta, mutta Guyana haraa edelleen vastaan.
  • Lisäksi EU teki niin sanottuja Interim-sopimuksia eli pelkkää tavarakauppaa koskevia väliaikaisia sopimuksia vuoden 2007 lopussa joidenkin maaryhmien kanssa. Jos Interim-maat ja Karibian maat lasketaan yhteen, jonkinlaisten sopimusten piirissä on nyt 35 maata.
  • EU jatkaa neuvotteluja, sillä unioni haluaa edelleen tehdä täyden EPA-sopimuksen kaikkien AKT-maiden kanssa.

 

Lisää tietoa aiheesta