Uutinen

Empowermenttia kokemassa

Laura Lager
29.7.2003

 Laura Lager
Kuusi vuotta sitten vietin vuoden vapaaehtoistöissä Chiapasissa, Meksikossa. Puuhailin osan ajasta maya-intiaanikylässä keskellä Lacandonin sademetsää. Erityisellä kiinnostuksella sovittelin pohjoiseurooppalaista aikakäsitystäni ja projektiajattelua mayojen sykliseen maailmankuvaan. Mennyt oli osa nykyisyyttä, samoin tulevaisuus. Unet olivat osa todellisuutta.

Kaiholla nyt muistelen niitä monia syviä ehjänä olemisen hetkiä, kun pystyin suhteuttamaan omaa kunnianhimoani ja tulosten tavoittelua elämän päivittäiseen hetkellisyyteen. Luomiskertomuksista tehty valo- ja varjoteatteri saatiin esityksen muotoon. Pääesiintyjä tosin vaihtui vielä kesken näytöksen, mutta se ei haitannut. Parasta oli se, että lähes kaikki kylän lapset osallistuivat askarteluun, luomistarinoiden kertomiseen ja muistelemiseen.

En ole ainoa, jolle Etelä on opettanut erilaisia tapoja tarkastella elämistä ja tekemistä. Helposti vain tuo saavutettu viisauden kokemus päättyy aikanaan. Minäkin palasin varsin nopeasti siihen arkeen ja aikaan, johon olin kolmekymmentä vuotta sosiaalistunut. Saman ajan kokemuksen kuin mayojen luona olen sen jälkeen saanut vain vastasyntyneen lapsen kanssa.

Vapaaehtoistyössä oli vapautta, koska valtaa ja vastuuta ei kovin suurina määrinä tarvinnut kantaa. Ammattimaisessa kehitysyhteistyössä on ja tuleekin olla erilaiset vaatimukset. Kehitysyhteistyömäärärahoina jaettavalle rahalle voidaan laskea arvoa erilaisin onnistumisen ja vaikuttavuuden mittarein. Mittareilla on tarkoitus osoittaa kehitysyhteistyön tehokkuutta ja laatua.

Vapaaehtoistyössä opin ja omaksuin kuitenkin tärkeänä pitämiäni asenteita ja arvoja. Pidän ihmisten omanarvontunnon kasvamista merkittävänä kehityksen edellytyksenä. Omanarvontuntoa tarvitaan, jotta ihmisille kasvaa uskoa ja rohkeutta vaikuttaa omaa elämää ja oman elinyhteisön tulevaisuutta koskevaan päätöksentekoon. Omanarvontunnon kasvamista on kuitenkin vaikeampi mitata kuin kehityshankkeiden konkreettisimpia tuloksia.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä paikallisyhteisöjen vaikutusmahdollisuuksien ja -kanavien lisääminen on tavoiteltavaa. Ruohonjuuritasolla tämä merkitsee usein myös ihmisten ja yhteisöjen omanarvontunnon vahvistumista tavoittelevaa toimintaa. Hankkeiden avulla tavoitellaan muutosta olemassaoleviin elinolosuhteisiin. Pysyvä ja pitkäkestoinen muutos edellyttää myös rakenteellisia muutoksia.

Kävimme kollegoiden kanssa keskustelua valtarakenteista ja ihmisten mahdollisuuksista vaikuttaa, käyttää valtaa. Järjestöjen välisessä yhteistyössä on otettava kantaa vallan jakautumiseen. Muutokseen tähtäävä yhteistyö on silti muutakin kuin korkean poliittisen tason lobbausta. Myös ruohonjuuritasolla voidaan rakentaa yhteistyömuotoja, joissa ihmisten mahdollisuudet päättää omista asioistaan lisääntyvät.

Koin iloa, kun sademetsäkylän nuoret alkoivat pohtia uusia keinoja oman kulttuuriperintönsä säilyttämiseksi. Keskustelin monesti kyläläisten kanssa heidän pelostaan menettää oma kulttuurinsa ja identiteettinsä. Laulut, tarinat ja rituaalit taitavat vanhukset olivat pikku hiljaa muuttamassa vainajien maille. Kylään oli juuri rakennettu ala-aste, jossa opetusta sai vain espanjan kielellä. Kyläläisten kieli ei ollut kirjallista kieltä. Teatteriprojektin apuna käytin yhden antropologin kirjalliseen muotoon tallettamia luomistarinoita. Jossain vaiheessa nuoret maya-pojat rupesivat miettimään, miten voisivat itse oppia kirjoittamaan omaa kieltään. Tapaus oli vain pieni pisara valtavassa meressä. En tiedä, saavatko noiden nuorten mayojen lapset jonain päivänä opetusta omalla kielellään. Toivon niin.