Uutinen

Eläköön keskiluokka

Kehitysmaiden vaurastumisen pystyy takaamaan vain - keskiluokka.
Jukka Aronen
16.4.2007

Olin viikko sitten juhlissa. Puhe kääntyi jossain vaiheessa Afrikan asioihin, ja äskettäin Etiopiasta palannut pariskunta valitteli paikallisten ystävien puutetta vieraassa kulttuurissa. "Ei ollut juurikaan kavereita, joiden kanssa olisi voinut käydä oluella."

Köyhissä maissa onkin yleensä vain rikkaampia ja köyhempiä ihmisiä kuin sinä itse.

Huomasin itsekin Nicaraguassa asuessani, että rikkaista ei ole kavereiksi, koska heidän elämäntapansa on liian vieras. Minulla ei ollut varaa lähteä mukaan, kun he lensivät viikonlopuksi ostoksille Miamiin. Enkä toisaalta voinut yhtyä joidenkin näkemykseen siitä, että "köyhyys on köyhien vika".

Köyhien kanssa kaveeraaminen on yhtä hankalaa. Oli vaikea yrittää olla tasavertaisessa asemassa vapaa-ajalla, kun toisella osapuolella ei ole lantin lanttia.

Nicaraguassa kaiken lisäksi naureskeltiin selän takana sille, joka järjestelmällisesti maksoi toisten viulut. Laskujen kuittaajaa haukuttiin "Paganiniksi", ei kuitenkaan viulumestarin kunniaksi vaan maksamista tarkoittavan "pagar"-verbin mukaan.

***

Kehitysmaiden rikkaiden ja köyhien väliltä puuttuu se, mitä meillä usein kutsutaan keskiluokaksi.

Keskiluokan puuttuminen ei vaikuta pelkästään siihen, että ulkomaalaiset joutuvat seurustelemaan keskenään. Yhdysvaltalainen Nancy Birdsall on esittänyt, että ilman keskiluokkaa köyhä maa ei tule koskaan nousemaan köyhyydestä.

Birdsallin mukaan köyhimmät maat ovat juuttuneet kehittymättömien instituutioiden loukkuun, jota vahvistaa keskituloisten ihmisten suhteellisen pieni määrä.

Tämä on totta etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa tuloiltaan korkeimman ja matalimman viidesosan väliin jäävän 60 prosentin kansanosan tulot ovat maailman matalimmat. Ne ovat niin alhaiset, että monissa maissa tämän "keskiluokan" pitää tulla toimeen alle dollarilla päivässä.

Kun kansan enemmistö on näin köyhää, sillä ei ole resursseja vaatia parempaa hallintoa. Tämä puolestaan johtaa siihen, että hallitsevan eliitin ei tarvitse olla vastuussa kenellekään.

Kansan on myöskin vaikea vaatia hyvää hallintoa vastineeksi verorahoilleen, koska monissa maissa heikkotuloisia kansalaisia ei kannata verottaa tai laaja-alainen verotus ei onnistu käytännön syistä.

Kun hyvää hallintoa ei ole, puuttuvat usein poliittiset ja taloudelliset edellytykset luoda vaurautta ja hyvinvointia. Siksi myös keskiluokka jää syntymättä.

Birdsallin pääteesi on, että vain riittävän itsenäinen ja voimakas keskiluokka pystyy vaatimaan hyvää hallintoa ja toimivia instituutioita takaamaan poliittiset ja taloudelliseen toimintaan sidoksissa olevat oikeudet.

Keskeisiä valtiolle esitettäviä hyvän hallinnon vaatimuksia ovat esimerkiksi kansalaisten koulutuksen ja terveyden tukeminen, yksilöiden ja yhteisöjen omistusoikeuden takaaminen sekä virkakoneiston ulkoisen valvonnan järjestäminen.

***

Birdsall edustaa pelkistettyä taloustieteellistä näkemystä, jonka mukaan kaupunkilaisia ja pienyrityksiä tukeva talouskasvu luo automaattisesti kysyntää hyvälle hallinnolle ja sitä kautta demokratialle.

Taustalla on ajatus siitä, että taloudellinen vauraus luo valtaa, ja taloudellista vaurautta saadaan eliitin ulkopuolelle lisäämällä talouden kokoa.

Toista ääripäätä edustaa näkemys, jonka mukaan ensin pitää vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa poliittisen heräämisen kautta. Se synnyttää painetta jakaa eliitin hallussa olevaa vaurautta tasa-arvoisemmin, minkä johdosta syntyy aikanaan sitten myös keskiluokkaa.

Ei ole yhdentekevää, kumpaan filosofiaan kehitysapuyhteisössä uskotaan.

Jos kannatetaan Birdsallin teoriaa, kehitysyhteistyötä pitäisi suunnata ennen kaikkea kaupunkeihin ja pk-yrityksiin. Jos taas luotetaan kansalaisyhteiskunnan poliittiseen heräämiseen, apua tulisi keskittää sinne, missä on eniten potentiaalia rakentaa instituutioita ravistelevaa politiikkaa.

***

Suomalaista kehitysyhteistyötä on perinteisesti suunnattu köyhyyden poistamiseen. Äärimmäisen kurjuuden vähentäminen onkin eettisesti kannatettavaa, eikä linjaa pidä muuttaa.

Monet suomalaiset järjestöt vähentävät köyhyyttä tukemalla paikallisia kumppanuusjärjestöjään, jotka puolestaan keskittyvät köyhimpien auttamiseen.

Kumppanuusjärjestöjen työntekijät ovat yleensä myös äänekästä vahvistuvaa keskiluokkaa, ja tuki heille merkitsee instituutioita haastavan politiikan voimistumista.

Näin teemme työtä poliittisen heräämisen vahvistamiseksi, mutta entäpä Birdsallin ajama yritysten vahvistaminen?

Panoksemme tuskin riittävät merkittävään kehitysmaiden oman tuotannon tukemiseen, mutta kannattaisiko meidän pitää yhä enemmän ääntä kansainvälisen kaupan pelisäännöistä?

Jos ajaisimme pelisääntöihin poikkeuksia niin, että kehitysmaiden orastavilla teollisuudenaloilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet kamppailla Kiina-ilmiön kanssa, voisimme saada aikaan miellyttäviä sivuvaikutuksia myös demokratian areenalla - jos Birdsalliin on uskominen.

***

Birdsall herättelee apuyhteisöä myös miettimään, miten se voisi välttää vahingoittamasta syntymässä olevaa keskiluokkaa.

Kehitysmaissa toimivien järjestöjen olisi esimerkiksi hyvä pohtia, ketä palkkaavat ja millä ehdoin.

Maksamalla paikallista tasoa korkeampaa palkkaa järjestöt houkuttelevat piiriinsä lahjakkaimmat yksilöt, joita tarvittaisiin rakentamaan paikallisia yrityksiä tai hyvän hallinnon mukaisesti toimivaa valtiokoneistoa.

Itse törmäsin tähän asiaan, kun löysin Nicaraguasta yhden paikallisen ystävän, Sergion.

Sergio edusti selvästikin keskiluokkaa ja oli rakentamassa kansanliikettä demokratian puolesta. Minä annoin hänen käyttää salaa työpaikkani kopiokonetta pamflettien tekoa varten.

Toivoin Sergiolle mukavaa korkeapalkkaista työpaikkaa jossain kehitysyhteistyöjärjestössä, mutta nyt - luettuani Birdsallia - olen tyytyväinen, että hänet värvättiin pienemmällä palkalla ympäristöministeriöön, jossa hän tulee olemaan piikkinä lihassa kaikille demokratian vihollisille.

Kirjoittaja on Kepan verkkojulkaisujen päätoimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.