Uutinen

Ekonomisti: Kehitysmailla ei ole keinoja talouskriisin hillitsemiseen

Ihmisillä ei ole varaa olla työttömänä päivääkään, ja he ovat valmiita tekemään mitä tahansa, toteaa nicaragualainen taloustieteilijä.
Eeva Eronen
23.3.2009
EEVA ERONEN090322eeronen_nica_talouskriisi.jpg
"Me voimme ostaa nyt selvästi vähemmän ruokaa, kaikki täytyy laskea niin paljon entistä tarkemmin", sanoo 15 vuotta hedelmiä kaupannut Maria Hernanda Amador.

MANAGUA -- Managuan keskustan tuntumassa sijaitsevilla liikennevaloilla riittää tungosta; auton ikkunoista tarjoillaan hedelmiä, pähkinöitä, aurinkolaseja ja kännykkätarvikkeita. Lippahattumies alkaa pestä tuulilasia lupaa kysymättä parin cordoban eli noin kymmenen sentin toivossa.

Kilpailu kuskien huomiosta on kiristynyt maailmalla vellovan talouskriisin takia, sillä tuhannet nicaragualaiset ovat menettäneet työnsä viennin heikentymisen takia.

"Vielä viime vuonna tässä risteyksessä myi hedelmiä vain kymmenen ihmistä. Nyt meitä on 30", kertoo mangoja ajokaistojen välisellä nurmikolla pusseihin pilkkova Maria Hernanda Amador. Hänen päivittäiset tulonsa ovat pudonneet kolmannekseen entisestä, eikä Amadorin perheessä enää syödä juuri muuta kuin riisiä ja papuja - liha ja kana jäävät nyt ostamatta.

Hummerit jäävät pakastimiin

Amadorin tilanne on arkipäivää nicaragualaisille. Maa on Latinalaisen Amerikan toiseksi köyhin maa Haitin jälkeen, ja kolme neljäsosaa kansasta eli jo ennen talouskriisiä alle kahdella dollarilla päivässä.

Kriisi on alkanut nyt näkyä erittäin selvästi, ja valtalehti La Prensa esimerkiksi omisti maaliskuun ensimmäisellä viikolla joka päivä yhden sivun sen selvittämiseen, miten talouskriisi nicaragualaisia kohtelee.

Nicaragua on pulassa, sillä sen talous nojaa vientiin, josta 60 prosenttia suuntautuu Yhdysvaltoihin. Tuottajien pakastimet ovat kysynnän vähennyttyä nyt pullollaan luksustuotteita, kuten hummeria ja rapuja. Kahvi, liha ja tekstiilitkään eivät käy enää kaupaksi, ja tehtaat irtisanovat väkeä.

Rahalähetykset ja kehitysapu kutistuvat

Myös maan toiseksi suurin ulkomaisen valuutan lähde eli  siirtolaisten rahalähetykset ovat kutistumassa, sillä työt ovat vähissä niin Yhdysvalloissa kuin vähemmän köyhässä naapurimaassa Costa Ricassakin. Siirtolaiset lähettivät Nicaraguaan viime vuonna 800 miljoonaa dollaria, mikä vastaa lähes 15 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

"Näin köyhässä maassa rahalähetykset ovat usein ainoa ja tärkein turvaverkko perheille, ja niillä ostetaan ruokaa ja muita perushyödykkeitä", taloustieteilijä Adolfo Acevedo kuvaa. Acevedo on Nicaraguan kansalaisyhteiskunnan yhteistyöelimen Coordinadora Civilin talouskomission jäsen

Lisäksi maata riivaavat turistien vähäisyys, ulkomaisten sijoitusten heikkeneminen ja kehitysavun kutistuminen. Viimeisestä tosin voidaan syyttää pääasiassa 1980-luvulta tutun, vuonna 2007 valtaan palanneen sandinistipresidentti Daniel Ortegan hallitusta, jonka itsevaltaiset keinot ovat saaneet avunantajat takajaloilleen.

Kotonaan työskentelevä itsenäinen ekonomisti pahoittelee, ettei hänellä ole tarjota kunnollisia tilastoja talouden tilasta. "Nykyhallitus lopetti esimerkiksi työllisyystilastojen julkaisemisen. Keskuspankki on ainoa, joka jakaa tietoa, ja sekin tulee myöhässä", Acevedo sanoo.

Yksi selkeä kriisin merkki on kuitenkin se, että 400 000 lasta odotettua vähemmän ilmoittautui kouluun tänä vuonna, hän kertoo. Opetus on ilmaista, mutta koulupuvun ja kirjojen maksaminen on monelle liikaa. Lisäksi lapset voivat tienata jonkun cordoban kadulla.

Epävirallinen sektori kasvaa

Viime viikkoina ahkerasti lehdissä lainattu Acevedo pyörittelee päätään. Nicaragualaisten tilanne näyttää lohduttomalta - rutiköyhä kansa tulee köyhtymään entisestään.

Vain kolmasosa kansasta työskentelee virallisella sektorilla, ja nyt irtisanomiset pakottavat tuhannet ja tuhannet etsimään elantoaan jo ennestään tukkoiselta epäviralliselta puolelta, myymällä pähkinöitä, kiillottamalla kenkiä, auttamalla autoilijoita etsimään tyhjiä parkkipaikkoja...

Kilpailua epävirallisella sektorilla lisää myös se, että työmarkkinoille tulee Acevedon mukaan vuosittain yli 100 000 nuorta, jotka ovat käyneet koulua vain kolmesta kuuteen vuotta - heillekin ainoa mahdollinen työpaikka ovat kaupunkien kadut.

"Voi vain kuvitella, mikä vaikutus sillä on, jos massoittain ihmisiä jää työttömiksi, mutta yhteiskunta ei auta heitä mitenkään eikä säästöjä ole", hän sanoo ja ennustaa, että  levottomuudet eivät ainakaan vähene.

Olemattomat lääkkeet

Tilanteesta tekee erityisen hankalan se, ettei Nicaragulla ole juuri keinoja vastatata talouskriisin seurauksiin.

"Rikkaat maat, jotka ovat tämän tilanteen aiheuttaneet, voivat tarjota kansalaisilleen turvaverkkoja ja laajentaa julkista kulutustaan lainoja ottamalla. Meidän kaltaisillamme mailla ei ole mahdollisuutta taloutta kiihdyttäviin paketteihin", Acevedo sanoo.

Nyt toimet ovat olleet päinvastaisia. Julkisesta kulutuksesta on ollut pakko tinkiä, ja leikkauksia aiotaan suunnata etenkin terveys- ja opetuspalveluihin.

Acevedon mukaan ainoa keino selvitä on, että rikkaat maat perustavat Maailmanpankin pääjohtajan Robert Zoellickin ehdotuksen mukaisesti rahastoja, joista kehitysmaat voivat saada rahoitusta talouksiensa elvyttämiseen.

"Jos rahastoja ei perusteta, kriisi vain kasvaa ja kasvaa eikä kehitysmailla ole mitään mahdollisuuksia vastata siihen", Acevedo sanoo.

Maailmanpankki arvioi samaa. Sen mukaan kolmella neljäsosalla pahasti kriisissä rampautuneista maista on varsin vähäiset mahdollisuudet julkisen kulutuksensa lisäämiseen tai kansalaistensa turvaverkkojen parantamiseen.

Acevedo muistuttaa, että kriisin seuraukset näkyvät pitkälle tulevaisuuteen - esimerkiksi nyt koulun väliin jättävistä lapsista kasvaa kouluttamattomia aikuisia.