Uutinen

Ekologinen demokratia on kaikkialla lapsenkengissä

Ekologinen demokratia on ihmisten oikeutta päättää luonnonvaroista ja elinympäristöstään. Paikallistason päätöksiä ei voi irrottaa globaaleista sopimuksista, todettiin Siemenpuu-säätiön seminaarissa.
Sanna Jäppinen
8.11.2004

"Vaikka meillä Suomessa toimii demokratia, ei ekologinen demokratia – kestävä yhteiskunta – ole toteutunut. Vastaavasti kehitysmaissa moni kyllä ajaa kehitystä, mutta harvempi puhuu kestävän kehityksen puolesta. Tässä asiassa ryhmät etelässä ja pohjoisessa voivat löytää toisensa", YK:n ympäristöohjelman (UNEP) asiantuntija ja entinen ympäristöministeri Pekka Haavisto totesi Siemenpuu-säätiön 4.11. järjestämässä seminaarissa Ekologisen demokratian mahdollisuudet etelän ja pohjoisen yhteistyössä.

SADEDin (Etelä-Aasian ekologinen demokratia -vuoropuhelu) koordinaattori Suresh Nautiyal Intiasta totesi, että etelä-pohjoinen-akselin ohella lisää yhteistyötä kaivataan myös etelä-etelä-suuntaisesti. "Ensin on luotava keskustelua etelän ihmisten välillä, jotta tuntisimme toistemme tilanteen ja voisimme ottaa oppia muiden noudattamasta ympäristöpolitiikasta, maaoikeuskysymyksistä tai alkuperäiskansojen asemasta."

Kolme vuosikymmentä aktiivisesti sosiaalipoliittisia ja ekologisia teemoja ajaneella Nautiyalilla oli myös näkemys siitä, kuinka etelän ja pohjoisen kohtaamiset saadaan tasa-arvoisemmiksi. "Pohjoisen tahot eivät usein tiedä mitä järjestöjä tai ryhmiä pitäisi tukea rahallisesti ja mitä ei. Olisiko mahdollista luoda etelän ja pohjoisen välille enemmän yhteyksiä, joissa ei tarjota rahaa vaan jaetaan tietoa?"
 

Ylös, alas ja sivulle

"Ekologisesta demokratiasta puhuttaessa ei voida erottaa paikallisia, alueellisia ja globaaleja tasoja, vaan päätöksenteossa kaikkien tasojen on oltava koko ajan mukana", tutkija Jyrki Luukkanen Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta muistutti. "Tärkeämpää olisi tarkastella, mitä tapahtuu, kun erilaiset tietojärjestelmät kohtaavat."

Haaviston mukaan esimerkiksi internet on tarjonnut etelän kansalaisjärjestöille merkittävän väylän suoraan tiedon lähteille. "Muistan, kuinka 1990-luvulla ympäristöministerinä toimiessani kehitysmaiden nettiprojekteihin suhtauduttiin varauksella – ihmeteltiin, mikä olisi niiden hyöty. Nyt ei ole epäilystäkään siitä, kuinka ne ovat muuttaneet etelän järjestöjen toimintaa. Kriittisesti ajattelevia ryhmiä on syntynyt sellaisiinkin maihin, joissa on tiukka kontrolli, ja esimerkiksi Kioton sopimusteksti on järjestöjen paikallistoiminnan tukena."

Luukkanen kaipaa yhä enemmän myös horisontaalista tiedonkulkua. "Esimerkiksi valtioiden sisällä eri ministeriöiden täytyy olla selvillä toistensa linjasta, jotta pystytään tekemään koherentteja päätöksiä."

"Bushin uudelleenvalinta tekee myös pohjoinen-pohjoinen-yhteistyöstä entistä tärkeämpää, sillä Bushin motto näyttää olevan: ajattele paikallisesti, toimi globaalisti", Pekka Haavisto arvioi. "Yhä useampi eurooppalainen on huolissaan siitä, mitä terrorismin vastainen sota ja globalisaatio merkitsevät turvallisuudelle, ihmisoikeuksille ja yksilön kunnioittamiselle."