Neuvottelujen taustalla on raha: päästövähennykset maksavat ainakin alkuvaiheessa, sillä ne vaativat investointeja energiatehokkuuteen ja vaihtoehtoisiin energianlähteisiin.
Kuva:
iStockphoto
Uutistausta

Durbanin-kokouksessa ratkotaan ilmastonmuutoksen rahapuolta

Ilmastoneuvotteluissa on kyse nousevien talouksien ja teollisuusmaiden päästövähennyksistä. EU:n mielestä aika on ajanut esimerkiksi Kiinan, Intian ja Brasilian kehitysmaastatuksen ohitse.
Esa Salminen
21.11.2011

Monet pitävät Etelä-Afrikan Durbanissa 28.11.—9.12. järjestettävää ilmastokokousta välikokouksena. Ympäristöministeri Ville Niinistön ja Suomen pääneuvottelijan Sirkka Haunian mielestä ei pitäisi.

Haunian mukaan edellisessä ilmastokokouksessa Cancúnissa marras-joulukuussa 2010 tehtiin "todella paljon merkittäviä päätöksiä, joilla on merkitystä uuden sopimuksen kannalta".

"Uusi sopimus" viittaa EU:n ilmastotavoitteeseen: luoda uusi, Kioton sopimuksen korvaava ilmastosopimus, joka velvoittaisi lain voimalla teollisuusmaat ja taloudeltaan suuret keskituloiset maat vähentämään päästöjään.

EU-porukan — jonka mukana Suomikin neuvottelee — unelmana on, että Durbanissa sovitaan niin sanottu tiekartta ja aikataulu tällä uudelle sopimukselle. Jos niin käy, on EU valmis jatkamaan Kioton ilmastosopimusta toiselle sitoumuskaudelle.

Se on ympäristöministeriön seminaarissa 17. marraskuuta puhuneen Haunian mukaan "haastava mutta ehkä juuri ja juuri mahdollinen paketti."

"Eivät ne enää ole kehitysmaita"

Ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöt ovat vaatineet Suomelta ja EU:lta aktiivista tukea Kioton sopimuksen toiselle kaudelle. Järjestöjen mukaan erityisesti Kioton kohtalo ratkaisee, etenevätkö neuvottelut kohti maailmanlaajuista sopimusta.

Kioton sopimuksessa länsimaita hiertää se, että se velvoittaa vain teollisuusmaat päästövähennyksiin. Suuret taloudet, kuten Kiina, Intia ja Brasilia lasketaan Kioton sopimuksessa kehitysmaiksi, joille päästövähennykset ovat vapaaehtoisia.

"Nykymaailmassa on aika vaikeaa käsittää sitä, että meillä on kehitysmaita, joiden kansantalous kasvaa 8—10 prosentin vauhdilla vuodessa, ja niillä on kehitysmaastatus tässä sopimuksessa. Aika on mennyt sekä poliittisesti että taloudellisesti tämän vanhan jaon ohi", Haunia sanoi.

Kehitysmaiden ja monien kansalaisjärjestöjen mukaan länsimaiden tulisi kantaa päävastuu ilmastonmuutoksen kustannuksista ja päästövähennyksistä, sillä ongelma johtuu pitkälti nykyisten teollisuusmaiden syytämistä päästöistä. Haunia ei tyrmää tätä täysin, vaan hänestä päästövähennysvelvoitteet voisi määritellä kunkin maan kykyjen mukaan.

"Mutta se tarkoittaa kyllä sitä, että kaikkien suurten talouksien täytyy olla mukana. Me olemme koko ajan sanoneet, ettemme edellytä, että kaikista köyhimmät maat tekisivät yhtään mitään, koska niiden osuus maailman päästöistä on lähes olematon."

Kaikki eivät ole samaa mieltä: Yhdysvallat esimerkiksi on vaatinut aivan kaikkia maita mukaan ilmastotalkoisiin.

Taustalla on tietysti raha. Sekä suoraan siinä mielessä, kuka osallistuu kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamiseen, että välillisesti: investoinnit puhtaampaan tuotantoon maksavat, ja jos vain osa joutuu niitä tekemään, siitä voi koitua kilpailuhaittoja.

"Kioto ei riitä"

Jos EU saa neuvotteluvoiton ja tiekartta uudelle ilmastosopimukselle syntyy, on todennäköistä että välivaiheena jatketaan Kioton sopimusta vuoteen 2020 saakka.

Nyt vaikuttaa siltä, että tälle jatkokaudelle olisivat varmasti tulossa mukaan EU-maiden lisäksi vain Sveitsi ja Norja. Joitain jokerikortteja voi olla pakassa, ei esimerkiksi tiedetä varmasti mitä Australia, Uusi Seelanti tai Ukraina aikovat.

Ympäristöministeri Ville Niinistö muistutti, ettei se vielä riitä ilmastonmuutoksen torjuntaan: vuonna 2020 EU:n osuus maailmanlaajuisista päästöistä on arviolta 11 prosenttia.

"Ei ole EU-maiden niskoilla, että Durbanista tulee hyvä lopputulos, vaan nyt on oikeasti luotava painetta kehittyviin talouksiin, BRICS-maihin, Yhdysvaltoihin ja niihin maihin, jotka eivät ole Kiotossa osallisina", Niinistö peräänkuulutti.

"Itse pidän hyvin tärkeänä sitä, että Kiotoa jatketaan, koska se on se sopimusjärjestelmä, jossa on olemassa juridiset mekanismit, joilla päästövähennyksiä tarkastellaan ja toteutetaan."

Kiina ei yksin jyrää kehitysmaaryhmää

Suurten talouksien poliittiset tilanteet ovat omiaan hiertämään neuvotteluja. Ville Niinistön mukaan Kiina esimerkiksi on valmis tekemään nykyistä enemmän päästöjensä vähentämiseksi, mutta kansallisesta suvereniteetista kiinni pitäen se ei halua sitoutua kansainvälisiin sopimuksiin.

Yhdysvalloissa taas on keväällä presidentinvaalit, mikä tarkoittanee sitä, että Kioton sopimuksesta ulkona pitäytyneen Yhdysvaltojen neuvotteluhalukkuus tuskin paljon lisääntyy Durbanissa.

"Oppositio on hyvin nihkeä ilmastopolitiikalle, ja se ei ole niin paljon esillä. Vaikka presidentti Obaman kauden alussa oli toivoa siitä, että Yhdysvallat saisi monia ratkaisuja eteenpäin, niin valitettavasti eteneminen on Obamankin johdolla ollut hyvin vaatimatonta", Niinistö tulkitsi.

"Sen sijaan voi sanoa, että kehittyvät taloudet antavat orastavaa merkkiä siitä, että Durbanissa voidaan saada ihan hyviäkin tuloksia aikaan."

Esimerkiksi Brasilia on Niinistön mukaan viime kuukausien neuvottelujen aikana tullut huomattavasti aloitteellisemmaksi ja ymmärtänyt, ettei EU:n laajuinen Kioto yksin riitä ratkaisemaan ongelmia.

"Kiina yksinään ei hallitse neuvotteluasetelmaa, vaan painetta tulee toisestakin suunnasta kuin EU:sta", Niinistö sanoi toiveikkaasti.

  • YK:n ilmastosopimuksen 17. osapuolikokous (COP17) järjestetään Etelä-Afrikan Durbanissa 28.11.–9.12.2011. Lisätietoa Kepan Durban-sivulla.