Donald Trump vuonna 2011.
Ihmisten ihanteet demokratiasta eivät heikkene, vaikka kansanvalta ottaisikin välillä takapakkia, osoittaa tutkimus.
Kuva:
Gage Skidmore
Uutistausta

Demokratian tila ei niin synkkä kuin luullaan? "Ideaa demokratiasta on hyvin vaikea tappaa"

Ensin Brexit, sitten Trump. Samalla autoritääriset hallinnot vahvistavat jalansijaansa maailmalla. Onko demokratia kriisissä?
Mimosa Hedberg
19.1.2018

Demokratia kohtaa tällä hetkellä uhkia ympäri maailmaa, se on selvää. Autoritääriset hallinnot porskuttavat, ja viime vuodet ovat olleet pullollaan erilaisia vaalisokkeja Brexitistä Trumpiin.

”Kun lukee uutisia, voi helposti ajatella, että demokratia on rappeutumassa. Joku saattaa jopa kysyä, että onko se enää toimiva järjestelmä?” kansainvälisen demokratiainstituutti IDEAn asiantuntija Nathalie Ebead pohtii.

Ebead oli puhumassa demokratian tilasta torstaina ulkoministeriön järjestämässä seminaarissa. IDEA julkaisi viime syksynä laajan raportin, joka tarkastelee demokratian globaaleja trendejä vuosien 1975-2015 välillä.

Raportista käy ilmi, että demokratiaa haastetaan kasvavassa määrin sisältä päin, esimerkiksi kun poliittiset johtajat eivät kunnioita vaalituloksia tai luovu vallastaan rauhanomaisesti. Tämä voi johtaa demokratian takapakkiin.

Toisaalta äänestäjien apatia ja epäluottamus perinteisiä poliittisia instituutioita - eritoten puolueita ja poliitikkoja - vastaan on johtanut siihen, että kansa etsii vaihtoehtoisia vaikuttamisen tapoja, joita tukee myös uudenlainen teknologia.

Helsingin yliopiston tutkija Hanna Wass havainnoi, että demokratian nykytila on tietyllä tavalla paradoksaalinen. Toisaalta ollaan huolissaan siitä, että äänestysaktiivisuus laskee, toisaalta taas siitä, että uurnille saapuvat aivan uudenlaiset ryhmät – kuten politiikkaan turhautuneet Trumpin tapauksessa.

Usko demokratiaan pysyy

Ebead nostaa IDEAn raportista esille kaksi päälöydöstä demokratian nykytilasta, eivätkä ne maalaa aivan yhtä synkkää kuvaa kuin uutiset välillä antavat ymmärtää.

Ensimmäinen havainto on, että demokratia on tienhaarassa. Edistystä on tapahtunut globaalilla tasolla sitten vuoden 1975, ja esimerkiksi vaalit ovat monin paikoin paljon rehdimpiä kuin 40 vuotta sitten. Nyt kehitys tuntuu kuitenkin hidastuneen, ja monet merkittävät alueelliset vallat ovat edelleen yksinvaltiaiden hallinnassa.

Toinen raportin päälöydös on toivoa antava. Raportti osoittaa, että vaikka demokratia ottaisikin takapakkia vaikkapa yksinvaltiaiden kaapatessa yhä vain lisää valtaa, ei se heikennä ihmisten ihanteita kansanvallasta.

”On hyvin vaikeaa tappaa ideaa demokratiasta”, Ebead alleviivaa.

Ja sillä, miten sitoutuneita ihmiset ovat demokratiaan, on suuri merkitys demokratian kestävyydessä läpi turbulenttien aikojen. Ebeadin mukaan löydökset haastavatkin yleisiä näkemyksiä demokratian rappiotilasta, ja siksi hän suhtautuisi näihin näkemyksiin varauksellisesti.

Samoilla linjoilla oli Kepan viime vuonna haastattelema Carnegie Europe -ajatushautomon tutkijaprofessori Richard Youngs. Youngsin mielestä on väärinymmärrys, etteivät ihmiset olisi enää kiinnostuneita politiikasta ja demokratiasta. Esimerkiksi protesteja nähdään nyt ympäri maailmaa enemmän kuin useisiin vuosikymmeniin.

Kansalaisyhteiskuntia rajoitetaan

Muita IDEAn demokratiaraportin kiinnostavia löydöksiä muun muassa oli, että sukupuolten välinen tasa-arvo on kasvanut, tosin alueellisesti hyvin eritasoisesti. Eurooppa porskuttaa, mutta Afrikka ja Aasia laahaavat jäljessä.

Myös kansalaisyhteiskunnan osallistaminen on kehittynyt huomattavasti sitten vuoden 1975. Tosin kehitys on hyvin eritasoista, kun tarkastelussa siirrytään isommalta tasolta maiden sisälle.

”Paikallistasolla kansalaisyhteiskuntaa rajoitetaan monin paikoin”, Ebead toteaa.

Tätä tukevat muutkin viimeaikaiset havainnot. Uunituore raportti havainnoi, että kansalaisyhteiskunta on vaarassa Euroopassa. Samanlaisia huolia globaalista kansalaisyhteiskunnasta ilmaisi viime vuonna julkaistu CIVICUSin raportti.

Eriarvoisuudella on väliä

Vahva demokratia on nähty pitkään maailmalla Suomen vahvuutena. Muun muassa Suomen monipuoluejärjestelmä ja naisten osallistuminen politiikkaan ovat asioita, joista on haluttu viedä oppia myös muualle. Suomi oli myös mukana perustamassa IDEAa vuonna 1995 silloisen presidentti Martti Ahtisaaren valtakautena.

Silti myös suomalainen demokratia kokee tällä hetkellä haasteita. Ulkoministeriöstä listataan huolenaiheiksi muun muassa nuorten vähäinen osallistuminen ja heikko äänestysaktiivisuus.

Tutkija Hanna Wass muistuttaa, että mitä koulutetumpi henkilö on, sitä todennäköisemmin hän äänestää. Myös vanhempien äänestäminen on merkittävä tekijä lapsen äänestyskäyttäytymisessä.

Tässäkin kohtaa siis eriarvoisuudella on merkitystä.

”Korkeamman sosiaalisen statuksen omaavat kansalaiset ovat poliittisesti aktiivisempia”, Wass toteaa.

Siispä yksi keino vahvistaa demokratiaa on eriarvoisuuteen puuttuminen – niin Suomessa kuin maailmalla. Samoilla linjoilla on Ebead, joka muistuttaa, että maiden sisäinen köyhyys on historiallisen korkeilla tasoilla. Myös Kepa kirjoitti viime viikolla, kuinka maailman megarikkaiden omaisuus kasvoi valtavasti viime vuonna.

”Epätasaisella vaurauden ja vallan jakautumisella on suora vaikutus demokratiaan”, Ebead linjaa.