Uutinen

Demokratia voittaa tehottoman uusimperialismin

Yhdysvaltain tulevissa presidentinvaaleissa päätetään maan päämiehen lisäksi globaalihallinnasta: onko se sotilaallista pakotusta vai rauhanomaista yhteistyötä ja demokratiaa. Muu maailma pystyy merkittävästi vaikuttamaan asiaan.
Petri Minkkinen
30.5.2004

Korkeimman oikeuden päätöksellä tehtäväänsä valittu Bush nuorempi taustaryhmineen vei maailman kaaoksen partaalle. Yhdysvaltain nykyhallinnon politiikka rapauttaa myös maan maailmanpoliittista asemaa.

Noam Chomskyn mielestä demokraattien ja republikaanien välillä ei ole olennaista eroa. Hänelle republikaanit ja demokraatit muodostavat yhden pääoman etuja ajavan puolueen kaksi haaraa.

Clintonin ja Bushin Yhdysvallat eivät silti ole sama asia. Edellinen suosi sääntöihin ja yhteistyöhön perustuvaa etääntynyttä globaalihallintaa. Jälkimmäinen toteuttaa uusimperialistista pakotukseen ja fyysiseen läsnäoloon perustuvaa hallintaa.

***

Clintonin Yhdysvallat edisti "kolmannen tien" uusliberalismia ja sen mukaisen kapitalismin globaalistamista. Globaalihallinta perustui myöntymykseen: muu maailma suostui hallintaan, jossa valtaa käyttää viime kädessä Yhdysvallat.

Bushin uusoikeistolainen hallinto on radikalisoinut globaalihallinnan menetelmiä. Nyt suositaan uusimperialistista suoraa hallintaa ja uudenlaisen maailmanimperiumin toteuttamista.

Tavoitteena on yhdistää epäsuoran ja suoran hallinnan "parhaat" puolet. Strategisesti tärkeitä ja niskuroivia maita hallitaan suoraan ja myöntyväisempiä maita ohjataan ja hallitaan välillisesti.

Etääntyneestä voitontavoittelusta, epäreilusta kaupasta ja epätasaisesta vaihdosta siirrytään suoraan, avoimeen ja häpeämättömään riistoon. Hyväveliverkostolle tarjotaan taloudellisia monopolietuja ja markkinoiden sotilaallista avaamista ja turvaamista.

Tässä uusoikeistolaisessa ideaalimaailmassa tasa-arvoa, sosiaalista solidaarisuutta, demokratiaa, ekologista vastuunalaisuutta ja kulttuurien yhteisymmärrystä lisäävät pyrkimykset tukahdutetaan ja saavutetut edistysaskeleet pyritään kääntämään takaisin.

***

Uusimperialismiin siirtyminen käynnistyi "uuden talouden" tekno- ja spekulaatiokuplan puhjettua. Yhdysvaltain talous ja maailmantalous ajautuivat taantumaan, joka muistutti vuoden 1929 pörssiromahdusta edeltäneitä ja seuranneita tapahtumia.

Uusi, mutta historiasta tuttu politiikka avasi mahdollisuuden suunnata huomio pois sisäisistä ongelmista. Samalla taloutta pyrittiin stimuloimaan lisäämällä julkista kulutusta ja kotimaista sotateollista tuotantoa.

Sotilasmenot eivät kuitenkaan ole kestävä velkaelvytyksen muoto. Yhdistettynä hyvätuloisille suunnattuun veroaleen ja väestön ikääntymisen aiheuttamiin kuluihin ne ovat ajamassa Yhdysvaltain taloutta kestämättömään velkaloukkuun.

Immanuel Wallersteinin mukaan kapitalistinen maailmantalous ei salli maailmanimperiumin syntyä. Suoran hallinnan ja läsnäolon ylläpito on liian kallista. Se on myös tehoton voitontavoittelun muoto.

Yhdysvallat on ajautumassa sotilaallisen ylilevittäytymisen loukkuun. Irakin ja muiden strategisesti tärkeiden ja taloudellisesti kiinnostavien alueiden suora hallinta on liian kallista jopa Yhdysvaltain kaltaiselle rikkaalle maalle.

Ylimielinen politiikka ja yhteistyöstä kieltäytyminen on johtanut siihen, että Yhdysvaltain globaalin johtajuuden kannalta keskeinen kansainvälinen myöntymys on kadonnut. Muut maat ja ihmiset eivät hyväksy Yhdysvaltain itsevaltaista toimintaa.

Yhdysvaltalaiset ovat jo havahtuneet siihen, että maan nykyhallinnon politiikka johtaa taloudelliseen, sisäpoliittiseen ja globaalipoliittiseen umpikujaan. Näyttää siltä, että Bushin uusimperialistinen hallinto häviää tulevissa presidentinvaaleissa.

***

Yhdysvaltalainen diplomaatti George Kennan suositteli vuonna 1947 Neuvostoliiton laajentumisen torjumista patoamispolitiikalla. Hän kehotti vetämään yhdessä rajan, "jonka yli emme voi sallia venäläisten harjoittamaa haastamatonta valtaa".

Maailmanpoliittisessa nykytilanteessa uusi rauhanomainen politiikka pitää kohdistaa Yhdysvaltoihin.

Nykymenon yllyttämänä päätin kääntää Kennanin päälaelleen ja hahmotella uuden rauhanomaisen patoamispolitiikan, joka koostuu neljästä osasta:

1) Muu maailma jatkaa globaalia hallintoa kehittävien uudistusten – kuten valuuttatransaktiovero, Kioton sopimus ja Kansainvälinen rikostuomioistuin – edistämistä ilman Yhdysvaltoja.

2) Muu maailma tukee Yhdysvaltain antimilitaristista, antikolonialistista ja antiimperialistista oppositiota. Euroopan unioni voi tukea maan oppositiota ja kannustaa Yhdysvaltoja vaalijärjestelmän ja vaalirahoituksen uudistamiseen.

3) Muu maailma heikentää Yhdysvaltain globaalia asemaa. Laajamittainen siirtymä euroon kansainvälisenä reservi- ja laskutusvaluuttana ja ulkomaisten sijoitusten vetäminen pois Yhdysvalloista ovat tehokkaita painostuskeinoja.

4) Pohjois-Amerikassa kehitetään demokraattista yhteisöä, joka sitoo Yhdysvallat kestävään ja demokraattiseen alueelliseen kehitykseen ja torjuu uusimperialismia alueellisen yhteistyön avulla.

***

Yhdysvaltalaiset ovat parhaimmillaan tärkeitä ja rakentavia maailmanpolitiikan toimijoita. On maailman ja yhdysvaltalaisten etu, että vastakkainasettelua luova Bushin hallinto korvataan yhteistyötä ja yhteisvastuuta tukevalla hallinnolla.

Kaikki edellä mainitut tavat ovat mahdollisia ja toisiaan tukevia. Uusi rauhanomainen patoamispolitiikka tukee ensisijaisesti yhteistyön kehittymistä parhaiten palvelevaa toimintatapaa eli opposition tukemista ja uudistuksia.

Opposition menestykselle on järkiperäinen perusta. Yhdysvaltalaisten enemmistö ei pidä maataan imperialistisena valtana. Maa itsenäistyi antikolonialistisen kamppailun tuloksena ja siirtolaiset halusivat muuttaa maailmaa oman positiivisen esimerkin avulla.

Maan nykyhallinto toimii tämän perusajatuksen vastaisesti. Nyt kun terrori-iskujen aiheuttama järkytys on laantunut ja Bushin hallinnon virheet ovat käyneet ilmeisiksi näyttää siltä, että yhdysvaltalaiset eivät enää hyväksy uusimperialistista politiikkaa.

Yhdysvaltain nykypolitiikka on poliittisesti, taloudellisesti ja eettisesti kestämätöntä. Tilanteen muuttamiseksi on tehokkaita keinoja. Uusimperialistisesta politiikasta luopuminen on perustellusti myös yhdysvaltalaisten enemmistön etujen mukaista.

Kirjoittaja on politiikan tutkija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä edusta Kepan virallisia näkemyksiä.