Uutinen

City-keskusta

Millaista olisi perustaa oma puolue?
Kaisu Tuominen
16.1.2007

Kaisu Tuominen

Uudenvuoden yönä havahduimme siihen, että edessä on vaalivuosi. Kehitysjärjestöt ovat monen muun kansalaisyhteiskunnan toimijan tavoin jo kuukausia sitten aloittaneet materiaalituotannon, lobanneet puolueita ja ehdokkaita sekä hioneet strategioitaan. Päämääränä on saada omat tavoitteet esille vaalien aikana ja kirjatuksi hallitusohjelmaan.

Näin muutama kuukausi ennen maalisvaaleja alkaa asia hiipiä meidän riviäänestäjienkin mieleen. Moniko on jo valinnut oman ehdokkaansa? Ketä ihmettä sitä äänestäisi?

Uudenvuoden aaton juhlavieraistamme yksi oli jo löytänyt mieleisensä sanavalmiin ehdokkaan, jolla on visioita. Toinen aikoi äänestää maahanmuuttajaa, jotta uussuomalaiset saisivat edustajansa Arkadianmäelle. Ehdokkaan valinta tuntui kuitenkin vaikealta – jopa mahdottomalta.

Viime kädessä ääni menee kuitenkin puolueelle. Edustajan tärkeä vaikutuskanava kulkee puolueensa johdon ja hallituspuolueiden tapauksessa ministereiden kautta. Äänestyksissä noudatetaan usein puoluekuria.  Ehdokkaan henkilökohtaisen agendan ja uskottavuuden lisäksi on siis valittava eri puolueiden välillä.

Juhlijoista kellään ei sattunut olemaan puolueen jäsenkirjaa. Sympatioita kukin varmaan tuntee suuntaan tai toiseen, mutta kriittisiä mielipiteitä herää sitäkin enemmän. Miten on esimerkiksi mahdollista, että kehitysyhteistyövarat eivät nouse YK:n suosittamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta, vaikka kaikki pääpuolueet kilvan kannattavat tavoitteen toteutumista?

***

Juhlakansa päätyi uuden vuoden puolella kirkkaaseen johtopäätökseen: olemassa olevat puolueet eivät sytytä. Aika moni suomalainen jakanee tunteen siitä, että lopputulos on lähes sama riippumatta siitä, mikä puolue on vallassa.

Omaa sukupolveani nuorempien luottamus siihen, että äänestämällä voi vaikuttaa, on vielä alhaisempi. On siis perustettava uusi puolue!

Puolueella on tietenkin oltava puolueohjelma. Itsestään selvää on meidän tapauksessamme se, että Puolueemme pitää Suomen globaalia roolia tärkeänä: maailmanlaajuinen yhteisvastuu on ydinsanomamme.

Pyrimme aktiivisesti vaikuttamaan siihen, että Suomi edistää tasa-arvoisempaa maailmaa paitsi kehitysyhteistyön kautta myös laajemmin eri politiikan aloilla ilmastostrategioista kauppapolitiikkaan niin kotimaassa kuin EU:ssa ja muilla kansainvälisen politiikan areenoilla.

Uskomuksemme on vankka siihen, että täysin vapaan kaupan sijasta lähituotanto, ekologinen verouudistus ja suurempi panostus kehitysyhteistyöhön hyödyttävät paitsi kehitysmaita myös meitä itseämmekin.

Päästäksemme hallituspuolueeksi on meidän hankittava kannattajia. Oikeisto-vasemmisto-jaottelu tuntuu nykypäivänä heittäneen kärrynpyörää kun oikeistopuolue haluaa olla työväen puolue ja sosialistit edistävät oikeistolaista talouspolitiikkaa. Vastaus voisi siis löytyä jostakin sieltä välistä, vaikka keskusta-termiä rasittaakin nykyisen keskustapuolueen maaseutuleima.

Puolueemme järjestäytymiskokouksen valokuvaussession jälkeisellä vessatauolla syntyy puolueen nimi: City-keskusta. Puoluehallituksen vanhin jäsen puolustaa ajatusta siitä, että kaupunkilaisten parissa syntyvä keskustalaisen ajattelun vahvistuminen on seuraava trendi. Siinä siis mahdollisuus meille!

Suomalaisista merkittävä osa kannattanee maailmanlaajuista yhteisvastuuta, mutta taataksemme menestyksemme seuraavissa vaaleissa on meidän kirjattava puolueohjelmaamme reseptit suomalaisen politiikan ydinkysymyksiin.

Miten taataan työtä kaikille? Kuinka turvataan arvokas vanhuus ikääntyvälle väestölle? Entä ilmainen ja laadukas koulutus ja toimeentulo nuorille? Onko ratkaisuna kansalaistulo, kotitalousvähennys vai työvoimakoulutus?

On helppo ajatella, mikä on oikeudenmukaista, mutta miten käy kun istutaan alas laskemaan euroja. Millaisia tavoitteita voimme ajaa taataksemme riittävän äänimäärän?

Raaka totuus lienee myös se, että tarvitsemme tunnettuja henkilöitä päästäksemme vallan kahvaan. Omat rivimme rajoittuvat vielä sangen pienissä piireissä tunnettuihin henkilöihin, joten seuraava strateginen askel on tunnistaa Hyviä Tyyppejä ja kaapata heidät riveihimme.

***

Aamuyön lähestyessä järjestäytymiskokouksemme on pakko ryhtyä itsekriittiseksi - muutakin kuin järkyttävää nimeä kohtaan. Puolueohjelmamme on aika heikko. Siinä ei oikeastaan ole mitään, mitä jokin muu puolue ei vielä ajaisi.

Millaistakohan olisi oikeasti istua Suomen kansan edustajana ja pyrkiä toimimaan siten, että niin me suomalaiset kuin ihmiset maapallon toisella laidalla voisimme elää turvattua ja mielekästä elämää?

Vaikka Puoluetta ei tulisi tällä erää perustettua eikä edes liityttyä nykyisiin, vaalit ovat vaikuttamisen paikka. Puolueväristä riippumatta Arkadianmäelle tarvitaan ainakin edustajia, jotka ymmärtävät valtansa ja vastuunsa.

Pitänee nostaa hattua niille, jotka pistävät itsensä likoon ja uskaltautuvat tekemään päätöksiä puolestamme. Meidän äänestäjien tulee vaalien välilläkin muistuttaa heitä sen vastuun käyttämisestä oikein.

PS. Kansalaisjärjestöjen vaalikone selvittää ehdokkaiden näkemyksiä Suomen globaalista roolista. Haasta ehdokkaat vastaamaan vaalikoneeseen ja vaikuta siihen, että maailman tila puhuttaa näissä vaaleissa.

Kirjoittaja on Kepan järjestökoordinaattori. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.