Uutinen

Chile: Syyskuun yhdestoista murskasi utopiat

Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 muutti Latinalaisen Amerikan todellisuutta. Chilen sotilasvallankaappaus laittoi lopun unelmille mantereen vaihtoehtoisesta kehitysmallista.
Tomi Kuhanen
7.9.2003

Augusto Pinochetin johtama ja Yhdysvaltojen tukema sotilasjuntta syrjäytti 30 vuotta sitten vallasta Chilen demokraattisesti valitun presidentin Salvador Allenden. Tapahtumiin ja niiden seurauksiin palattiin eduskunnassa järjestetyssä seminaarissa, jossa pohdittiin Allenden ajattelua ja globalisaatiota.

"Allenden ajattelussa maailma jakautui kapitalistiseen järjestelmään, sosialistiseen leiriin ja kolmanteen maailmaan. Allende itse edusti kolmatta maailmaa, jolla hän näki olevan tärkeän roolin kahden muun leirin välissä", sanoi seminaarissa puhunut Helsingin yliopiston iberoamerikkalaisen keskuksen johtaja Martti Pärssinen.

Chileläisen taloustieteilijän Fernando Curiqueon mukaan Allenden tavoitteena oli poliittisesti ja taloudellisesti riippumaton valtio.

"Allende halusi, että Chile saisi toisen ja lopullisen itsenäisyyden, mikä edellytti imperialistisen hallinnon ja rahaharvainvallan lopettamista. Allende ei ollut reformisti. Hän taisteli alikehitystä ja riippuvuutta vastaan."

Curiqueon mukaan on ihmeellistä, että nykyään edes akateemisissa piireissä ei uskalleta puhua imperialismista, koska pelätään fundamentalistiksi leimautumista.

"Imperialismi on kuitenkin olemassa. Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla imperialististen hyökkäysten lista on pitkä. Eikä kyse ole vain Yhdysvalloista. Chilen tapauksessa myös muut länsimaat asettivat Pariisin klubin kautta taloudellisia ehtoja Allenden hallitukselle", sanoi Curiqueo.

Curiqueon mielestä Latinalaisen Amerikan mailla on jatkuvasti yhä vähemmän määräysvaltaa omiin asioihinsa. Kun taloutta avataan, menee myös itsenäinen päätösvalta. Maat solmivat kauppasopimuksia Yhdysvaltojen, Euroopan unionin ja WTO:n kanssa. Samalla on etäännytty etelän maiden alueellisesta integraatiosta.

Vaihtoehtoja tarvitaan



Seminaarissa pohdittiin uusliberalistisen talouspolitiikan vaikutuksia Chilessä ja koko Latinalaisessa Amerikassa. Samaa tahtia yksityistämispolitiikan kanssa ovat pudonneet äänestysprosentit.

"Ihmiset eivät enää voi ilmaista toiveitaan muutoksesta äänestämällä. Unelmat muutoksesta, joita Allenden hallituksella oli, eivät ole enää nykyisyyttä", analysoi professori Nelson Soza.

"Valtio on vetäytynyt alueilta, joilla se on perinteisesti toiminut, esimerkiksi terveydenhuollosta. Talousmahti, tiedotusvälineet ja yritysmaailma muodostavat poliittisen voiman, joka on yhdistynyt monikansallisiin yrityksiin aivan samalla tavalla kuin sotilashallituksen aikana. Hallitukset ovat enemmän talouselämän kuin muiden ryhmittymien palveluksessa", sanoi Soza.

Seminaarin puhujien mukaan Allenden hallituksen kaatanut sotilasvallankaappaus oli lähtölaukaus uusliberalismille ja "reaalipolitiikalle" Latinalaisessa Amerikassa. Unelmien aika näytti olevan ohi.

"Ekonomistit vetoavat ulkomaisiin investointeihin ja sanovat, että näin pelastamme köyhät. Tämän uskomuksen me olemme omaksuneet, emmekä enää ajattele ja kritisoi. Mutta Argentiinassa kaatui juuri järjestelmä, joka rakentui uusliberalismille", muistutti dosentti Jussi Pakkasvirta.

Pakkasvirran mukaan nyt eletään maailmassa, jossa on olemassa vain yksi vaihtoehto. Kaikkien on sopeuduttava samaan malliin, jota ei voi vaihtaa, vaikka se ei toimisi.

"Chilessä oli vaihtoehto toteuttaa jotain utooppista, mutta utopialta leikattiin siivet. Allenden Chile on utopia tämänhetkistä maailmantilannetta kohtaan. Jos pidämme tämän päivän Chileä hyvänä esimerkkinä, unohdamme utopiat", varoitti Pakkasvirta.

Pakkasvirran mielestä nyt olisi syytä nähdä vaihtoehdot, joita on olemassa uusliberalismia vastaan.

"Allenden malli oli unelma, ja Latinalaisessa Amerikassa on nähty jatkuvaa sotaa tätä unelmaa vastaan."