Uutinen

Cardoson murhaoikeudenkäynti loppusuoralla

Mosambikilaisen toimittajan, Carlos Cardoson, murhaa käsitelleen oikeudenkäynnin tuomiot julistetaan tammikuun viimeisenä päivänä. Oikeudenkäynti on näytön paikka Mosambikin oikeuslaitokselle.
Lotta Valtonen
20.1.2003

Mosambikilaiset kulkevat kadulla nappi korvassa. Kaikilla näyttää olevan oma miniradio. Kaupoissa ja kodeissa keräännytään television ääreen. Onko meneillään jalkapallon maailmanmestaruuskilpailu? Ei, kyseessä on huippujännittävä oikeudenkäynti. Jokainen mosambikilainen seuraa herkeämättä vuonna 2000 murhatun toimittajan, Carlos Cardoson, tapausta.

Tammikuun 14. päivänä saatiin todistajien kuuleminen päätökseen ja alkoi tuomareiden rankka arvioinitityö. Onko syyttäjä oikeassa vaatiessaan kuudelle epäillylle 24 vuoden vankeusrangaistusta murhasta? Kuka on syyllinen ja mihin? Tuomio julistetaan tammikuun viimeisenä päivänä.

Cardoson oikeudenkäynti on jo muodostunut käännekohdaksi Mosambikin oikeuslaitokselle. Koskaan aikaisemmin ei oikeudenkäynti ole ollut täysin avoin yleisölle. Koskaan aikaisemmin ei oikeudenkäyntiä ole näytetty suorassa lähetyksessä televisiossa ja radiossa. Paluuta vanhaan itsesensuriin ja asioiden vaientamiseen tuskin on.

Carlos Cardoso murhattiin marraskuussa 2000. Hän oli Mosambikin vapaan journalismin tulisielu, korruptoitumaton ja suoraselkäinen toimittaja. Hän oli yksi Mosambikin ensimmäisen riippumattoman Mediafax-faksilehden perustajista, ja toimi ennen kuolemaansa oman puolueettoman Metical-faksilehtensä päätoimittajana. Tutkivana journalistina Cardoso kirjoitti monista korruptiotapauksista eikä vaiennut myöskään yläluokan rikoksista. Monen mielestä hän oli kuin ilkeä hiekanjyvä kengässä. Mosambikilaisten onneksi Cardoso saa rikolliset tuntemaan olonsa epämukavaksi vielä kuolemansa jälkeenkin.
 

Järkyttäviä televisiokuvia murhapaikalta



Torstai-iltana 22. marraskuuta 2000 Anibal dos Santos Junior (Anibalzinho) istuutui folkkarin rattiin ja painoi kaasua. Hänellä oli edessään tärkeä tehtävä: Cardoson eliminoiminen. Avukseen hän kävi hakemassa lapsuuden ystävänsä, Manuel dos Anjos Fernandesin, lempinimeltään Escurinho. Escurinhon kertomuksen mukaan miehet ajoivat Metical-lehden toimituksen lähelle, jossa he poimivat kyytiin kolmannen, Carlos Rachide Cassamon (Carlitos).

Samaan aikaan toimittaja Carlos Cardoso oli lähdössä autonkuljettajan kanssa kotiin päivälliselle. Kello oli puoli seitsemän kun Cardoson Toyota lähti liikkeelle Volkswagenin saattamana. Anibalzinho ajoi aivan Toyotan viereen ja ampui laukauksen ilmaan, jolloin Cardoson kuljettaja pelästyi ja pysäytti auton. Carlitos ja Escurinho ampaisivat ulos autosta ja aloittivat tulituksen. Cardoso kuoli heti, autonkuljettaja haavoittui päähän osuneesta laukauksesta.

Mosambikin television toimitus sijaitsi vain kahdensadan metrin päässä, ja toimittajat saapuivat paikalle samaan aikaan kun poliisit. Jo samana iltana Mosambikin televisio lähetti lähikuvia Cardoson tunnistamattomiksi ammutuista kasvoista. Kuvat järkyttivät koko maan.

Epäilykset johtavat presidentin liikemiespoikaan



Kuvat järkyttivät myös ulkomaalaisia, ennen kaikkea norjalaisia, koska Cardoson vaimo oli norjalainen. Monet väittävätkin, ettei murhaa ikinä olisi alettu selvittämään ilman ulkomaisten avunantajien painostusta.

Anibalzinho ja Escurinho vangittiin helmikuussa 2001. Kohta poliisit pääsivät myös neljän muun epäillyn jäljille. Lähes kaksi vuotta murhan jälkeen, 18. marraskuuta vuonna 2002, alkoi oikeudenkäynti.

Oikeudenkäynnin aikana vangitut ovat vuoroin tehneet hätkähdyttäviä paljastuksia, vuoroin syyttäneet toisiaan ja muutelleet tarinaansa. Anibalzinho, Escurinho ja Carlitos ovat syytettyinä varsinaisesta tappotyöstä, ja kaksi heistä on tunnustanut osallisuutensa. Kaksi tunnettu liikemiestä sekä yksi entinen pankkiiri puolestaan ovat syytettyinä murhan tilaamisesta. Nämä taas ovat vierittäneet syyn vielä korkeammalle ja väittäneet mm. presidentin vanhimman pojan, Nyimpine Chissanon, olevan kaiken takana. Nyimpine on tunnettu hämäristä liikepuuhistaan ja kovista otteistaan. Hän oli kuultavana oikeudenkäynnin aikana, mutta kieltää kaikki yhteydet syytettyihin.
Vankeja pidetään Mosambikin tarkimmin vangitussa vankilassa. Kuitenkin Anibalzinho onnistui pakenemaan kolmen lukon takaa syyskuun alussa. Kukaan ei tiedä hänen olinpaikkaansa eikä häntä siksi ole voitu kuulla oikeudessa. Olivatko hänen tietonsa liian epämiellyttäviä liian tärkeille henkilöille?

Motiivina 14 miljoonaa dollaria?



Syyttäjän mukaan motiivina Cardoson murhalle oli halu vaientaa vanhan selvittämättömän pankkiskandaalin lähempi tarkastelu. Vuonna 1996 Mosambikin suurimmasta pankista BCM:stä “hävisi” 14 miljoonaa dollaria. Dollarit liukenivat tietyn pankkiirin johtamasta konttorista avattujen tilien kautta syytettyjen liikemiesten perheenjäsenille.

Pankin lakimies, Albano Silva, tutki tapausta väsymättä ja oli jo pääsemässä jäljille. Niinpä liikemiesten ja pankkiirin ensimmäinen ajatus oli päästä eroon lakimiehestä. Hänen murhayrityksensä vuonna 1999 oli epäonnistunut. Mutta jos Silva tapettaisiin, olisi varmaa, että Carlos Cardoso kirjoittaisi tapauksesta liian yksityiskohtaisia kirjoituksia lehteensä. Hän oli jo melkein pakkomielteisesti raportoinut pankkiskandaalin käänteistä ja vaatinut syyllisten selvittämistä ja vangitsemista. “Cardoso oli vakava, korruptoitumaton tutkiva journalisti, joka ei antanut BCM-pankin tapauksen vaipua unholaan” sanoi yleinen syyttäjä oikeudenkäynnin viimeisessä puheessaan. “Hänen työnsä sai rikolliset tuntemaan olonsa epävarmaksi”. Looginen johtopäätös siis oli, että Cardoso oli vaiennettava ensin.

Tuomio julki kahden viikon kuluttua


Oikeudenkäynnin aikana syyttäjän ongelmana on ollut päätodistajien tarinoiden muuttuminen. Syyttäjä väittää syytettyjen ja heidän perheidensä yrittäneen painostaa ja lahjoa todistajia. Yksi todistajista on vanki, joka kärsii kymmenen vuoden tuomiota aseiden laittomasta hallussapidosta. Puolustus väittää, ettei vanki ole luotettava todistaja, eikä alati muuttuvalla todistuksella ole mitään arvoa.

Toinen ongelma on ollut asioiden keskinäinen riippuvuus ja sekavuus sekä korkeassa asemassa olevien ihmisten nimien mainitseminen. Useaan otteeseen puolustus valitti, ettei tässä tapauksessa ollut kyse pankin sotkujen selvittämisestä vaan murhajutusta, eikä näitä kahta pidä sotkea toisiinsa.

Viime viikon maanantaina radiot ja televisio hiljenivät. Suora tv-lähetys loppui ja nyt vain odotellaan. Tapauksen päätuomarilla on paljon harteillaan. Pystyykö Mosambikin oikeuslaitos osoittamaan riippumattomuutensa?

Vielä kiperämpi kysymys on, nostetaanko syyte presidentin poikaa vastaan. On myös selvää, että ellei BCM-pankin ja kadonneiden 14 miljoonan dollarin tapausta selvitetä, ovat rikolliset saavuttaneet tavoitteensa.