Uutinen

Cancunista uusi Seattle?

Ristiriidat maatalousasioissa ovat nousseet WTO:n syyskuisen ministerikokouksen kohtalonkysymykseksi. Kehitysmaat vastustavat paitsi sopimusluonnosten sisältöä myös päätöksenteon prosesseja.
Sanna Jäppinen
26.8.2003

Maailman kauppajärjestö WTO:n kolmas ministerikokous Seattlessa 1999 kuivui kasaan ilman minkäänlaisia päätöksiä. Valtaisat mielenosoitukset saivat runsaasti huomiota tiedotusvälineissä samaan aikaan kun kehitysmaat vetäytyivät neuvotteluista ja antoivat siten vastalauseen kauppajärjestön päätöksenteolle, jota arvosteltiin epädemokraattiseksi ja suljetuksi.

Seuraavassa, Qatarin Dohassa 2001 pidetyssä ministerikokouksessa tilanne kääntyi parempaan suuntaan. Siellä käynnistettiin "kehityskierrokseksi" nimetyt kauppaneuvottelut, joiden tavoitteena oli huomioida kehitysmaat aiempaa paremmin.

Nyt, syyskuun 10. päivä Meksikon Cancunissa alkavan ministerikokouksen alla tunnelmat kehitysmaiden ja etelän kansalaisjärjestöjen piirissä alkavat kiristyä, sillä Dohassa annetut lupaukset eivät näytä toteutuvan.

"Ilmassa on epäilyjä siitä, että Cancunissa saattaa neuvottelujen suhteen olla edessä Seattelen kaltainen katastrofi. Jotkut kehottavat jo varautumaan uuteen ministerikokoukseen puolen vuoden kuluttua", sanoo kampanjakoordinaattori Sari Laaksonen Kepasta. Hän osallistuu Cancunin kokoukseen Suomen virallisen delegaation kansalaisjärjestöedustajana.

Puheenjohtaja toimi WTO:n sääntöjen vastaisesti



Monista kehitys- ja teollisuusmaiden välillä erimielisyyttä aiheuttavista aiheista maataloussopimus on viime viikkoina noussut päärooliin.

Euroopan unioni ja Yhdysvallat julkistivat ehdotuksensa WTO:n maataloussopimukseksi 13. elokuuta. Se sai aikaan vastalauseita ja -ehdotuksia monilta kehitysmailta, muun muassa Afrikan maiden WTO-ryhmältä sekä 17 muun kehitysmaan ryhmältä. Kehitysmaat kritisoivat erityisesti talousmahtien haluttomuutta rajoittaa maatalous- ja vientitukiaan. Kehitysmaiden mahdollisuudet kilpailla teollisuusmaiden tuettujen tuotteiden kanssa ovat heikot, jopa niiden omilla kotimarkkinoilla.

Lisää vettä myllyyn kantoi WTO:n yleisneuvoston puheenjohtaja Carlos Perez del Castillon sunnuntaina 24. elokuuta omissa nimissään julkistama maataloussopimusluonnos, jonka on tarkoitus toimia neuvottelujen pohjana Cancunissa. Ehdotus noudattelee hyvin pitkälti EU:n ja Yhdysvaltojen luonnosta. Kehitysmaiden jättämiä ehdotuksia del Castillo ei huomioinut.

"17 kehitysmaan jättämä ehdotus oli huomattavasti yksityiskohtaisempi kuin EU:n ja USA:n luonnos, jossa ei esimerkiksi anneta minkäänlaisia aikamääreitä tukijärjestelmien muuttamiselle", Laaksonen toteaa.

Kehitysmaat muistuttavat vastaehdotuksissaan myös siitä, että niitä ei voi käsitellä yhtenä ryhmänä. Sopimukset on muokattava maiden erityispiirteet huomioiden.

Del Castillon ehdotusta on arvosteltu paitsi ylimalkaisen sisältönsä myös luonnokseen liittyvän päätöksentekoprosessin takia. Del Castillo jätti ehdotuksen omissa nimissään, eli se ei ole käynyt jäsenmaiden päätöksentekoelimissä, kuten WTO:n säännöissä edellytetään.

"Kehitysmaat pelkäävät, että tällaisesta menettelystä saattaa muodostua pysyvä tapa. Tämä antaa lisäpontta väitteille WTO:n epädemokraattisuudesta", Laaksonen toteaa.

Maatalousjärjestöt kehottavat toimintaan



Nähtäväksi jää, kuinka kehitysmaiden pettymys Cancunissa purkautuu. Luvassa on ainakin runsaasti WTO:n kokouksen kanssa samanaikaisesti pidettäviä seminaareja, keskustelutilaisuuksia ja messuja.

Etelän maatalousjärjestöjen katto-organisaatio Via Campesina kutsuu verkkosivuillaan jäseniään myös suorempaan toimintaan sekä Cancunissa että muualla maailmassa: marsseihin, mielenosoituksiin ja tiesulkuihin - erityisesti ministerikokouksen ensimmäisenä päivänä, jolloin käsitellään maatalousasioita.

Mutta jos kehitysmaat kokevat WTO:n päätöksenteon epäreiluna ja epädemokraattisena, eikö yksinkertaisinta olisi erota koko järjestöstä ja sen sopimusjärjestelmästä?

"Niin voisi luulla, mutta asia ei ole niin yksiselitteinen. Vaikka kehitysmaat ovat pettyneitä WTO:n toimintaan, niin mikä on vaihtoehto?", Sari Laaksonen kysyy ja tarjoaa itse myös vastauksen:

"Kahdenväliset kauppasopimukset, jotka ovat useimmiten kehitysmaille vielä epäreilumpia. Niistä neuvoteltaessa mailla ei ole WTO:ssa tarjolla olevaa ryhmän tukea, ja toisaalta usean maan kanssa tehtävät sopimukset vaativat köyhiltä mailta vielä enemmän neuvotteluresursseja kuin WTO:n yhteissopimukset."

Lue enemmän aiheesta Kepan
Cancun-sivuilta
.