Uutinen

Bush runnoo Keski-Amerikan vapaakauppasopimusta läpi

Yhdysvaltain, Dominikaanisen tasavallan ja Keski-Amerikan välisen vapaakauppasopimuksen DR-Caftan vastustus lisääntyy sitä mukaa kun sopimuksen ratifiointi lykkääntyy.
Kimmo Lehtonen
16.5.2005

Kuva: katumyyja (Kuvaaja: Kimmo Lehtonen

Santodomingolainen katumyyjä miettii, miten pärjätä kilpailussa yhdysvaltalaisten agrojättien kanssa.

MANAGUA -- Viime viikolla presidentti George W. Bush kutsui DR-Cafta-vapaakauppasopimusmaiden presidentit Yhdysvaltain kongressiin Washingtoniin lobbaamaan sopimuksen pikaisen ratifioinnin puolesta.

Melko täsmälleen vuosi sitten solmittu sopimus ei ole ollut vastatuulessa ainoastaan Yhdysvaltojen päättävissä elimissä. Seitsemästä sopijamaasta sopimus on ratifioitu ainoastaan Guatemalassa, El Salvadorissa ja Hondurasissa. Yhdysvaltojen kongressin lisäksi hanttiin ovat laittaneet toistaiseksi myös Nicaraguan, Costa Rican ja Dominikaanisen tasavallan parlamentit.

"Sopimus auttaa mantereemme uusia demokratioita tuottamaan parempia työpaikkoja ja parantamaan työlainsäädäntöjä työntekijöiden eduksi", Bush hehkutti viime viikolla. Hänen mukaansa sopimus tasoittaisi Yhdysvaltain ja muiden sopimusmaiden kaupan ja palvelujen välistä kuilua.

Tätä väitettä eivät monet siltä istumalta niele. Yhdysvaltain kongressissa suuri osa demokraateista on, poliittisesti taktisesti tai ei, huolissaan juuri ennen kaikkea työntekijöiden oikeuksista. Myös Yhdysvaltain sokerintuottajat sekä osa tekstiilituottajia on ollut sopimusta vastaan peläten maahan valuvan halpatuotannon vaikutuksia.

Meksikon karvaat opetukset

Monet kääntävät katseen myös pohjoiseen kohti Meksikoa todetakseen, miten tyhjiä Bushin esittämät väitteet voivat olla. Meksikohan solmi kymmenen vuotta sitten Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa vapaakauppasopimus Naftan ja tulokset ovat nyt hyvin nähtävissä. Huolimatta siitä, että Meksikon talouden volyymi vientitalouden mittareilla mitattuna on kasvanut huomattavasti, niin elintasokuilu rikkaiden ja köyhien välillä ei ole suinkaan kaventunut vaan kasvanut.

Oxfam International -järjestön laskelmien mukaan Naftan solmimisen jälkeen noin 15 miljoonaa meksikolaista pienviljelijää on tallautunut jättimäisten agroteollisuusyritysten jalkoihin ja menettänyt suuren osan tuloistaan. Muun muassa tästä syystä laiton siirtolaisuus Yhdysvaltoihin ei suinkaan ole vähentynyt, vaan päinvastoin lisääntynyt, toisin kuin kymmenen vuotta sitten sopimuksen puoltajat ennustivat.

Samat pelot ovat nyt monien keskiamerikkalaisten mielissä. Huolimatta siitä, että sopimus avaa Yhdysvaltain tullivapaita markkinoita noin 40 tuotteelle, säilyvät rajoitukset erilaisten järjestelmien avulla kuitenkin muun muassa naudanlihan, sokerin ja maitotuotteiden tuonnille. Lisäksi yhdenkään Keski-Amerikan presidentin lienee turha toivoa Yhdysvaltain luopuvan maataloustukipolitiikastaan useiden viljelytuotteiden osalta.

Köyhyyden vähentäminen markkinoiden avaamisen kautta on ollut yksi Caftankin puolustajien perusargumenteista. Meksikon kokemusten valossa se kuitenkin kuulostaa tyhjältä propagandistiselta hokemalta. CNN-televisiokanava haastatteli viime viikonloppuna Washingtoniin kokoontunutta presidenttikaartia ja Dominikaanisen tasavallan Leonel Fernández oli ainoa, joka otti oma-alotteisesti esille kansallisen politiikan ja strategian merkityksen köyhyyden vähentämiseksi.

"Taloudelliset sopimukset eivät yksinään vähennä köyhyyttä", hän korosti muiden presidenttien keskittyessä lähinnä maalailemaan ruusuisia kuvia maidensa tulevaisuudelle Caftan ja Yhdysvaltojen syleilyssä.

Sopimukseen voimaantuloon varauduttava

Fernández lienee enemmän kuin oikeassa CNN:lle antamassaan kommentissa, sillä näitä kansallisia ohjelmia tarvitaan: joka neljännes keskiamerikkalainen, noin 9 miljoonaa, elää nälässä. Nicaraguassa joka kolmas lapsi elää aliravittuna. Maan kansalaisyhteiskunnan edustajien mukaan hallituksen tulisi kyetä ennen kaikkea varautumaan siihen, miten Cafta tulevaisuudessa vaikuttaa kansalliseen ruokaturvaan, maaseudun pientuottajien elämään ja maaseudun kehitykseen kokonaisuudessaan.

Ympäristö- ja lobbausjärjestö Centro Humboldtin johtaja Amado Ordoñez kuuluu siihen kansalaisyhteiskunnan edustajien joukkoon, joka näkee Caftan tulemisen ilmeisenä. Siksi hän korostaakin niiden toimenpiteiden tärkeyttä, joihin sopimuksen voimaan tullessa olisi ryhdyttävä.

"Cafta sellaisenaan on suunniteltu siten, että se keskittää taloudellisia mahdollisuuksia hyvin pienelle vähemmistölle. Jos ja kun Nicaragua sopimuksen ratifioi, meillä täytyisi olla siirtymäaika", Ordoñez esittää. Hänen mukaansa pitäisi saada aikaan kansallinen yhteisymmärrys ruokaturvakysymyksen lisäksi myös kansallisesta politiikasta pienviljelijöiden, pienten ja keskisuurten yrittäjien suhteen.

Erityisen huolissaan hän on myös tekijänoikeus- ja patentointikysymyksestä, sillä sopimuksen voimaantulo muuttaa tilannetta silläkin saralla. Ordoñez pitää välttämättömänä, että Nicaraguan parlamentti säätäisi pikaisesti uudet vesi- ja biodiversiteettilait, joiden turvin nämä kansalliset pääomat voitaisiin turvata Caftan mukaisilta vapailta osto- ja myyntimarkkinoilta.

Ei varasuunnitelmaa

Maan presidentillä Enrique Bolañosilla sen sijaan on vahva usko Caftan autuaaksi tekevään voimaan. Samaisessa CNN:n haastattelussa toimittaja tivasi presidentiltä "plan B:tä", jos sopimusta ei Yhdysvalloissa ratifioida.

"Maamme kehitys siirtyy vuosikymmenillä eteenpäin", sai presidentti vastattua pitkän kaarroksen jälkeen. Kävi enemmän kuin selväksi, että Nicaraguan presidentillä ei ole olemassa varasuunnitelmaa, vaan kaikki kehitysusko on nyt ladattu yhden kortin varaan.

Erheellisesti, ainakin Keski-Amerikan maiden kansalaisyhteiskunnan edustajien mielestä. Myös monet muut yhteiskunnalliset toimijat, kuten osa parlamentaarikkoja ja keskisuuren yritysten edustajia on heräilemässä todellisuuteen. Useissa maissa on löytymässä melko laajojen piirien yhteinen näkemys siitä, että köyhyyden vähentämisen sijaan Cafta tekeekin mitättömäksi kansalliset köyhyydenvähentämisstrategiat ja valtaväestön osalta kääntää kehityksen kelkan tulosuuntaan.