Uutinen

Brasilian valloitus täyttää pääsiäisenä 500 vuotta

Jukka Aronen
18.4.2000

Kun portugalilaista konkistadoria näyttelevä mies astuu pääsiäisenä rantaan megatapahtumassa Brasiliassa, kaikki katselijat eivät ole hurmioissaan. Intiaanit ja mustat pitävät näytöstä irvokkaana muistutuksena siitä, että Brasilia kärsii yhä valloituksesta ja sen jälkeisestä kolonialismista.

Huhtikuun 22. päivänä tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Brasilia "löydettiin". Portugalilainen Pedro Alvares Cabral eksyi Afrikan matkallaan liiaksi länteen ja näki nykyisen Brasilian rannan. Hän antoi uudelle maalle nimeksi Vera Cruz. Myöhemmin kun maasta alettiin viedä arvokasta punapuuta, pau-brasilia, maa oli luontevaa nimetä Brasiliaksi.

Brasilia ja Portugali perustivat jo vuonna 1991 yhteisen komitean suunnittelemaan Brasilian löytymisen 500-vuotisjuhlaa. Juhlapäivänä 22.4. 2000 Cabral saapuu jälleen Brasilian rannikolle. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin teatterinäytös. Näyttelijä-Cabral astuu tarkasti kopioidusta puulaivastaan tervehtimään kanooteilla soutavia intiaaneja. Poliitikot ja muut silmäätekevät on kutsuttu seuraamaan tapahtumaa.

Löytöretki vai valloitus?

Brasiliassa kuulee nyt samaa keskustelua, kuin vuonna 1992, kun Latinalaisessa Amerikassa juhlittiin Kolumbuksen ensimmäistä löytöretkeä Karibialle. Silloin monet kieltäytyivät puhumasta mantereen "löytämistä" tai edes "kulttuurien yhteentörmäyksestä". Monelle ainoa oikea termi oli "valloitus".

Myös Brasilian yhteydessä on puhuttava valloituksesta. Ennen Cabralin retkeä nykyisen Brasilian alueella asui yli kaksi miljoonaa intiaania. Verinen miehitys, uudet eurooppalaiset taudit ja pakkotyö alensivat nopeasti alkuperäisväestön määrän niin pieneksi, että valloittajien oli ryhdyttävä tuomaan orjia Afrikasta.

Portugalilaiset - ja myöhemmin muut eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset - halusivat "uudesta" alueesta irti mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn. Ensin sitä saatiin puu- ja sokerikaupasta 1500-luvulla. Sen jälkeen kaivostoiminnasta 1700-luvulla sekä kahvista ja kumista 1800-luvulla.

Brasilian talous on valloituksen jälkeen rakentunut pitkälti palvelemaan ulkopuolista kysyntää. Ulkomainen pääoma on aina ollut keskeisessä roolissa. Tuotanto on nojannut pääasiassa yhteen tai kahteen tuotteeseen, joiden hinnat ovat saattaneet vaihdella rajustikin maailmanmarkkinoilla. Vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla maa onnistui hieman monipuolistamaan tuotantoaan ja lisäämään teollisuustuotteiden osuutta.

Ympäristötuhot

Nykyisin Brasilia on yksi maailman suurimmista maatalousmaista, joka tunnetaan ennen kaikkea kahvipavuistaan. Maanomistuksessa näkyy vielä kolonialismin jälki: varakkain viisi prosenttia maanomistajista pitää hallussaan yli 70:ää prosenttia viljelykelpoisesta maasta, kun taas köyhimmälle 80 prosentille on jäänyt ainoastaan 13 prosenttia maasta.

Brasilia on tunnettu myös Amazoniasta, joka on maailman suurin luonnontilassa oleva sademetsäalue.

Taloustuotannon rakenne on aina ollut kytköksissä metsän kohtaloon. Metsätuhot alkoivat jo heti valloituksen jälkeen, kun punapuuta alettin kaataa ja viedä Eurooppaan. Sen jälkeen osa metsästä sai väistyä sokeriruokojen tieltä. Myöhemmin lisää sademetsää on hävinnyt kahviviljelmien ja karjanhoidon takia.

On laskettu, että yhtä sokerikiloa kohden on täytynyt polttaa 15 kiloa puuta; jokaista kahvihehtaaria varten on tuhottu 5-10 hehtaaria sademetsää.

Taloustuotannon lisäksi metsää kaataa myös tavallinen kansa. Raskaasti vinoutunut maanomistusrakenne on pakottanut maattomia ihmisiä kaskeamaan ja valtaamaan lisää tilaa neitseellisestä metsästä maanviljelyä ja omaa toimeentuloa varten.

Ympäristötuhot ovat olleet mittavia. Ykkösuhrina on ollut rannikolla sijaitseva ns. Atlantin alueen metsä, josta on kolonialismin ja sitä seuranneen itsenäisyyden aikana hävitetty noin 93 prosenttia. Alunperin rannikkometsää oli peräti 1,3 miljoonaa neliökilometriä. Etelän araucaria-metsien on käynyt samoin: jäljellä on enää noin kaksi prosenttia. 1900-luvulla sisämaan Cerrado-metsästä tuhottiin yli puolet 60 vuoden aikana. Amazonas-jokea ympäröivä suuri sademetsä on sekin jo uhan alla. Viimeisen sukupolven aikana Amazonia on menettänyt 15 prosenttia metsästään.

Valloitus jatkuu

Intiaanit ja Afrikasta laivattujen orjien jälkeläiset osoittavat mieltään Brasilian 500-vuotisjuhlia vastaan. Heidän mielestään valloitus jatkuu yhä. Se näkyy mm. köyhyytenä ja luonnon tuhoutumisena.

CIMI-intiaaniliikkeen mukaan intiaanien mielenosoituksia on tukahdutettu juhlallisuuksien alla. Muun muassa huhtikuun alussa poliisi miehitti pienen Pataxon kylän, joka oli pystyttänyt patsaan 500 vuoden aikana surmattujen intiaanijohtajien muistolle.

Juhlallisuuksia vastustavista marsseista odotetaan mittavia. Intiaanien sanomana on, että Brasilian kansa haluaa monikulttuurisemman ja tasa-arvoisemman maan seuraavaksi 500 vuoden kaudeksi.

Jukka Aronen