Uutinen

Brasilian Lula vaikean valinnan edessä

Brasilian tiukka talouspolitiikka ja sosiaaliohjelma ovat ristiriidassa keskenään. Maan aiemmin tukema uusliberalistinen vaurauden keskittyminen sopii huonosti presidentti Lulan tavoitteeseen: kansanvaltaiseen valtioon, joka korostaa hyvinvointia.
Leonardo Boff
21.8.2005

 

IPS -- Työväenpuolueen (PT) ehdokkaana Brasilian presidentiksi noussut Luiz Inácio Lula da Silva on ollut vallassa 2,5 vuotta, joten on aika arvioida hänen tähänastisia saavutuksiaan.

 

PT:n johto on parhaillaan erittäin vakavien korruptiosyytösten maalitauluna. Kyse ei kuitenkaan ole perinteisestä korruptiosta, jossa hallitseva puolue-eliitti käyttää hallintokoneistoa ja valtionyhtiöitä oman rikastumisensa välikappaleina. PT:tä syytetään pikemminkin varojen kokoamisesta tulevia poliittisia kampanjoita varten ja valtiokoneiston miehittämisestä niin, että puolue pysyisi ohjaksissa vähintään 20 seuraavaa vuotta.

Puhutaan valtion "meksikolaistamisesta", mikä viittaa Meksikoa useita vuosikymmeniä hallinneen institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) toimintatapaan.

Brasiliassa kyse olisi kuitenkin uudenlaisen poliittisen kulttuurin luomisesta ja miljoonien vähäosaisten aseman parantamisesta.

Hyvät tarkoitusperät eivät pyhitä pahoja keinoja. Korruptio on aina epäeettistä, eikä mikään oikeuta sitä. Oppositio yrittää vetää myös presidentin mukaan lahjusvyyhteen, mutta ei ole toistaiseksi onnistunut siinä.

***

Kriisistä riippumatta Brasiliasta puuttuu laajempi näkemys vasemmistolaisen hallituksen merkityksestä. Lula tuli valtaan juuri, kun uusliberaali malli oli ajautumassa kriisiin ja ”kolmas tie” alkoi osoittautua umpikujaksi.

Lula peri edeltäjältään Fernando Henrique Cardosolta vakavan talouskriisin, jossa valuuttavarannot olivat likimain ehtymässä ja inflaatio uhkasi ryöstäytyä käsistä.

"Sain perinnöksi uppoavan Titanicin ja ensimmäinen tehtäväni oli vahvistaa se luodinkestäväksi, jotta taloudellinen kaaos vältettäisiin ja voisin myöhemmin ryhtyä täyttämään vaalilupauksiani kansanvallan toteuttamisesta, kestävästä kasvusta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja tulojen uusjaosta", Lula sanoi.

Hänen hallituksensa onnistui rauhoittamaan markkinat ja hankkimaan Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpakin hyväksynnän pitämällä talouspolitiikan päälinjat edeltäjänsä viitoittamalla tiellä. Samalla onnistuttiin kuitenkin hillitsemään tuntuvasti inflaatiota ja vakauttamaan valuutta.

Aloitettu uusi sosiaalipolitiikka hyödytti noin 30 miljoonaa ihmistä, jotka olivat aiemmin eläneet täydellisessä kurjuudessa ja nälän rajamailla. Heille uusi politiikkaa merkitsi maanpäällistä paratiisia.

***

Rohkean linjan toteuttamiseksi olisi tarvittu siirtymäaika. Sen tunnustaminen on välttämätöntä, jos haluamme tehdä oikeutta Lulan hallitukselle ja ymmärtää sen talous- ja sosiaalipolitiikan merkityksen. Jokaisessa muutoksessa on jatkuvuuden elementti ja uuden luomisen elementti.

Kysymyksestä "Mistä olemme tulossa?" siirrytään kysymykseen "Minne olemme menossa?"

Brasilia oli aiemmin uusliberaali vaurauden keskittymistä tukeva valtio, jolta puuttui johdonmukainen julkinen politiikka. Nyt siitä yritetään tehdä kansanvaltainen valtio, joka korostaa hyvinvointia, tasapainottaa oikeudet ja velvollisuudet ja pyrkii saamaan koko maan mukaan osallistuvaan demokratiaan ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Siirtymää varten Lulan hallitus laati seuraavan strategian: Jatkuvuuden alueella se päätti olla kajoamatta edeltäjänsä uusliberaaliin makrotalouden ohjelmaan ja jopa vauhditti sitä nostamalla valtiontalouden ylijäämätavoitteen 4,75 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Uutta edustivat sosiaalipoliittiset ohjelmat, kuten pyrkimys nollata nälkä ja jakaa uudenlaista perhetukea.

Siirtymästrategian perustavin ongelma liittyy neoliberaalin ja kansanvaltaisen valtion huonoon yhteensopivuuteen.

Valtion varoja uppoaa yli kahdeksan miljardia euroa kuukaudessa pelkästään lainojen korkojen maksuun. Sosiaaliohjelmiin liikenee vain kymmenesosa siitä. Herää kysymys, pystytäänkö tällä menetelmällä luomaan kansanvalta, kestävä talouskasvu, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja uusi tulonjako?

Päivä päivältä kasvaa varmuus siitä, että nykyinen talouspolitiikka estää aiotun sosiaalipolitiikan toteuttamisen. Arvostelua kuuluu joka suunnalta, ja kansanliikkeiden pettyneisyys voimistuu.

***

Lula on tietoinen tilanteesta, ja paine pakottaa hänet tekemään valinnan. Jos hän valitsee talouspolitiikan jatkamisen, sosiaalisia hankkeita on leikattava. Jos hän taas pitää kiinni sosiaalipolitiikastaan, niin talouspolitiikkaa on muutettava.

Kummassakin tapauksessa seuraukset ovat vakavia: joko kansa lähtee kaduille vaatimaan lisää tukea tai markkinoiden hermostuminen horjuttaa talouden vakautta.

Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, kumman tien Lula valitsee. Korruptioskandaalin vuoksi hän saattaa olla taipuvainen lähentymään äänestäjiään painottamalla sosiaalista puolta. Tulevat kuukaudet ovat Lulan hallitukselle äärimmäisen tärkeitä, myös ajatellen hänen kuumeista haluaan tulla valituksi uudelle kaudelle ensi vuoden vaaleissa.


Kirjoittaja on brasilialainen teologi ja kirjailija.