Uutinen

Bangladesh: Mikrorahoitus - kehitysyhteistyötä vai pankkitoimintaa?

Ilona Niinikangas
29.8.2000

"Pienrahoituksen suurin ongelma on siinä, ettei se tavoita kaikkein köyhimpiä", sanoo Mokbul Morshed Ahmad, Irlannissa asuva bangladeshilainen tutkija. Tampereella pidetyssä Making Sense of Development NGOs -seminaarissa puhunut Ahmad kritisoi järjestöjä, jotka pitävät mikrorahoitusta uutena ihmelääkkeenä.

Bangladeshissa toimivat kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina innostuneet pienlainoista, ja Englannin Pelastakaa lapset -järjestö on jopa lopettanut kaikki muut ohjelmansa maassa. Mikrorahoituksen turvin pankkipalveluiden ulkopuolelle jääneet ihmiset voivat ostaa siipikarjaa, ompelukoneen tai siemenviljaa. Joskus laina tosin saattaa mennä tuottamattomiinkin asioihin, kuten myötäjäisiin tai katonkorjaukseen.

Ohjelma on suunnattu erityisesti naisille ja sen tarkoituksena on kohentaa perheen elämänlaatua. Mukaan pääseminen edellyttää, että säästöjä on olemassa jo jonkin verran - ja että velat luvataan maksaa takaisin ajallaan. Mikrorahoituksen viehätys piilee Ahmadin mukaan siitä saatujen tuloksien mitattavuudessa. Avunantajat ovat tyytyväisiä, kun seuraukset voidaan vaivatta laskea.

Ahmad on huolissaan siitä, että pienlainoja tarjoavat järjestöt muuttuvat pankeiksi, eikä ihmisten aika riitä muiden ohjelmien ylläpitoon. Työntekijät pelkäävät, että he menettävät työpaikkansa rahojen takaisinmaksun viivästyessä ja saattavat jopa uhkailla asiakkaita. "On tärkeätä, että järjestöillä on muitakin projekteja. Myös niiden, jotka eivät ota lainaa täytyy päästä kouluun ja saada terveydenhoitoa."