Kuva:
IStock
Uutistausta

Auttaako Tansanian budjettitukijupakka kitkemään korruptiota?

Avunantajat, myös Suomi, ovat jäädyttäneet budjettitukensa Tansanialle. Taustalla on monimutkainen ja vuosikymmeniä kestänyt korruptiovyyhti IPTL-sähköyhtiön ympärillä. Sopassa on ollut mukana myös sähkövoimalan rakentanut Wärtsilä.
Kirsi Koivuporras-Masuka
31.10.2014

Suomen Tansanian-suurlähettilään Sinikka Antilan kuva ilmestyi 8. lokakuuta The Citizen-lehden kanteen. "Apua evätään biljoona shillingiä, vahvistavat avunantajat", julisti otsikko.

Biljoona Tansanian shillingiä - tai tarkalleen ottaen 937 miljardia eli 558 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria - on summa, jonka 14 avunantajamaata on sitoutunut maksamaan budjettitukena Tansanialle tänä ja ensi vuonna.

Otsikon takana oli avunantajien ilmoitus jäädyttää budjettituen maksatukset, kunnes IPTL-skandaaliksi kutsuttuun korruptiojupakkaan on saatu selvyys. Suomi toimii tällä hetkellä Tansanian budjettitukityöryhmän puheenjohtajana, mikä on tehnyt Antilasta avunantajien äänitorven paikallisessa mediassa.

Tutkinta käyntiin kansanedustajan pyynnöstä

Suomen ulkoministeriön verkkosivuilla korostetaan, että kyse on väärinkäytösepäilyistä, joita tutkitaan. Lopullisia päätöksiä budjettituen suhteen ei ole tehty, vaan avunantajat ovat lykänneet maksatuksiaan, kunnes selvitykset ovat valmistuneet ja asiasta on käyty keskustelu Tansanian hallituksen kanssa.

Tällä hetkellä käynnissä on valtiontalouden tarkastusviraston erityistilintarkastus sekä Tansanian korruptionvastaisen toimiston tekemä tutkinta. Tutkinnat aloitettiin keväällä Tansanian parlamentin julkisten varojen komitean puheenjohtajan ja oppositiopuolue CHADEMAn kansanedustajan Zitto Kabwen pyynnöstä.

Skandaalin käry alkoi nousta, kun The Citizen julkaisi Kabwen tarinan ja omien selvitystensä tulokset juttusarjana tämän vuoden keväällä. Johtopäätös oli, että sähköyhtiöt IPTL (Independent Power Tanzania Limited) ja PAP (Pan African Power Tanzania) ovat syyllistyneet julkisten varojen kavallukseen.

Julkiset varat katosivat keskuspankin tililtä

Otetaanpa kaksi askelta taaksepäin: IPTL on siis yksityinen sähköyhtiö, jonka kanssa valtion liikelaitoksella Tanescolla on sopimus sähköntuotannosta. Vuonna 2006 Tanesco syytti IPTL:ää sähkön ylihinnoittelusta ja vei asian kansainvälisen investointiriitojen sovittelulaitoksen ICSIDin käsiteltäväksi. Sovittiin, että niin kauan, kun käsittely on kesken, Tanesco maksaa sähköstä erilliselle sulkutilille Tansanian keskuspankkiin.

Tänä vuonna päätös vihdoin tuli: ICSID totesi Tanescon maksaneen sähköstä ylihintaa ja määräsi osapuolet sopimaan keskuspankkiin talletettujen reilun 200 miljoonan dollarin jaosta.

Jaosta ei vielä ehditty sopia, kun kävi ilmi, että pankki oli siirtänyt sulkutilille talletetuista varoista 124 miljoonaa dollaria jo vuoden 2013 lopulla IPTL:lle, jonka pääomistajaksi ilmoittautuikin nyt yllättäen Harbinder Singh Sethin omistama PAP. Sethi on tansanialainen liikemies, jolla on kyseenalaista liiketoimintaa muun muassa Keniassa ja Etelä-Afrikassa.

Sethi väittää ostaneensa 70 prosenttia IPTL:n osakkeista alkuperäiseltä pääomistajalta, nykyään konkurssikypsältä malesialaiselta Mechmarilta. Lisäksi Sethi siirsi 75 miljoonaa dollaria VIP Engineering and Marketing -yhtiön tilille väitetyksi maksuksi sen omistamista IPTL-osakkeista, joiden osuus oli 30 prosenttia. VIP-yhtiön johtaja taas on Tansanian keskuspankin entinen työntekijä James Rugemalira, jolla on pitkä historia IPTL:n liepeillä.

Juuret 1990-luvun energiakriisissä

Mitä syvemmälle skandaalia selvittää, sitä ilmeisemmäksi käy, että viimeisimmät käänteet ovat vain pitkän tapahtumaketjun huipentuma. Taustoja kaivellessa esiin piirtyy tarina, josta saisi kirjoitettua vähintäänkin keskinkertaisen dekkarin. 

"Mutkikasta, eikö olekin?" toteaa IPTL:n tarua alusta asti seurannut ja siitä kirjoittanut Brian Cooksey. Cooksey on 35 vuotta Tansaniassa asunut tutkija, konsultti ja korruptionvastaisen Transparency International -järjestön jäsen.

Paras siis palata koko jutun juurille: vuoden 1994 kuivuuteen.

Suurin osa Tansanian sähköstä tuotetaan vesivoimalla. Vuonna 1994 vedenpinta laskee hälyttävälle tasolle vähäisten sateiden takia, ja sähköntuotantokoneisto alkaa kakistella. Teollinen tuotanto on vaikeuksissa, rikkaat ostavat omat generaattorit, sähkön säännöstely alkaa.

Kriisiin ryhdytään etsimään ratkaisua vaihtoehtoisesta sähköntuotantotavasta. Maailmanpankki rahoittaa kaksi erillistä turbiinia vahvistamaan valtion liikelaitoksen Tanescon sähköntuotantoa. Myös Malesian hallitukselta saadaan vinkki kriisin ratkaisemiseksi: Malesiassa vastaavat ongelmat on ratkaistu lisensoimalla ja tukemalla itsenäisiä energiantuottajia.

Vielä samana vuonna malesialainen Mechmar ja tansanialainen VIP muodostavat yhtiön nimeltä IPTL. Heti perään IPTL ja Tansanian energia- ja mineraaliministeriö pääsevät yhteisymmärrykseen energiakriisin ratkaisemisesta. Molemmat korostavat etelä-etelä-yhteistyön henkeä ja yksityisen sektorin kumppanuutta julkisen sektorin kanssa.

IPTL:n kärkimieheksi ja sopimusten fiksaajaksi nousee James Rugemalira, jolla on hyvät suhteet merkittäviin henkilöihin ja menneisyys keskuspankin palkkalistoilla. Rugemalira toimii paitsi IPTL:n johtajana, myös IPTL:stä 30 prosenttia omistavan VIP-yhtiön johtajana.

Vaihtoehto oli tarjolla

IPTL alkaa neuvotella pitkäaikaisesta sijoituksesta dieselmoottoreilla toimivaan voimalaan. Cookseyn mukaan kyseessä on yksi kalleimmista sähköntuotantotavoista.

Samaan aikaan Maailmanpankki yrittää tahollaan puskea Tansaniaa sitoutumaan vaihtoehtoiseen ratkaisuun nimeltä Songas. Songas on Kanadan tukema yhteishanke, jonka tavoitteena on kehittää Tansanian kaasuvaroja. Suunnitelma pitää sisällään kaasuputken vetämisen Dar es Salaamiin, mikä mahdollistaisi sen, että neljä olemassa olevaa turbiinia muunnettaisiin toimimaan kaasulla kalliin petrolin sijaan. Hallitus on haluton sitoutumaan hankkeeseen.

Vuonna 1995 Tanesco ja IPTL kirjoittavat sähkönhankintasopimuksen 20 vuodeksi. Sopimukseen kuuluu Tegetaan rakennettava, hidaskäyntisillä dieselmoottoreilla pyörivä voimala.

Vuonna 1997 maa on jälleen energiakriisin kourissa, mutta tällä kertaa hallitus on Cookseyn mukaan yhtä lailla syyllinen kuin heikoiksi jääneet sateet. Maailmanpankin kustantamat, samoin kuin Ruotsin jo aiemmin rahoittamat kaksi turbiinia seisovat, koska Tanescolla ei ole rahaa maksaa tullimaksuja maahantuodusta petrolista, joilla turbiineja pyöritetään.

Cooksey huomauttaa, että samaan aikaan kun Songaksen kanssa hidasteltiin, IPTL sai ennätysvauhdilla sopimukset ja verovapauden. Cookseyn mielestä Songas olisi voinut olla täydessä vauhdissa jo vuonna 1997, ja kriisi olisi voitu välttää ilman IPTL:ää. 

IPTL:n tarjoamalla sopimuksella oli toki myös vastustajansa. Yksi sinnikkäimmistä oli energia- ja mineraaliministeriön virkamies Patrick Rutabanzibwa, joka vetosi myös suoraan silloiseen presidenttiin Benjamin Mkapaan. Toisaalta maan valtapuolueessa CCM:ssä oli paljon vaikutusvaltaisia hahmoja, jotka tukivat IPTL:ää. Lisäksi Malesian pääministeri kyseli sopimuksen perään.

Wärtsilä mukana hintapaisuttelussa

Voimalan toimittamisesta kilpailee aluksi kaksi yhtiötä, Hyundai ja suomalainen Wärtsilä, tarkemmin sanottuna Wärtsilän Hollannin-konttori. Wärtsilä valitaan.

IPTL:n hiljaisuudessa hoitamat neuvottelut Wärtsilän kanssa johtavat siihen, että alkuperäisen suunnitelman mukaiset hitaat dieselmoottorit vaihtuvat keskinopeuksilla käyviin moottoreihin, jotka ovat hankintakustannuksiltaan huomattavasti halvemmat. Toisaalta käyttö- ja hoitokulut ovat korkeammat.

IPTL ei kerro neuvotteluista Tanescolle, ja asian tullessa ilmi se ei suostu laskemaan alkuperäistä urakkahintaa, vaikka keskinopeuksiset moottorit ovat edullisempia. Tanesco myöntyy.

Kiintoisaa on myös se, että Wärtsilän alkuperäisen tarjouksen ja toteutuneen hinnan välissä on huomattavasti ilmaa: lopullinen toimitushinta on 33 prosenttia korkeampi kuin alkuperäinen tarjous.

"On olemassa todisteita siitä, että Wärtsilä teki salaa yhteistyötä IPTL:n kanssa hinnan paisuttelemiseksi", Cooksey toteaa.

Vuonna 1997 Tanesco pyytää ensimmäisen kerran selvitystä hankkeen todellisista kustannuksista ja seuraavana vuonna se vetoaa sovittelulaitos ICSIDiin asian selvittämiseksi. Vuonna 2001 ICSID toteaa, että voimala on ylihinnoiteltu 23,5 miljoonalla dollarilla, mutta koska Tanesco aikoinaan hyväksyi moottoreiden vaihdon, on alkuperäinen sopimus pitävä.

Vihdoin vuonna 2002 IPTL aloittaa sähköntuotannon. Cooksey arvioi tuolloin, että mikäli IPTL tuottaa sähköä 50 prosentilla kokonaiskapasiteetistaan, maksaa se Tanescolle 4,6 miljoonaa dollaria kuukaudessa eli noin 55 miljoonaa dollaria vuodessa. Cooksey huomauttaa, että IPTL:n tuottama sähkö on näin puolet kalliimpaa kuin samankaltaisessa Wärtsilän pyörittämässä tehtaassa Keniassa.

Ympyrä sulkeutuu, kun Tanesco valittaa IPTL:stä toisen kerran ICSIDille vuonna 2006, tällä kertaa sähkön ylihinnoittelusta.

Ja seuraavat vaiheet jo tiedämmekin.

Kaksi miestä kääri suurimmat voitot

Kuka tästä kaikesta sitten on hyötynyt ja mikä on ollut Tansanian päätöksentekijöiden ja virkamiesten rooli koko jupakassa? Vietiinkö päättäjiä vai onko Tansanian hallituksilla ja valtapuolueen isokenkäisillä ollut aktiivinen rooli IPTL:n tarussa?

Cookseyn kanta on selkeä.

"Suurimmat voittajat ovat liikemies Sethi, joka nyt 'omistaa' IPTL:n ja VIP-yhtiön johtaja Rugemalira, joka sai viimeisimmässä käänteessä 75 miljoonaa dollaria Tansanian keskuspankin tililtä varastetuista rahoista. IPTL:n laillinen omistaja on Honkongin Standard Chartered Bank, joka osti lainat, joilla IPTL rakennettiin."

IPTL:n luomista tuki aikanaan moni päättäjä ja virkamies, sekä Tansaniassa että Malesiassa. Cooksey toteaa, että muun muassa Tansanian valtapuolue CCM:n puoluesihteeri ja suunnitteluministeri Horace Kolimballa oli osuutensa siihen, että IPTL synnytettiin ja sopimus sähköntuotannosta Tanescon kanssa solmittiin. Maan nykyinen presidentti Jakaya Kikwete toimi vesi-, energia- ja mineraaliministerinä, kun IPTL-sopimus solmittiin.

Vuosien varrella on julkisuuteen noussut todisteita myös siitä, että IPTL:n synnyttämiseen liittyy systemaattista lahjontaa. Muun muassa energia- ja mineraaliministeriön virkamies Patrick Rutabanzibwa on valaehtoisesti todistanut, että VIP-yhtiön Rugemalira tarjosi hänelle 200 000 dollaria IPTL:n tukemisesta. Rutabanzibwa ei todistuksensa mukaan vastaanottanut rahoja.

"IPTL:ään sotkeentuneiden tansanialaisten poliitikkojen ja virkamiesten lista on niin pitkä, etten usko, että ketään tuodaan oikeuden eteen, vaikka korruptionvastaisella toimistolla onkin paksu kansio yrityksestä", Cooksey toteaa.

Viimeisimmät väärinkäytösepäilyt, liittyen julkisten varojen katoamiseen keskuspankin tililtä, ovat kuitenkin vielä selvityksessä.

"Tansanian parlamentin pitäisi väitellä valtiontalouden tarkastusviraston erityistilintarkastuksesta sekä Tansanian korruptionvastaisen toimiston tekemän tutkinnan tuloksista marraskuussa. Mielestäni nyt pitäisi olla riittävästi todisteita Sethin ja Rugemaliran syyttämiseen kavalluksesta", Cooksey arvioi.

"Mutta mihin rahat ovat menneet? Saako valtio ne takaisin? Ja mitä tapahtuu seuraavaksi?"

Vastuunkantoa kaivataan myös avunantajilta

Tansaniassa ollaan epävarmoja siitä, saavatko kansalaiset koskaan kuulla raporttien tuloksista. Moni epäilee, ettei tapaus välttämättä tule parlamentin käsittelyyn, koska se tarkoittaisi asioiden julkista puintia. Toisaalta vaalit lähestyvät, ja valtapuolue saattaa olla kiinnostunut puhdistamaan ilmaa.

Kepan Tansanian-toimiston kehityspoliittinen asiantuntija Bakar Khamis toteaa, että IPTL-skandaalista julkisuudessa käyty keskustelu on ollut rajallista ja sitä ovat pitäneet yllä lähinnä vahvat ja suorapuheiset opposition kansanedustajat, jotka alun perin toivat kysymyksen julkisuuteen.

"Kansalaisyhteiskunnan toimijat näkevät skandaalin signaalina siitä, kuinka laajaa korruptio voi olla ja kuinka tekoja puolustellaan kaikin keinoin. Mielestäni kaikki asiakirjat tulisi nyt tuoda julkisuuteen, sillä asiaan liittyy paljon avoimia kysymyksiä", Khamis toteaa.

Avunantajien päätös pidättää budjettituen maksatukset siihen saakka, kunnes selvitykset on käsitelty, on saanut pääosin positiivisen vastaanoton, vaikka myös huolta Tansanian valtionbudjetin kohtalosta on tuotu esiin.

Toisaalta IPTL:ään liittyvät ongelmat ovat jatkuneet jo parikymmentä vuotta ilman, että peliä olisi puhallettu poikki.

Cookseyn mukaan IPTL:n tarun viimeisimmät käänteet ovat osoittautuneet niin röyhkeiksi, että avunantajien oli pakko ottaa selkeä ja julkinen kanta asiaan. Toisaalta Cooksey varoittaa, ettei avunantajista saisi muodostua jutun avaintekijöitä, sillä se saattaa kääntää kansallistuntoisen julkisen mielipiteen jutun selvittämistä vastaan, jos tulkitaan, että avunantajat sotkeutuvat Tansanian sisäisiin asioihin.

”On tärkeää, että Tansania nähdään myös ongelman ratkaisijana, vaikka ongelmaan liittyykin kansainvälisiä intressejä.”

Cookseyllä on myös kriittinen asenne etenkin Maailmanpankin toimintaa kohtaan.

”Mielestäni monenkeskiset rahoittajatahot, joilla ei ole suoraa demokraattista tilivelvollisuutta, ovat syyllisiä Tansanian energiasektorin edesvastuuttomaan rahoittamiseen. Esimerkiksi Maailmanpankki lainasi yhteensä 300 miljoonaa dollaria energiasektorille. Tällaisen rahoituksen läpinäkyvyys on heikko ja varat herkkiä korruptiolle."

"Maailmanpankki tulisi tässä mielessä nähdä osana ongelmaa. Rahoittajat pyrkivät rahoittamaan sektoreita ja tiettyjä toimia, mutta samalla ne jättävät täysin huomiotta 'poliittisen talouden' asettamat rajat", Cooksey toteaa.

Lähdemateriaalina on käytetty Brian Cookseyn artikkelia "The power and the vainglory: Anatomy of Malaysian independent power project in Tanzania", joka on julkaistu teoksessa Jomo K.S. 2002 (ed.): "Ugly Malaysians: South-South Investments Abused".