Uutinen

Auttaa, ei auta, auttaa...

Olen kolme kertaa sattunut asumaan paikassa, jota luonnonkatastrofi liippaa läheltä. Kerran keinunut Kiinassa maanjäristyksessä, kerran kahlaillut tulvissa Mosambikissa. Tsunamin iskiessä Aasiaan asuin Thaimaassa viimeisiä viikkoja parin vuoden työkomennuksesta.
Pia Laine
15.1.2005

 

  Kuva: Pia Laine.
 

Luonnonkatastrofin liepeille sattuneiden ihmisten reaktio turmaan on joka paikassa ollut sama. Ensin ihmetys siitä, mitä oikein tapahtuu. Kun todellisuus selviää, tuntuu jokaisen ensimmäinen reaktio olevan halu auttaa. Ei auttajista silloin ole pulaa, pikemminkin pulaa on tekemisestä kaikille niille jotka haluavat auttaa.

Se, että Aasian tsunami iski niin laajalle alueelle ja siinä menehtyi ihmisiä kymmenistä eri maista, toi katastrofin lähelle. Ikään kuin katastrofi olisi tapahtunut jokaisen omassa naapurissa: pakonomainen tarve auttaa tuntui leviävän joka paikkaan.

Toisin on maailman hiljaa kytevien katastrofien kanssa. Yksin aidsin seurauksena menehtyi viime vuonna kolme miljoonaa ihmistä, yli kymmenen tsunamin verran. Luonnonkatastrofien tavoin hiv/aids usein vie mennessään kokonaisia perheitä, ajan myötä. YK:n arvioiden mukaan Kongon sisällissodan seurauksena menehtyy viidessä kuukaudessa sama määrä ihmisiä kuin tsunamissa. Darfurin tilanne, malaria, lapsikuolleisuus - on loputon määrä aiheita, joita voisi ottaa esimerkeiksi.

 

Luonnonkatastrofiin on helppo reagoida. Se on nopea. Se ei valitse kohdettaan. Taustalta ei löydy poliittisia vaikuttimia, ei yksittäisten höyrypäiden uhoamista tai ulkopuolisen silmiin järjettömältä näyttäytyvää etnistä kiistaa. Luonnonkatastrofia eivät talouden rakenteet hetkauta mihinkään suuntaan, eikä sen tuhojen korjaamiseksi ole tarve puuttua sellaisiin vaikeisiin aiheisiin kuin vaikka sukupuolten tasa-arvo, seksuaalivalistus tai hallintokulttuuri.

Ehkä rahahanat pitkäaikaisten kriisien hoitoon aukeaisivat, jos niiden ratkaisemiseksi olisi tarjolla helppoja pakettiratkaisuja. Meidät jokainen pitäisi saada vakuuttumaan siitä, että antamalla summan a seuraa paikallisella tasolla parannus b. Ja etteivät c, d tai e mitenkään vaikuta tähän yhtälöön.

Hätäapuvaihe ja pitkäkestoinen kehitystyö ovat kuitenkin kuin päivä ja yö... Ensimmäisessä toimitaan nopeasti jo olemassa olevien suunnitelmien mukaisesti, jälkimmäisessä arvioidaan, suunnitellaan, neuvotellaan, osallistetaan, ja vihdoin toteutetaan joku monista vaihtoehtoisista suunnitelmista. Varsinainen kehitystyö on harvoin mustavalkoista. On vain harmaan eri sävyjä, joiden keskinäisestä paremmuusjärjestyksestä eivät asiantuntijatkaan aina pääse yhteisymmärrykseen. Jälkikäteen tarkasteltuna harmaan sävyjä löytyy myös hätäavusta, mutta ne harvoin nousevat uutisiin.

Lapsen kuolema malariaan sattuu vanhempaan aivan yhtä paljon kuin lapsen kuolema hyökyaaltoon. Yksilön tasolla on aivan sama minkälaisen kriisin keskelle on joutunut, tai miten vaikeaa sen ratkaiseminen on. Avun tarve on sama.

Aasian tsunamia seurannut halu auttaa pitäisi saada heräämään ainakin ajoittain myös silloin, kun kriisit ovat hitaampia, eikä tarjolla ole helppoja vastauksia. Kukaan ei pysty olemaan järkyttynyt samasta asiasta loputtomasti, mutta riittää, jos tarpeeksi moni on edes sen hetken joka tarvitaan kukkaron avaamiseen.

On aivan sama mitkä auttamisen motiivit ovat. Ainoastaan loppusummalla on todellista merkitystä.