Kokonaisia kyliä on tuhoutunut Leyten maakunnassa Filippiineillä.
Kuva:
Joelle Goire
EU/ECHO
Uutinen

Asiantuntijat vetoavat: Autetaan Filippiinejä paremmin kuin Haitia

Avunantajien tulisi kertoa työstään Filippiineillä avoimesti olemassa olevia kanavia käyttäen, vetoaa joukko kehitysyhteistyön ammattilaisia. Muuten voidaan ajautua samanlaiseen päällekkäisen työn kaaokseen kuin Haitilla tai Aasian tsunamin aikaan.
Esa Salminen
13.11.2013

YK pyysi 12. marraskuuta kansainväliseltä yhteisöltä 301 miljoonaa dollaria Filippiinien auttamiseen. Haiyanin taifuuni onkin herättänyt auttamishaluja maailmalla. EU on luvannut 10 miljoonaa euroa lisäapua, ja (melkein) kaikki apujärjestöt ja muut avunantajat kiirehtivät hätiin.

Myrskyn jäljiltä ainakin kymmenentuhannen arvioidaan kuolleen, ja 673 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Kaikkiaan myrsky on vaikuttanut 11 miljoonan ihmisen elämään.

Monesta syystä apu ei tavoita niitä ihmisiä, jotka sitä tarvitsisivat eniten: Infrastruktuuri on hajalla, tiet ovat tukossa ja monet avustustavaroita kuljettavat lentokoneet ovat liian suuria pienempien kaupunkien lentokentille. Avunantajat pyörittävät omia ohjelmiaan toisistaan tietämättä.

Joukko Centre for Global Developmentin, Giving Evidence -järjestön ja Publish What You Fund -verkoston asiantuntijoita vetoaa Financial Timesissa, että apua annettaisiin pian ja riittävästi, mutta myös, että sitä annettaisiin tehokkaasti. Kriisin keskellä käy helposti niin, että yhtäällä tehdään päällekkäistä työtä, kun toiset alueet jäävät kokonaan ilman apua.

Koordinaatio valtioiden ja järjestöjen välille ei synny tyhjästä. Kirjoittajien mielestä kaikkien avunantajien tulisi julkaista suunnitelmansa ja toteutuneet toimensa reaaliaikaisesti ja konekielisessä muodossa. Tähän on jo olemassa työkaluja, kuten International Aid Transparency Initiative IATI, YK:n humanitaarisen avun toimiston OCHAn seurantatyökalut sekä Euroopan unionin katastrofeihin reagoimisen viestintätyökalu CECIS.

Varoittava Haitin esimerkki

Vetoomuksen kirjoittajista Centre for Global Developmentin Owen Barder ja Vijaya Ramachandran jatkavat teeman parissa ajatushautomon omilla sivuilla.

"Me voimme ja meidän täytyy auttaa Filippiinejä paremmin kuin Haitia", Barder ja Ramachandran kirjoittavat.

Haitille on sen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen annettu virallisena apuna melkein kuusi miljardia dollaria (haitilaisia on noin kymmenen miljoonaa) ja kansalaisjärjestöjen työhön lisäksi kolmisen miljardia. Melkein neljä vuotta tuhon jälkeen rahamäärän tuloksia on Barderin ja Ramachandranin mukaan vaikeaa Haitissa nähdä. Pääkaupungissakaan ei ole kunnon teitä tai juoksevaa vettä, 200 000—400 000 haitilaista asuu edelleen hätäapuna tulleissa teltoissa.

Suurin osa rahoista on kulkenut hankkeita toteuttaneiden yritysten ja järjestöjen kautta, ja hyvin vähän avointa tietoa on saatavilla siitä, mihin rahat ovat menneet, Barder ja Ramachandran pahoittelevat.

"Avunantajien kilpailu lisää kaaosta"

Humanosphere-sivuston perustaja, toimittaja Tom Paulson puolestaan muistuttaa aputyön "likaisesta salaisuudesta": järjestöt käyttävät näkyviä katastrofeja varainkeruuseen, jotta niillä olisi mahdollisuuksia auttaa myös vähemmän dramaattisissa tilanteissa olevia ihmisiä.

Paulson kritisoi sitä, että tämä johtaa helposti auttajien keskinäiseen kilpailuun, mikä ei auta hädänalaisia.

Vuoden 2004 tsunamin aikaan Paulson todisti Sri Lankassa, kuinka tunnetut avustusjärjestöt olivat riidelleet reviireistä ja siitä, kuinka korkealla kukakin saa ripustaa bannerinsa — samalla kun ihmiset ympärillä tarvitsivat ruokaa, vettä ja suojaa.

"Ei se ole kyynisyyttä", Paulson kirjoittaa. "Avustusjärjestöt haluavat auttaa, mutta niillä ei ole varaa olla mainostamatta omaa työtään ja sitä miksi ihmisten tulisi lahjoittaa. Mutta tällainen kilpailu rahoittajien huomiosta myös lisää huonoa koordinaatiota ja kaaosta."