Jukka Uosukaista risoo diplomi-insinöörinä se, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvittava teknologia on jo olemassa, mutta sitä ei oteta käyttöön kilpailukyvyn heikkenemisen pelossa. Kuvassa hiilivoiman vastustajia Varsovan ilmastokokouksen aikana marraskuussa 2013.
Kuva:
Sanna Autere
Kepa
Uutinen

Asiantuntija: Ihmisoikeudet eivät nouse esille ilmastoneuvotteluissa

Jokaisen maan on itse määriteltävä haavoittuvimmat ihmisryhmät ilmastonmuutoksen kannalta, ilmastoneuvottelujen konkari ja helmikuussa YK:n uuden teknologiakeskuksen johtajana aloittava Jukka Uosukainen arvioi.
Sanna Jäppinen
3.2.2014

"Ilmastoneuvotteluissa on tähän asti ollut olennaisinta se, että saataisiin hallitukset mukaan", ympäristöministeriössä pestiään ilmastoasioiden erityisedustajana lopetteleva Jukka Uosukainen totesi kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSin järjestämässä  "Ilmastonmuutos ja ihmisoikeudet" -keskustelutilaisuudessa 31. tammikuuta.

"Ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien suhde on vaikea aihe. Olen itse ympäristöinsinööri, eikä minulla ole koulutusta ihmisoikeuksien huomioimiseksi", pitkän linjan ilmastoneuvottelija totesi.

Kovinta puhetta ilmastoon liittyvistä ihmisoikeuksista Uosukainen on kuullut Kööpenhaminan ilmastokokouksen päättyessä vuonna 2009, jolloin neuvottelijat purkivat pettymystään toteamalla: ”Käsissämme on verta” ja ”Olemme syyllisiä Afrikan lasten tappamiseen”.

”Ilmastodiplomatiassa ei yleensä käytetä tällaisia ilmauksia. Rajuimmat vertaukset puhuivat jopa ilmastoholokaustista”, Uosukainen kertoi.

Vaikka oikeus ilmastoon ei vielä ole noussut laajasti esiin neuvotteluissa, Uosukainen ei pidä mahdottomana tilanteen muuttumista lähivuosina.

”Esimerkiksi vielä 10 vuotta sitten länsimaat eivät halunneet tunnustaa makeaa vettä ihmisoikeudeksi. Teemoja on vaikea saada nostettua YK:n ihmisoikeuksien listaan, sillä sen jälkeen niihin liittyy runsaasti kansainvälistä juridista vastuuta.”

Tasa-arvo näkyy parhaiten sopeutustoimissa

Uosukainen muistutti, että ilmastosopimuksesta ja edes jossain määrin sitovista päästövähennystavoitteista neuvotteleminen on jo itsessään niin laaja paketti, että muiden kokonaisuuksien nostaminen mukaan tekisi jo nyt erittäin nihkeästi etenevistä neuvotteluista liki mahdottomia.

"Jotkut kehitysmaat haluaisivat esimerkiksi purkaa teknologiapatentit ilmastosopimuksen alla. Patenttikysymyksistä on väännetty vuosikymmeniä Maailman kauppajärjestö WTO:ssa, ja jos ne otettaisiin osaksi ilmastosopimusta, seuraisivat mukana myös kauppaneuvottelijat."

Uosukainen näkee myös ilmastonmuutoksen ja sopeutumistoimien vaikutukset eri ihmisryhmiin laajana kysymyksenä, jota on käsiteltävä muiden YK-sopimusten puitteissa alueellisesti ja paikallisesti, sillä ongelmatkin vaihtelevat.

"Suuria ristiriitoja herättää monissa kehitysmaissa esimerkiksi se, miten oikeus ilmastoon ja toisaalta oikeus energiaan, eli nykyään käytännössä sähköön, ovat sovitettavissa yhteen."

Uosukaisen mukaan ihmisoikeusperustaisen näkökulman vahvistumista ilmastoneuvotteluissa voi halutessaan havaita naisten ja lasten entistä parempana huomioimisena. Parhaiten tasa-arvo näkyy ilmastosopimuksen sopeutustoimia koskevissa teksteissä.

"On ymmärretty, että sukupuolilla on erilaiset roolit esimerkiksi maanviljelyssä, vedenhaussa tai polttopuiden keräämisessä."

Uosukaisen mukaan Suomi on ollut edelläkävijä tasa-arvokysymysten esiin nostamisessa.

"Esimerkiksi entinen esimieheni ympäristöministeriössä, Aira Kalela, koulutti kehitysmaiden naisia osallistumaan itse ilmastoneuvotteluihin", Uosukainen kertoi.

Haavoittuvimpien määrittely puolitiessä

Ilmastoneuvotteluissa on käyty kovaa vääntöä siitä, mitkä ovat haavoittuvimpia maita ja alueita.

”Vastuu määrittelystä annettiin kehitysmaille, ja arviointia varten kehitettiin haavoittuvuusindeksi”, Uosukiainen totesi.

Yksimielisyyteen ei kuitenkaan ole päästy. Haavoittuvimpien maiden lista on lavea, sillä siihen kuuluvat esimerkiksi maat, joilla on matala rannikko, vuoristoa, metsää, aavikkoa tai ei rannikkoa lainkaan.  Osin määrittely on suorastaan absurdi, sillä mukana ovat myös öljyntuottajamaat – perusteena se, että ne kärsivät, jos niiltä ei enää osteta öljyä.

Uosukaisen mukaan ilmastoneuvotteluissa nousee usein esille paitsi globaali oikeudenmukaisuus ja teollisuusmaiden  vastuu historiallisista päästöistä myös maiden sisäinen oikeudenmukaisuus.

”Monet kehitysmaat eivät halua puhua ihmisryhmien oikeudenmukaisuudesta maan sisällä, ja maan omien vauraiden ihmisten vastuusta.”

Kehitysmaille on annettu rahoitusta sopeutumisohjelmien tekoon, mutta monilta ne edelleen puuttuvat. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävien toimien pitäisi olla osa maiden köyhyydenvähentämisohjelmaa, ja sopeutumisohjelmassa pitäisi myös määritellä haavoittuvimmat ryhmät.

Uosukaisen mukaan sopeutustoimista tärkeimmiksi ovat kaikkialla nousseet ruokaturvan varmistaminen ja maatalouden toimivuus sekä niihin liittyvät vesitalous ja sääilmiöiden ennakkovaroitusjärjestelmät.

Uusi työ kehitysmaiden ”auttavassa puhelimessa”

Uosukainen on ollut mukana kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa vuodesta 1997 asti. Helmikuun puolivälissä hän siirtyy neuvottelupöydistä ison harppauksen kohti konkreettista toimintaa aloittaessaan uuden YK:n teknologiakeskuksen johtajana Kööpenhaminassa.

Toimisto tarjoaa neuvontapalvelua kehitysmaille ilmastonmuutoksen ehkäisyyn ja siihen sopeutumiseen liittyvän teknologian suhteen. 

”Työntekijöitä on aluksi vain kahdeksan, joten emme pysty yksin muuttamaan maailmaa, mutta tämä on hieno mahdollisuus. Keskus on ainoa ilmastosopimuksen alainen operatiivinen teknologiapalvelu, ja meillä on sekä oikeus että rahaa etsiä kehitysmaiden ongelmiin parhaat asiantuntijat maailmanlaajuisesti”, Uosukainen kertoi.

Häntä on jo odottamassa esimerkiksi tiedusteluja mangrovemetsien uudistamisesta rannikkoalueella sekä teurasjätteiden hyödyntämisestä biopolttoaineeksi.