Vietnam on esimerkki äskettäin keskituloiseksi nousseesta maasta, jota Simon Maxwellin mukaan on perusteltua tukea myös kehitysavun keinoin.
Kuva:
Kibae Park
UN Photo
Uutistausta

Asiantuntija: EU:n olisi hyvä keskittää apuaan köyhimmille maille — aidosti

Euroopan unionin kehitysavun keskittäminen vähiten kehittyneisiin maihin tuskin vie kehitysapua esimerkiksi Turkilta ja Serbialta, väittää kehityspolitiikan asiantuntija. Tutkijat syyttävät kehityskomissaari Andris Piebalgsia väärien lukujen käyttämisestä.
Esa Salminen
7.2.2012

Euroopan unioni aikoo Suomen lailla keskittää kehitysapuaan vähiten kehittyneisiin eli niin sanottuihin LDC-maihin. Erityisesti ODI- ja CGD-ajatushautomojen tutkijat ovat huomautelleet, että suurin osa maailman köyhistä asuu nykyään muualla kuin näissä maissa.

ODIn entinen johtaja Simon Maxwell, joka toimii nykyään kehityspolitiikan neuvonantajana, taas puolustaa tuoreessa blogissaan EU:n uutta linjaa varovasti. Maxwellin kaivamien tietojen mukaan vuonna 2009 vain 46 prosenttia EU:n kanavoimasta kehitysyhteistyöstä kohdistui LDC-maihin.

"Kun maa rikastuu, lahjamuotoinen apu vähenee ja lainamuotoinen apu ja muut yhteistyön muodot valtaavat sijaa. Sekoittaminen on uusi hittisana", Maxwell perustelee vallalla olevaa trendiä.

Muutamille hiljattain LDC-statuksesta valmistuneille maille apu Maxwellin mukaan on perusteltua — tällaisia ovat vaikkapa Laos, Pakistan ja Vietnam. Mutta joukossa on joukko maita, joille kehitysavun antaminen on vaikeampaa perustella: kymmenen suurimman EU:n kehitysavun vastaanottajamaissa ovat esimerkiksi Turkki, Serbia, Kosovo ja Marokko, joista Turkki ja Serbia ovat rikkaimpien keskituloisten maiden joukossa.

Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:n kriteerien mukaan ne kuitenkin kelpaavat kehitysavun vastaanottajiksi. Monet näistä lähimaista saavat tukensa kehityspolitiikan sijaan esimerkiksi naapuruuspolitiikan tai laajentumispolitiikan hallintojen alta.

Apupolitiikan muutos tuskin koskee lähimaita

Myös monet muut verrattain rikkaat keskituloiset maat kuten Argentiina, Malesia ja Brasilia ovat saaneet EU:n kehitysapua. EU:n kehitysavun keskittämisohjelma todennäköisesti vie tuen etupäässä näiltä mailta. Kehitysyhteistyön kehittäminen tuskin vie rahaa naapuruus- tai laajentumispolitiikalta.

Vuosien 2014—2020 leikkauslistalla on Maxwellin tulkinnan mukaan siis 19 maata Argentiinasta Meksikoon, Kiinaan, Intiaan ja Venezuelaan. Nämä 19 ovat saaneet yhteensä 350 miljoonaa euroa kehitysavuksi laskettavaa rahaa vuonna 2010. Se ei ole kovin paljon: 12 prosenttia kaikesta keskituloisten maiden saamasta avusta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomen koko kehitysapu on noin kolminkertainen tähän verrattuna.

Yksi tapa keskittyä köyhimpien auttamiseen Maxwellin mielestä olisi, että OECD pudottaisi kelvollisten avunsaajamaiden joukosta kokonaan ylemmän keskitulon maat, kuten juuri Intian, Kiinan, Serbian ja Turkin. Samalla tulisi tosin antaa "valurautaiset sitoumukset" siitä, että kehitysavun antajat eivät tämän tähden laskisi avun kokonaismäärää, vaan aidosti siirtäisivät rahoitusta jäljelle jääville maille.

Toinen vaihtoehto olisi palata Maxwellin ODI-vuosinaan tekemään ehdotukseen ja perustaa EU:lle vuosituhattavoitteiden rahasto, joka keskittyisi köyhien ja alemman keskitulon maiden tukemiseen.

Riitaa luvuista

CGD:n tutkijat Andy Sumner ja Amanda Glassman syyttivät EU:n kehityskomissaari Andris Piebalgsia brittilehti Guardianin blogissa siitä, että tämä käytti vääriä lukuja perustellessaan EU:n avun keskittämistä vähiten kehittyneisiin maihin. Siinä kun Piebalgsin mukaan keskituloisissa maissa on "köyhyystaskuja", Sumner ja Glassman muistuttivat, että suurin osa maailman köyhistä tosiaan asuu keskituloisissa maissa.

Piebalgs vastasi Sumnerille ja Glassmanille blogissaan ja puolusti EU:n pyrkimyksiä tukea vähiten kehittyneitä maita. EU aikoo Piebalgsin mukaan kehittää uusia toimintatapoja ja temaattisia ohjelmia esimerkiksi eriarvoisuuden tasaamiseksi keskituloisissa maissa.

Kehityskomissaari sanoi vahvistaneensa OECD:n ja (monista eri lähteistä datansa keräävän tilastosivuston) Gapminderin tiedoista, että LDC-maissa köyhiä on 800 miljoonaa eli yli puolet kaikista maailman köyhistä ihmisistä.

"Tutkijoidenne kannattaa käyttää muutakin dataa kuin mitä Gapminderista löytyy", Sumner kirjoittaa Piebalgsille kirjoittamassaan vastineessa.

"Ehdotan, että tutustutte Unctadin [YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön] tilastoihin. Vähiten kehittyneissä maissa on noin 350—400 miljoonaa ihmistä, jotka elävät alle 1,25 päivittäisen dollarin köyhyysrajan alapuolella, ei 800 miljoonaa."

"Eli noin kolmasosa maailman köyhistä asuu LDC-maissa", Sumner huomauttaa.