Roberto Bissio on Kepan Kehityspoliittisen päivän pääpuhuja 23. lokakuuta.
Kuva:
Agustin Fernandez
Social Watch
Uutinen

Asiantuntija: Äärimmäisen köyhyyden poistaminen on väärä tavoite

Suomessa pian vierailevan kansainvälisen järjestöjohtajan Roberto Bission mukaan eriarvoisuus on absoluuttista köyhyyttä vakavampi ongelma. Keskittyminen vain erittäin köyhiin vie huomion vaarallisella tavalla syrjään olennaisesta.
Esa Salminen
14.10.2013

Talouskasvusta huolimatta edistys ihmisten elämänlaadussa on hidastunut erityisesti köyhissä maissa 2000-luvun alusta lähtien. Silti Maailmanpankin tilastoihin nojaten voidaan ylpeillä, että vuosituhattavoitteista ensimmäinen, absoluuttisen köyhyyden puolittaminen on saavutettu etuajassa.

Maailmanpankin pääjohtaja Jim Kim on asettanut pankin tavoitteeksi poistaa äärimmäinen köyhyys maailmasta vuoteen 2030 mennessä. YK:n tulevia kehitystavoitteita sorvaava paneeli on suhtautunut Kimin ehdotukseen hyvin suopeasti.

Mutta äärimmäisen köyhyyden poistaminen on pian Suomessa vierailevan uruguaylaisen kehitysjärjestön Instituto del Tercer Mundon johtajan Roberto Bission mielestä huono tavoite. Bissio johtaa myös kansainvälisen Social Watch -verkoston sihteeristöä ja on tehnyt työtä kehityskysymysten parissa vuodesta 1973.

Bission mukaan kehitysponnisteluissa tulisi keskittyä eriarvoisuuden vähentämiseen, niin kansainvälisesti kuin kansallisesti. Olemassa olevat sitoumukset ihmisoikeuksiin kattavat hänestä jo lähes kaikki kehitykselle laadittavat mittarit, ehkä kestävää kehitystä lukuun ottamatta, mutta sekin voidaan ajatella tulevien sukupolvien kannalta ihmisoikeuskysymykseksi.

Äärimmäisellä tai absoluuttisella köyhyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen joutuu elämään alle 1,25 ostovoimakorjatulla dollarilla päivässä. Maailmanpankin arvioiden mukaan nykyisillä kasvuennusteilla näin köyhän väestön osuus laskee alle kymmeneen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. YK:n kehitystavoitepaneeli arvioi osuuden olevan vain viitisen prosenttia vuonna 2030. Siis joka tapauksessa, ilman kehitysponnisteluja, jos eriarvoisuuden kasvu ei ryöpsähdä käsistä.

"Viesti maailman hallitukselle onkin, että tämän sodan voittaa, vaikka mikään ei muuttuisi", Bissio kirjoittaa Dag Hammarskjödin säätiön sivuilla julkaistussa artikkelissaan.

Liian alhainen raja johtaa laiskuuteen

Bissio ei ole kritiikkinsä kanssa yksin. Esimerkiksi Harvardin yliopiston kansainvälisen kehityksen professori Lant Pritchett kirjoitti 7. lokakuuta ajatushautomo Centre for Global Developmentin (CGD) sivuille suorasanainen kolumnin, jossa hän tyrmää koko köyhyysrajan teknokraattien elitistiseksi harhakuvaksi, joka on kehitelty 1990-luvulla köyhiä kuulematta.

Pritchett huomauttaa, että maailmassa on noin viisi miljardia köyhää, jotka eivät kuitenkaan elä "äärimmäisessä" köyhyydessä. Tiiviimpi keskittyminen 1,25 dollarin päiväbudjetin alapuolella eläviin vie huomiota pois muiden hyvinvoinnista.

Pritchett muistuttaa, ettei mitään tapahdu, kun ihminen nousee tämän rajan ylitse. Ei ole mitään sellaista köyhyysloukkua, josta päästyään nousu 1,25 dollarista ylöspäin kohti keskiluokkaa olisi helpompaa kuin rajan yli nouseminen. Valtava määrä ihmisiä häilyy tämän rajan tuntumassa, niin ylä- kuin alapuolellakin.

Pritcett siteeraa CGD:n tutkijoita, joiden mukaan esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa köyhyysraja tulisi olla noin 10 dollarin päiväbudjetin tienoilla. Pritcett itse on ehdottanut globaaliksi köyhyysrajaksi 12,5 dollaria päivässä.

Jos köyhyyden vähenemistä pidetään kehityksenä, ja köyhyys määritellään absurdin alas, Pritcett kirjoittaa, kehityksen historiallinen tavoite luoda hyvinvoivia, demokraattisia, kyvykkäitä ja tasa-arvoisia kansallisvaltioita muuttuu täysin.

Roberto Bission sanoin: 1,25 dollarin toimeentulo pitää vain ehkä huolen siitä, ettei ihminen kuole nälkään.

Vanha ajatus: absoluuttinen vai suhteellinen köyhyys?

Bissio on Pritchettin kanssa eri mieltä vain yhdestä asiasta. Hän muistuttaa, ettei keskustelu köyhyysrajasta ja äärimmäisestä köyhyydestä ole uusi ilmiö, kuten professori väittää.

Sen nosti ensimmäisen kerran Maailmanpankin agendalle silloinen pääjohtaja Robert McNamara vuonna 1973 Nairobissa, hyvin samoin sanankääntein kuin Jim Kim näinä aikoina. Silloin köyhyysrajaksi määriteltiin 0,30 dollaria. Ostovoimakorjattuna se vastaisi nykyään noin 1,60 dollaria.

Ajatus absoluuttisesta köyhyydestä voidaan Bission mukaan jäljittää kuitenkin jo modernin taloustieteen perustajaan Adam Smithiin. Smith kirjoitti 1700-luvulla siitä, mitä ihminen tarvitsee paitsi hengissä pysymiseen, myös ihmisarvoiseen elämään. Silloin mukana määritelmässä olivat muun muassa kengät ja pellavapaita.

Smithille köyhyys kuitenkin oli suhteellista. Hänen seuraajansa nykymaailmassa tuppaavat Bission mukaan turhan usein takertumaan absoluuttiseen määritelmään.

Roberto Bissio vierailee Suomessa Kepan Kehityspoliittisessa päivässä 23. lokakuuta.