Uutinen

Aseita köyhille

Mahbub ul Haq
1.10.1995

Sotilasmenot ovat vähentyneet maailmanlaajuisesti lähes neljänneksellä 80-luvun lopulta tähän päivään. Vuonna 1987 koko maailmassa käytettiin sotilasmenoihin noin viisi biljoonaa markkaa, mutta tänä vuonna luku on pudonnut alle neljän biljoonan.

Koko maailmassa sotilasmenoja on leikattu neljän prosentin vuosivauhdilla. Suhteellisen suuri luku on pitkälti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton massiivisten asemenojen vähentymisen ansiota. Sen sijaan kehitysmaissa sotilasmenot ovat vähentyneet vain kahden prosentin vuosivauhdilla.

Kehitysmaiden vähentyneet julkiset sotilasmenot koskevat kuitenkin vain Lähi-itää ja Latinalaista Amerikkaa. Lähi-idänkin kohdalla yksi syy menojen leikkauksiin olivat asevientikiellot Iraniin ja Irakiin. Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sotilasmenot ovat edelleen kasvamaan päin. Suuret sotilasmenot tuntuvat olevan köyhien maiden etuoikeus.

1960-luvun alusta 80-luvun loppuun kehitysmaiden sotilasmenojen kasvu oli kolme kertaa suurempi kuin teollisuusmaissa. Kehitysmaiden sotilasmenot kasvoivat vuosittain noin kahdeksalla prosentilla. 60-luvun alussa kehitysmaiden osuus koko maailman sotilasmenoista oli seitsemän prosenttia, mutta 20 vuotta myöhemmin jo 15 prosenttia.

Suurvaltojen asevientiä

Tilastot puhuvat karua kieltään. 18 kehitysmaassa käytettiin vuonna 1992 sotilasmenoihin enemmän kuin koulutukseen ja terveyteen. Näistä maista kahdeksan kuului kaikkein köyhimpien maiden joukkoon. Kehitysmaissa on tällä hetkellä jokaista lääkäriä kohti 20 sotilasta, vaikka ennaltaehkäistäviin sairauksiin tai aliravitsemukseen kuolee 33 kertaa enemmän ihmisiä kuin sodissa.

Inhimillisen kehityksen raportin laskelmien mukaan maailman sotilasmenojen 12 prosentin leikkauksella olisi voitu turvata puhtaan veden ja perusterveyspalvelujen saanti jokaikiselle maailman asukkaalle ja samalla poistaa aliravitsemus koko maailmasta.

Sotilasmenojen väheneminen ei kuitenkaan ole hyödyttänyt kaikkein köyhimpiä maita. Teollisuusmaat ovat käyttäneet säästetyt varat omien kansalaistensa verojen kevennyksiin ja ulkomaanvelkojen lyhennyksiin eivätkä maailman köyhyyden poistamiseen. Köyhimmissä maissa sotilasmenoja ei puolestaan ole leikattu, pikemminkin päinvastoin.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sotilasmenot ovat kolmen viime vuosikymmenen kuluessa reaalihinnoissa viisinkertaistuneet. Se ei kuitenkaan ole tarkoittanut ihmisten parempaa turvallisuutta, sillä näitä rahoja ei yleensä ole käytetty rajojen puolustamiseen ulkoista uhkaa vastaan. Autoritääriset hallitukset ovat käyttäneet armeijoitaan omien kansalaistensa sortamiseen.

Samalla rikkaat maat ovat antaneet tukiaisia asevientiyrityksille, jotka ovat pyrkineet kehitysmaiden asemarkkinoille. Tällä hetkellä 75 prosenttia koko maailman aseviennistä suuntautuu kehitysmaihin ja 86 prosenttia näistä aseista on peräisin YK:n turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista: Yhdysvalloista, Kiinasta, Ranskasta, Britanniasta ja Venäjältä.

Mahbub ul Haq

Kirjoittaja on Pakistanin entinen valtiovarainministeri, joka työskentelee YK:n kehitysohjelmassa UNDP:ssä