Kuva:
Esa Salminen
Kepa
Uutistausta

Arvio: Suomen on syytä olla ylpeä avustaan — vaikka se on sirpaleista ja heikosti dokumentoitua

Ritva Reinikan arvion mukaan Suomen vahvuuksia kehitysyhteistyössä ovat vesihuolto, metsät, koulutus, sukupuolten tasa-arvo ja vammaistyö. Hän penää parempaa seurantaa ja viestintää ja ehdottaa sirpaleisuuden karsimista kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä.
Esa Salminen
4.6.2015

Suomen kehitysyhteistyö on osaltaan parantanut vastaanottajamaiden julkisia palveluita, kuten koulutusta ja vesihuoltoa, ja vähentänyt köyhyyttä. Työssä on monin paikoin syntynyt todellisia, näkyviä ja jopa erinomaisia tuloksia.

Näin alkaa Ritva Reinikan tänään julkaistu arviointiluonnos Suomen kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta. Selvityksen on eduskunnan pyynnöstä teettänyt ulkoministeriö. Reinikka toimii Maailmanpankin inhimillisen kehityksen ohjelman johtajana ja on koulutukseltaan taloustieteen tohtori.

Reinikka esittää kehitysyhteistyöhön myös parannuskohteita ja ajoittain kipeääkin kritiikkiä, jota luultavimmin tullaan nostamaan julkiseen keskusteluun. Kritiikin keskellä kannattaa muistaa Reinikan arvion loppusanat:

"Vaikka viimeaikaisissa julkisissa keskusteluissa on noussut esiin joitakin epäilyksiä, on monia syitä, miksi suomalaiset — jotka tuntevat köyhyyden hyvin ei niin kaukaisestakaan historiasta — voivat olla ylpeitä kehitysapuohjelmastaan. Sen fokus on voimakkaasti köyhyyden vähentämisessä, se on käytännöllinen ja se perustuu parhaaseen suomalaiseen ammattitaitoon."

Reinikka nostaa esiin muutamia erityisen onnistuneita ohjelmia, kuten Vietnamin Hai Phongin vesihuoltohankeen, joka hänestä on "erinomainen esimerkki siitä, miten pitkäjänteisyys ja tietyn toimialan syvällinen osaaminen tuottavat näkyviä tuloksia."

"Hai Phongin kaupungin vesihuoltoa pidetään nyt yhtenä Itä-Aasian parhaista", Reinikka kirjoittaa. "Sen vaikutukset väestön terveyteen ovat merkittävät: ripulisairaudet ovat vähentyneet 48 prosenttia, loismadot 23 prosenttia, ja verenvuotokuumeeseen sairastutaan Hai Phongissa paljon harvemmin kuin Vietnamin muissa suurissa kaupungeissa."

Kiitosta Reinikalta saavat myös esimerkiksi Suomen Lähetysseuran koulutustyö Etiopiassa ja CMI:n työ Etelä-Sudanissa.

"Tietyissä asioissa, kuten vastaanottajan instituutioiden tukemisessa, Suomen panos on laadultaan parhaimpien avunantajien joukossa", Reinikka kirjoittaa. "Erinomaisia esimerkkejä Suomen vahvuuksista ovat vesihuolto, metsät, koulutus, sukupuolten tasa-arvo ja vammaistyö."

Evaluaatioita tehty liian vähän — järjestötyön tuloksista ei tiedetä

Reinikka pahoittelee, että osa Suomen kehitysyhteistyön saavutuksista jää piiloon, koska niistä ei ole koottu tietoa tai koottua tietoa ei ole hyödynnetty.

"Tulosten mittaamiseen ja arviointiin liittyvän tiedonhallinnan puutteet ovat epäkohta, joka vaatii pikaista korjausta", hän kirjoittaa. Kansalaisjärjestösektoria on arvioitu erityisen vähänlaisesti: piensäätiöt vuonna 2008 ja Kepakin viimeksi vuonna 2005.

Ulkoministeriön mukaan järjestörahoituksen eri instrumenttien arviointeja on aluillaan useita, ja ne on tarkoitus toteuttaa seuraavan kolmen vuoden aikana. Tämä on Reinikan mukaan hyvin tärkeää järjestöjen rahoituksen tulevaisuuden kannalta, koska tällä hetkellä työn "tuloksista on vaikeaa sanoa mitään".

Nähtäväksi tosin jää, kuinka paljon ministeriö voi leikkauksien keskellä arviointeja rahoittaa — ja miten ne ehtivät vaikuttaa päätöksiin, sillä leikkaukset alkavat jo ensi vuonna. Sama niukkuuden logiikka näkyy luultavasti siinä, että järjestöhankkeita evaluoidaan harvakseltaan: etenkin pienten hankkeiden vuosibudjeteista on hankalaa irrottaa rahaa ulkopuoliseen arvioon, koska ne ovat kohtuullisen kalliita, ja rahaa tarvitaan itse toimintaan.

Suomalaiset tuntevat kehitystä huonosti — viestintää syytä kehittää

Yksi Reinikan kritiikin kohteista on viestintä. Vaikka tieto kehitysyhteistyöstä on julkista, suomalaiset eivät tiedä kehitysyhteistyön tuloksista tai kehitysmaiden tilasta.

"Liki kahdeksankymmentä prosenttia suomalaisista arvelee äärimmäisen köyhyyden maailmassa lisääntyneen, kun se tosiasiassa on parinkymmenen viime vuoden aikana puolittunut", Reinikka toteaa. "Yli neljä viidesosaa suomalaisista uskoo, että kehitysmaiden lapsista alle puolet käy koulua – tosiasiassa koulua käy yli 90 prosenttia. Vain yksitoista prosenttia suomalaisista on tietoisia lapsikuolleisuuden dramaattisesta laskusta viime vuosina."

Tehokkaammalle viestinnälle on Reinikan mukaan kiireellinen tarve. Avun nauttimaa tukea kansalaisten keskuudessa haastetaan yhä enemmän. Reinikan mukaan parempaan seurantaan ja tutkimukseen linkittyvä viestintä voisi auttaa tunnistamaan kehitysyhteistyön saavutukset, ja monet väärinkäsitykset voitaisiin rakentavalla tavalla ratkaista.

Järjestötyö pirstaleista

Järjestöjen työllä on vahva kannatus, ja Reinikka toteaakin, että monet järjestöt ovat tunnettuja, ammattitaitoisia ja tehokkaita kehitystoimijoita.

Vaikka järjestökenttää on arvioitu vähän, Reinikka löytää muutamia kehityskohteita. Tärkein niistä lienee keskittäminen. Vaikka työ olisi relevanttia, Reinikka kummeksuu sen moninaisuutta: käynnissä on 1 137 hanketta 103 eri maassa. Hankkeet ovat keskimäärin verrattain pieniä, joten Reinikka suosittaa pirstaleisuuden vähentämistä.

"On syytä harkita, tulisiko järjestöjen työ integroida tiiviimmin kahdenväliseen yhteistyöhön. Tuettavien järjestöjen ja niiden hankkeiden määrää ja toimialoja olisi hyvä karsia sirpaleisuuden vähentämiseksi ja tuloksellisuuden lisäämiseksi", Reinikka kirjoittaa.

Ulkoministeriön virkamiehiltä ja "muilta tahoilta" Reinikka kuuli arviota tehdessään myös, että järjestöjen työ on ikään kuin jalka oven välissä sellaisissa maissa, missä Suomi ei muuten toimi. Tämä tavoite on hänestä kuitenkin täysin eri kuin järjestötyön julkilausuttu päämäärä, eli kansalaisyhteiskunnan kehittäminen ja köyhyyden vähentäminen.

"Näiden tavoitteiden välillä on valittava", Reinikka toteaa.

Suuri hankkeiden määrä tarkoittaa myös suurehkoa hallintoa: ulkoministeriössä 15 virkamiestä käsittelee eri järjestöhankkeiden hakemusrumbaa. Reinikan mielestä seurantavastuuta voisi antaa toimintamaiden edustustoihin, ja hanketuen hakuja voisi järjestää kahden tai kolmen vuoden välein nykyisen vuosittaisen haun sijaan.

Ei avusta haittaa ole

Reinikka ottaa myös kantaa populistiseen puheeseen siitä, että kehitysyhteistyöstä olisi haittaa yhteistyömaiden kehitykselle.

"Tutkimusnäyttö ei tue väitettä, että kehitysyhteistyö systemaattisesti heikentäisi maan omia kehittymisen mahdollisuuksia tai köyhien ihmisten asemaa. Päinvastaista näyttöä löytyy runsaasti", hän kirjoittaa.

Reinikasta ei ole mielekästä käydä yksinkertaistavaa joko-tai-keskustelua.

"Tietoon perustuvaa, kriittistä keskustelua kehitysyhteistyön muutostarpeista on voitava myös käydä ilman, että samalla kyseenalaistetaan koko toiminnan olemassaolo."

Keskittämistä, tulosohjausta ja vakaampia työpaikkoja

Reinikka esittää kymmenen kohdan listan, jolla Suomen apu olisi entistä vaikuttavampaa. Järjestötyön lisäksi keskittämisen tarpeita on hänestä monenkeskisten järjestöjen tukemisessa. Tämä tarkoittaa käytännössä lähinnä YK-järjestöjä.

Samoin hänestä olisi hyvä pohtia, kuinka monessa kaikkein hauraimpiin kuuluvassa valtiossa Suomen kannattaa työskennellä samanaikaisesti. Niiden auttaminen on toki tärkeää, mutta mitä vaikeammat ovat olot, sitä hankalampaa tuloksellinen työ on.

Tulosohjaus on Reinikan mukaan otettava mukaan kaikilla tasoilla: Tulokset on mitattava ja tiedot koottava järjestelmällisesti. Ne on myös analysoitava niin, että niiden perusteella tunnistetaan yhtä lailla parhaat käytännöt kuin korjausta kaipaavat toimintatavat. Myös suunnittelun aikajännettä on hänestä pidennettävä vaalikautta pidemmäksi.

"Eduskunnan hyväksymä periaatepäätös on harkitsemisen arvoinen ajatus", hän toteaa. "Tätä on jo ehdottanut mm. Kehityspoliittinen toimikunta."

Kehityspoliittinen toimikunta ehdotti tarkkaan ottaen kehitysyhteistyölakia, jota Reinikka rivien välissä siis päätyy kannattamaan.

Yrityksiä tukevan Finnfundin riittävästä pääomituksesta tulee Reinikasta huolehtia. Hallitus onkin ilmeisesti siirtämässä Finnfundille jopa enemmän rahaa kuin se on uskaltanut hakea, eli tältä osin suositukset ainakin tulevat kuulluksi.

Sen sijaan saa nähdä kuinka leikkausten valossa käy tälle suositukselle: "Ulkoministeriön tulee selvittää, miten kehitysyhteistyön ammattilaisille voidaan taata paremmat mahdollisuudet pysyä ja jatkaa työtään Suomen kehitysyhteistyön palveluksessa. Osaava henkilöstö on keskeinen laatu- ja tuloksellisuustekijä."