Uutinen

Arkkipiispa Paarma: Solidaarisuus kuuluu pohjoismaisiin arvoihin

Juha Rekola
27.10.2000

"Maailman isojen sosiaalisten ja ympäristöongelmien ratkaisemisessa olemme tällä hetkellä merkillisessä tilanteessa, sanoi arkkipiispa Jukka Paarma SASK:in solidaarisuuspäivillä Tampereella 28.10.2000."

"On olemassa selkeä globaali agenda siitä, mitä pitäisi tehdä, mutta konkreettiset toimet agendan toteuttamiseksi ovat jääneet vaisuiksi, elleivät olemattomiksi."

Usko markkinoiden voimaan ei auta

Syitä siihen, että käytännön toimet ovat jääneet vaisuiksi, on arkkipiispan mukaan useita.

"Yksi näistä on sokea usko siihen, että mahdollisimman vapaasti toimiva, globalisoitunut markkinatalous ratkaisee itsestään köyhyyden, ympäristön saastumisen ja sosiaalisen disintegraation ongelmat. Toimivat markkinat ovat varmasti yksi kehityksen keskeisiä elementtejä, mutta ilman säätelyä ja ohjausta ne eivät kykene ratkaisemaan mainittuja isoja ongelmia."

"Itse asiassa kaikesta säätelystä irrotettu laisséz faire -markkinatalous johtaa vain ongelmien pahenemiseen. Näin voidaan päätellä esimerkiksi siitä, että rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on syventynyt kiihtyvällä vauhdilla."

"Maailman tulonjakojärjestelmissä jotain on pahasti vialla, kun esimerkiksi 200 rikkaimman ihmisen varallisuus on suurempi kuin ihmiskunnan köyhimmän 2/5 yhteenlasketut vuositulot," sanoi arkkipiipa Paarma.

Eikö solidaarisuus ole julkinen tehtävä?

Arkkipiispa löytää kuitenkin nykyisestä arvomaailmasta syvemmän syyn siihen, että toimenpiteet globaaliagendan toteuttamiseksi ovat olleet niin vaisuja.

"Usein näyttää siltä, että oman edun ajaminen, omien tarpeiden tyydyttäminen, kilpailu ja taloudellinen kasvu on julistettu ainoiksi realistisiksi julkisen elämän arvoiksi nykymaailmassa. Myötätunnon ja omastaan antamisen katsotaan kuuluvan vain yksityisen moraalin piiriin."

Arkkipiispan mukaan oman edun ajaminen ei riitä, jos halutaan rakentaa sellaista demokraattista maailmanyhteisöä, jossa kaikilla on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. "Siihen tarvitaan myös solidaarisuutta eri kansojen ja alueiden välillä, solidaarisuutta köyhien ja varakkaiden kesken ja solidaarisuutta nykyisen ja tulevien sukupolvien välillä."

"Omassa perinteessämme meillä on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan malli, jonka arvoihin kuuluu selkeästi myös huolehtiminen heikommassa asemassa olevista. Tähän arvoperustaan kiinnittivät huomiota viime vuonna Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat puheenvuorossaan 'Kohti yhteistä hyvää'. "

Egoismi ei saa olla ainoa arvo

Tällaista 'yhteisen hyvän' moraalia tarvitaan Arkkipiispa Paarman mukaan kansainvälisissä suhteissa vielä kipeämmin kuin kotimaamme ongelmissa.

"Jos egoismi eri muodoissaan on ainoa arvo, meillä ei ole toivoa. Jos valtiot ovat kansainvälisessä yhteistyössä ajamassa vain 'omia kansallisia etujaan', ihmiskunnan tulevaisuus on synkkä. Silloin ei ole mitään estettä sille, että vahvat voivat jatkuvasti hyvällä omallatunnolla sortaa heikkoja ja käyttää heitä hyväkseen."

"Ehkä suurin vaara kehitykselle onkin sellaisessa moraalikasvatuksessa, jossa oman edun ajamista, 'itsensä rakastamista', pidetään ainoana oikeana ja realistisena moraalina. Tiedotusvälineissä on hämmästyttävän paljon tällaista moraalia tukevia viestejä, jotka rummuttavat sitä jatkuvasti tajuntaamme."

Kehitysyhteistyö on arkkipiispan mukaan yksi sellaisista alueista, joissa rinnakkain ovat oma etu ja yhteinen hyvä. "Huolehtiessamme kehitysmaiden köyhien elinmahdollisuuksien parantamisesta ja estäessämme heidän ympäristöään tuhoutumasta edistämme samalla omaa turvallisuuttamme", hän sanoo.

"Tunnetusti muut pohjoismaat ovat huomattavasti Suomea edellä kehitysyhteistyövastuun kantamisessa. Ne ovat kaikki päässeet Yhdistyneiden kansakuntien suositukseen määrärahoissaan eli vähintään 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta; esimerkiksi Ruotsissa 0,7 % oli häpeärajana, jonka alle ei lamankaan aikana haluttu mennä, ja ensi vuoden talousarviossaan Ruotsi aikoo korottaa kehitysyhteistyömäärärahoja 1,4 miljardilla Ruotsin kruunulla eli 0,73%:iin BKT:sta."

"Olisiko yksi syy muiden pohjoismaiden kehitysyhteistyömyönteisyyteen siinä, että niissä on selkeämmin kuin meillä säilynyt tietoisuus pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusarvoista, joihin kuuluu myös huolehtiminen koko maailman yhteisestä hyvästä?" kysyy arkkipiispa.

Mikä on realismia?

Pehmeisiin arvoihin liitetään ajatuksissa helposti lisämääre 'epärealistinen', 'poliittisessa elämässä ei vakavasti otettava', 'sentimentaalinen'.

Mutta mikä loppujen lopuksi on realismia ja mikä ei? kysyy Paarma.

"Ovatko realisteja vain ne, jotka uskovat vain ihmisessä olevaan ahneuteen ja itsekkyyteen, vaiko ne, jotka uskovat ihmisen kykenevän ajattelemaan myös toisten parasta ja haluavan ponnistella kaikkien ihmisten ja erityisesti heikoimpien hyvän puolesta?"

"Omasta puolestani olen vakuuttunut siitä, että yksilöllinen ja kollektiivinen egoismi eivät riitä inhimillisemmän, kaikkien ihmisten elinmahdollisuuden takaavan maailmanyhteisön arvoperustaksi. Tarvitaan myös selkeää yhteisen hyvän ajattelua, jossa pidetään huolta kokonaisuudesta ja yhteiskunnan heikoimpien jäsenten oikeuksista ihmisarvoiseen elämään. Tämä on ainoaa järkevää realismia nykyisessä maailmantilanteessa."