Uutinen

Arabimaat eivät usko Lähi-idän rauhansuunnitelmaan

Arabimaissa epäillään vahvasti Yhdysvaltain rauhantahtoa Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ratkaisussa. Tutkijat ennustavat jopa palestiinalaisten sisällissotaa.
N. Janardhan
5.5.2003

"Tie, joka ei johda minnekään" ja "tie ilman karttaa" ovat arabimaissa yleisiä luonnehdintoja tuoreesta Lähi-idän rauhansuunnitelmasta. Enteet suunnitelman toteutumisesta ovat huonot, sillä lähes 20 palestiinalaista tapettiin jo kahden päivän kuluessa "tiekartan" julkistamisesta, joka tapahtui huhtikuun lopussa.

Rauhanhankkeen takana on "kvartetti", johon kuuluvat Euroopan unioni,
Venäjä, Yhdysvallat ja YK. Ajajan paikalla istuu kuitenkin Yhdysvallat, mikä
vahvistaa arabien epäilyksiä.

Tiekartta valmistui jo joulukuussa, mutta sen julkistamista lykättiin
kuusi kertaa. Tämä nähdään selvänä osoituksena Yhdysvaltain presidentin
George W. Bushin haluttomuudesta koko asiassa.

Bush pelaa sisäpolitiikkaa



"Bushin katse kohdistuu jo uudelleenvalintaan. Sisäpoliittisesti hänellä
on enemmän menetettävää, jos hän jyrää rauhansuunnitelman läpi liian kovalla voimalla kuin jos sopimus jää syntymättä", politiikan tutkija Inad Khairallah Arabiemiirikuntien liitosta pohtii.

Hän muistuttaa, että "Bushin lähimpiä liittolaisia ovat uskonnolliset
konservatiivit, jotka suhtautuvat raivoisan suojelevasti Israeliin ja
vastustavat kaikkea pääministeri Ariel Sharoniin kohdistuvaa painostusta".

Lisää pulmia aiheuttavat kovan linjan kannattajat Lähi-idän konfliktin
kummallakin laidalla.

Dubain yliopiston professori Rima Sabban arvioi, ettei neuvotteluissa
pystytä millään tyydyttämään palestiinalaisten odotuksia.

"On muistettava, että Sharon voitti aiemmin tänä vuonna vaalit
palestiinalaisvastaisilla äänillä. Kuten vuoden 1993 Oslon rauhansopimus,
joka pakotti palestiinalaiset hyväksymään rauhan Israelin ehdoilla, tämäkin
sopimus uhkaa pettää arabien odotukset", Sabban sanoo.

Palestiinan valtio vuonna 2005?



Kolmivaiheinen rauhansuunnitelma kattaa toimet, joiden seurauksena
Palestiinan valtio syntyisi vuoteen 2005 mennessä. Israel kuitenkin sitoo
etenemisen tiukasti siihen, että palestiinalaisten on lopetettava
itsemurhaiskut ja muut väkivaltaisuudet.

Israel vaatii, että suunnitelman aiemmat vaiheet on saatava päätökseen
ennen kuin seuraavat alkavat. Lisäksi se torjuu tiukat aikataulut.

Israel haluaa edelleen, että Yhdysvallat on yksin vastuussa
turvallisuuden valvonnasta. Palestiinalaisten se edellyttää luopuvan
vaatimasta oikeutta palata alueille, joilla he asuivat ennen arabimaiden ja
Israelin menneillä vuosikymmenillä käymiä sotia.

Suunnitelman ensimmäinen suuri vaatimus Israelille on, että se jäädyttää
siirtokuntien rakentamisen miehittämilleen Länsirannan ja Gazan alueille.
Siellä asuu jo yli 200 000 israelilaista. Lisäksi sopimus vaatii laittomien
siirtokuntien purkamista. Israelilaiset ääriryhmät eivät hyväksy kumpaakaan
vaatimusta.

Arafat ulos neuvotteluista?



Palestiinalaisten jyrkässä siivessä taas tunnetaan epäluuloa huhtikuussa
valittua pääministeriä Mahmoud Abbasia alias Abu Mazenia kohtaan. Yhdysvallat ja Israel pitävät Abbasia maltillisena ja odottavat hänen panevan ääriryhmät kuriin.

"Israel ja Yhdysvallat valitsivat Abu Mazenin mitätöimään
palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin vallan", emiraattien
yliopistossa opiskeleva Mohammed Qattan kuittaa.

Bushin hallinnon kerrotaan painostavan muita valtioita lopettamaan
diplomaattiset yhteydet Arafatiin, jotta tällä ei olisi roolia
rauhanprosessissa. Arafat yrittää kuitenkin pitää kiinni vallastaan, mikä voi
hankaloittaa prosessia lisää.

Tutkija Victor Shalhoub ennustaa, että "naurettavan" tiekartan
toteuttaminen korvaa Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin
palestiinalaisten sisällissodalla "juuri kuten israelilaiset toivovatkin".

Merkkejä on jo nähty. Palestiinalaisten äärijärjestöt Hamas ja Pyhä sota
torjuivat uuden pääministerin kehotuksen luovuttaa pois luvattomat aseet.
Ryhmät pitävät aseellista taistelua ainoana keinona saavuttaa päämääränsä, joihin kuuluu Israelin pyyhkiminen maailmankartalta.

Kaikkein kiperimmät kysymykset jäävät tiekartassakin vaille vastausta. Ne
ovat pysyvien rajojen määrittely, Jerusalemin asema ja palestiinalaisten
oikeus palata kotiseuduilleen.

Sharonin näkemyksen mukaan väliaikainen palestiinalaisvaltio käsittäisi
vain 42 prosenttia Länsirannan alueesta. Siksikin tiekartan toteutuminen
edellyttäisi, että Yhdysvallat lisäisi voimakkaasti painetta Israelin johtoa
kohtaan - ja siihen arabimaissa ei jakseta uskoa.