Taiga-paneeli
Pirkko Ruohonen-Lerner, Sonja Vartiala, Henna Virkkunen, Lea Rankinen ja Heidi Hautala Maailma kylässä -festivaalin Taiga-lavalla.
Kuva: Anna-Stiina Lundqvist Kepa
Maailma kylässä

Ananasgate, Panaman paperit ja Rana Plaza herättivät EU:n yritysvastuuseen

Euroopan unioni haluaa nyt tiukentaa tuotteiden alkuperän valvontaa ja laittaa kuriin yritysten verokeplottelua.
Jukka Aronen
28.5.2017

Yritysten yhteiskuntavastuuta voisi verrata etupihaan ja takapihaan, selittää Lea Rankinen. Yrityksen etupiha näkyy kaikille, mutta myös takapihan pitäisi olla kunnossa.

"Itse olen juuri kylvänyt takapihalleni taimia, jotta tiedän, mistä ruokani tulee", Rankinen naurahtaa.

Lea Rankinen toimii SOK:n vastuullisuusjohtajana ja on mukana "EU, kansalaisjärjestöt ja yritysten yhteiskuntavastuu" -paneelissa muun muassa siksi, että SOK oli aktiivisesti mukana niin sanotussa ananasgatessa.

Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala käy lyhyesti läpi ananasgaten vaiheet.

Finnwatch teetti vuonna 2012 tutkimuksen suomalaisten käyttämästä ananasmehusta ja tonnikalasta. Järjestö palkkasi Thaimaasta paikallisen tutkijan, Andy Hallin penkomaan tehtaiden työoloja.

Tutkimus sai paljon mediahuomiota, ja Hall joutui Thaimaassa valta-asemassa olevan ananasmehufirman hampaisiin ja lopulta oikeuteen. Tutkija sai ehdollisen tuomion, ikäänkuin poliittisena varoituksena muille järjestöille.

Juttu sai Suomessa merkittävän lisäkäänteen kun S-ryhmä aloitti omat tutkimuksensa ja päätti asettua puolustuksen tueksi, thaimaalaista firmaa vastaan. Se toi myös omat juristinsa apuun.

"Se oli iso päätös SOK:lle, että lähdetäänkö mukaan todistajaksi", Rankinen muistelee.

"Minusta S-ryhmän toiminta on ollut esimerkillistä", totesi paneeliin osallistunut europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.).

Hautala on itse aktiivisesti ollut mukana selvittämässä ananasgatea. Hän on vienyt asian EU-parlamenttiin ja tutustuttanut Rankisen kauppa-asioista vastaavaan komissaariin Cecilia Malmströmiin.

Rana Plaza herätti mepit

Vuonna 2013 mediassa puhuttiin vielä paljon ananasgateakin suuremmasta asiasta, jolla oli suora vaikutus siihen, miten EU:ssa ajatellaan tuotantoketjujen valvomisesta.

Rana Plaza -niminen suuri tehdasrakennus romahti Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa huhtikuussa 2013. Yli tuhat ihmistä menehtyi, ja 2 500 loukkaantui. Romahdus oli yksi maailman tuhoisimmista rakennusonnettomuuksista.

Rakennuksen raunioista löytyi monien tunnettujen, Euroopassakin suosittujen, vaatebrändien tekstiilejä. Noin 70 prosenttia EU:ssa myytävistä vaatteista tehdään nimenomaan Aasiassa.

Onnettomuuden jälkeen poliitikkojen mielipiteet tuotantoketjujen valvontatarpeesta ovat vahvistuneet.

"Yrityksiin kohdistettu niin sanottu sitova huolellisuusvelvoite on noussut juuri tästä tapauksesta", kertoo Heidi Hautala.

Myös yrityksissä ollaan herätty uuteen todellisuuteen.

"On tärkeää, että kuluttaja voi luottaa", tiivistää Lea Rankinen. SOK on kehittänyt erilaisia standardeja tuotantoketjunsa valvontaan. Ajatuksena on ollut, että yhden menetelmän voi skaalata eri tuotteille.

Paneeliin osallistunut Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) kehuu S-ryhmää. "Muiden pitäisi ottaa mallia."

"Myös H&M on lähtenyt etulinjassa liikkeelle", lisää Hautala.

Panaman papereista vuosi

EU-parlamentaarikkoja ovat viime aikoina liikuttaneet myös niin sanotut Panaman paperit.

Noin vuosi sitten parlamenttiin perustettiin tutkintavaliokunta selvittämään panamalaisesta asianajotoimistosta vuodettujen miljoonien dokumenttien saloja.

Ruohonen-Lerner on toiminut Panama-valiokunnassa ja kehui muille panelisteille sen tulokulmaa: kun suuret yritykset jättävät veroja maksamatta, ne saavat suhteettoman suuren sisämarkkinaedun, kun voivat hinnoitella tuotteensa edullisemmiksi.

Ruohonen-Lehner sanoi kannattavansa koko EU-alueen kattavaa minimiveroa yrityksille, esimerkiksi 20-30 prosenttia. Sen alle ei olisi lupa mennä yhdessäkään maassa.

Henna Virkkunen (kok.) yritti viritellä muutoin yksimieliseen paneeliin pientä vastakkainasettelua sanomalla luottavansa yritysten moraaliin ja ehkä myös vapaaehtoisuuden voimaan.

"Yrityksillä on intressit toimia avoimesti."

Ruohonen-Lerner tyrmäsi vapaaehtoisuusajattelun tyystin: "Vapaaehtoisuus ja salailu johtavat veronkiertoon."

Perussuomalainen meppi ilmoitti kannattavansa kaikille yli 40 miljoonan euron liikevaihdon ylittäville yrityksille velvollisuutta raportoida tulonsa ja veronsa maakohtaisesti. Ruohonen-Lerner tietää olevansa eri linjoilla esimerkiksi suuren EU-puolueen EPP:n kanssa, sillä keskustaoikeistolaiset piirtäisivät raportointirajan vasta 750 miljoonan kohdalle.

Maakohtainen raportointi on joka tapauksessa EU:ssa loppusuoralla.

"Raportointi ei tule estämään aggressiivista verosuunnittelua, mutta tekee sen läpinäkyväksi, jos lainsäädäntö toteutetaan kunnianhimoisesti", totesi Finnwatchin Sonja Vartiala.

Hän heittää lopuksi ilmaan idean: "Verotusoikeus voitaisiin jakaa maiden kesken, sen sijaan, että yritykset itse päättävät, missä niitä verotetaan."