Uutinen

Amnesty International report 2001

Jaana-Mirjam Mustavuori
10.9.2001

Amnesty ei vielä ole tarpeeton

Amnestyn vuosiraportti 2001.Tuossa se on keikkunut yöpöydällä koko kesän ajan. Ei ole tehnyt mieli avata koko kirjaa. Ihmisoikeusloukkauksia 149 maassa vuonna 2000. Kidutuksesta ja pahoinpitelystä raportoidaan 125 maassa, poliittisista murhista kerrotaan 61 maassa ja "katoamisista" 30 maassa. Mielipidevankeja 63 maassa ja teloituksia 28 maassa. Todelliset luvut ovat todennäköisesti korkeammat. Amnesty Internationalin vuosiraportti 2001 kertoo, miten paha maailma on.

Amnestyn vuosiraportin ensimmäinen osa sisältää senegalilaisen Pierre Sanén, Amnestyn pitkäaikaisen juuri työnsä päättäneen pääsihteerin ajatuksia. Mukana on myös johdanto, joka käsittelee muun muassa maailmanlaajuista kidutuksen vastaista kampanjaa ja rankaisemattomuuden ongelmaa.

Toinen, kirjan paksuin osa koostuu lyhyistä, 149 maata koskevista "syntilistoista" ja Amnestyn toiminnan kuvauksista kussakin maassa. Raportin kolmas osa kertoo järjestön organisaatiosta ja toiminnasta eri puolilla maailmaa vuonna 2000. Toimintaa vauhdittivat järjestön noin 1,2 miljoonaa jäsentä ja tukijaa yli 90 maassa.

Amnestyn arkipäivää



Viime vuonna Amnesty ajoi muutoksia kansainväliseen yritysetiikkaan ja lobbasi Maailmanpankkia. Järjestö painosti varsinkin timanttialaa luomaan uusia sääntöjä, joilla voidaan estää konfliktialueilta tulevien timanttien pääsy markkinoille. Esimerkiksi Sierra Leonen julma sisällissota rahoitetaan pääosin timanteista saaduilla tuloilla. Amnesty kehotti myös Sudanissa toimivia öljy-yhtiöitä keskustelemaan Sudanin hallituksen kanssa öljyalueilla tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista ja varmistamaan, etteivät niiden omat toimet pahenna paikallisten ihmisten tilannetta.

Osana maailmanlaajuista kidutuksen vastaista kampanjaansa Amnesty puuttui viime vuonna kidutusvälinekauppaan. Viimeisten kahden vuoden aikana 150 yritystä 22 maassa on valmistanut, välittänyt tai markkinoinut esimerkiksi sähköshokkivälineitä. Amnestyn mu-kaan monet näistä välineistä johtavat aina julmaan, epäinhimilliseen ja halventavaan kohteluun ja siksi niiden valmistus tulisi kieltää.

Etusivun uutisena



Amnestyn delegaatio vieraili tammikuussa 2000 Nepalissa, jossa hallituksen ja kommunistipuolueen välit olivat tulehtuneet ja väkivaltaisuudet olivat yleisiä. Järjestön edustajat keskustelivat viikon ajan hallituksen virkailijoiden, ihmisoikeusaktivistien, pakolaisten ja ihmisoikeusloukkauksien uhrien kanssa. He kouluttivat poliiseja ja pitivät useita lehdistötilaisuuksia.

Suurimman osan viikkoa Amnestyn vierailu oli etusivun uutinen, ja järjestön edustajat saivat puhua suunsa puhtaaksi. Amnesty nosti esiin poliittiset murhat, kidutuksen, laittomat vapaudenriistot ja "katoamiset". Viikon kohokohtana kaksi "kadonnutta" miestä pääsi vapaaksi. Ovatkohan he yhä vapaalla jalalla? Maaliskussa 2000 Amnesty käynnisti ensimmäisen kampanjansa Saudi-Arabiassa iskulauseella "pois salailu, pois kärsimys". Ihmisoikeudet eivät enää ole tabu Saudi-Arabiassakaan. Hallitus otti Amnestyn raportin asiallisesti vastaan, lupaili muutoksia lainsäädäntöön ja ratifioi YK:n naisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Amnestyn kampanja käynnisti Saudi-Arabian lehdistössä laajan keskustelun ihmisoikeuksista, ja myös televisiossa ja radiossa keskusteltiin avoimesti maan ihmisoikeusongelmista.

Vastuuta hallituksille



Amnestyn vuosiraportista muodostuu kuva maailmasta, jossa ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyvät sotilaiden ja poliisien lisäksi myös paikallisyhteisöt, uhrin omat perheenjäsenet ja työntekijöiden oikeuksia polkevat yritykset, joiden toimiin hallitukset eivät puutu. Aseelliset poliittiset ryhmät ja puolisotilaalliset joukot loukkaavat päivittäin ihmisoikeuksia eri puolilla maailmaa.

"Hallitukset kaikkialla maailmassa puhuvat kauniisti ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, mutta harvat toteuttavat lupauksiaan käytännössä", kirjoittaa Pierre Sané. Silti järjestö panee toivonsa ennen kaikkea hallituksiin ja korostaa niiden vastuuta ihmisoikeuksien suojelussa.

"Halu tarkentaa keskustelu hallitusten velvollisuuksiin ei tarkoita, ettemme huomioisi myös muita toimijoita. Hallitusten on kuitenkin aika kohdata pelkuruutensa ja lopetettava velvollisuuksiensa väistäminen. Ulkoisista rajoituksista huolimatta hallituksilla on valta toteuttaa ihmisoikeuksia, jos heiltä vain löytyy poliittista tahtoa."

"Taloudellinen turvattomuus on johtanut sisäisiin konflikteihin, joita kansallisvaltiot eivät ole pystyneet ratkaisemaan. Mutta taloudellinen epävakaus ei saa olla hallituksille tekosyy luopua velvollisuuksistaan. Hallitukset voivat, ja niiden pitää, tehdä paljon. Ne voivat suojella työntekijöiden oikeuksia, ne voivat lopettaa ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden rankaisematta jättämisen ja ne voivat lopettaa ihmisoikeusaktivistien häiritsemisen."

Syvä kuilu



Tosiasiassa Amnestyn ja kansainvälisen oikeuden kansallisvaltiokeskeisten ihmisoikeusoppien ja erilaisten yhteiskunnallisten todellisuuk-sien välinen kuilu on syvä ja leveä. Valtioilla ei ole aina etelässä sitä legitimiteettiä, joka sillä on pohjoisessa, eikä se nauti kaikkialla kansan syvien rivien luottamusta.

Osa kolmannen maailman demokraattisestikin valituista hallituksista on heikkoja ja riitaisia keskenään nahistelevia eliittiryhmiä, jotka pitävät tiukasti kiinni omista etuoikeuksistaan. Nepotismi ja korruptio kukoistavat. Hallitukset eivät välttämättä kykene pitämään hauraan länsimaalaistyyppisen valtiohallinnon lankoja käsissään. Ne eivät aina edes hallitse koko maa-aluettaan. Ja onpa hallitsijoiden joukossa sotisopansa mustaan pukuun vaihtaneita niin sanottuja siviilihallitsijoitakin.

Kaiken lisäksi lainsäädännön toimeenpanopuoli - länsimaisten esikuvien mukaan luotu tuomioistuinlaitos ja viranomais- ja poliisihallinto - on usein heikoissa kantimissa. Ihmisoikeuksien kansallista valvontaa ei välttämättä ole järjestetty - kansallisuuksia kun on usein valtion sisällä monia. Ja toiset niistä ovat enemmän taloudellisen ja poliittisen vallan kahvassa kiinni kuin toiset.

Amnesty Internationalin julkilausuttu tavoite on tehdä itsestään tarpeeton. Siihen saattaa mennä vielä jokunen vuosi.

Linkkejä:
www.amnesty.fi
www.amnesty.org

Kumppani 4/01 etusivu
Amnesty 40 vuotta: Verta, hikeä ja kyyneleitä
Ihmisoikeusjuristi Martin Scheinin haastattelussa